Miksei Pittsburgh voittaisi Stanley Cupia?

Mestarispekulointi on uuden NHL-kauden alla jälleen kiivasta. Pittsburgh Penguins ei pelkästään puolusta Stanley Cupin voittoa, vaan jahtaa jopa ensimmäistä triplaa sitten New York Islandersin dynastian aikojen.
NHL.com/FIotti urakakseen löytää jokaisesta 31 seurasta niiden edellytykset voittaa mestaruus. Osalla saumat ovat ymmärrettävästi hyvinkin ohuiden lankojen varassa

Vegas Golden Knights
Laajennusjoukkueella on huippumaalivahti, Marc-Andre Fleury, jonka pitää loistaa joka ilta. Ei Calvin Pickard huono kakkonen ole, mutta pienetkin menestysmahdollisuudet ovat Fleuryn varassa. Jonathan Marchessaultin ja vaikkapa Teemu Pulkkisen pitää takoa 30-40 maalia mieheen. Käytännössä jo pudotuspelipaikka olisi Vegasille kuin Stanley Cupin voitto.

Colorado Avalanche
Pohjamudissa rämpineen Coloradon hyökkäyksen terävin kärki kestää vertailun. Matt Duchenen, Nathan MacKinnonin, Gabriel Landeskogin ja Mikko Rantasen pitää löytyä illasta toiseen otteluiden tehotilastoista, ja sen lisäksi Avalanchen alakerran pitää terästyä hurjasti. Huhuttu Duchenen siirto voisi olla yksi tapa laittaa joukkue kuntoon. Hänestä pitäisi vain saada kentällinen uusia miehiä, jotta Denverissä voitaisiin puhua pudotuspelipaikasta.
Arizona Coyotes
Uusi ykkösmaalivahti, ykköspakkiparin oman pään pelaaja ja ykkössentteri. Hienot hankinnat pelipaikoittain, täytyy myöntää. Antti Raannan, Niklas Hjalmarssonin ja Derek Stepanin täytyy olla valmiita lunastamaan paikkansa statustensa arvoisesti ja nousta uudelle tasolle. Christian Dvorak, Dylan Strome ja Max Domi ovat jälleen vuoden kokeneempia, eli ainekset pudotuspelitaisteluun ovat olemassa. Mutta kaiken on osuttava nappiin jo playoff-paikan saavuttamiseksi.
New Jersey Devils
Mihin asti riittää ykkösvaraus Nico Hischierin mukanaan tuoma noste? Siinä avainkysymys Devilsin kauteen ja ohuiden Stanley Cup -haaveiden täyttämiseen. Sveitsiläisen pitää tuoda tehoja ja syvyyttä Taylor Hallin johtamaan Devils-hyökkäykseen samaan tapaan, jolla Auston Matthews paransi Toronto Maple Leafsia. Näiden kahden avainhahmon varassa ollaan pahasti Travis Zajacin ja mahdollisesti Bryan Boylen poissaolojen takia.
Buffalo Sabres
Alakerta tukkoon. Siinä päivittäisohje Sabresille, jota vastaan lauottiin viime kauden runkosarjassa eniten, ja jonka alivoima oli liigan sijalla 25. Rasmus Ristolaisia on vain yksi, joten puolustuksen johtajasta on kaikkien otettava mallia, kun ihmisen monistaminen ei ole ainakaan vielä mahdollista. Verkkojen on heiluttava tasaviisikoin tiuhempaan tahtiin. Buffalo oli viime kaudella prosenteilla mitattuna paras ylivoimajoukkue, mutta teki kuudenneksi vähiten maaleja runkosarjassa.
Detroit Red Wings
Aikakone olisi hyödyllinen keksintö Detroitille, sillä joukkueen ikä- ja palkkarakenne ovat sen verran raskaita. Jos Henrik Zetterbergiä ja kumppaneita saataisiin nuorennettua muutaman vuoden, voitaisiin saada kaukaloon parhaassa iässään olevia pelimiehiä. Toisaalta, jos aikaa saataisiin juoksutettua tulevaisuuteen, saataisiin nyt jo yli kolmekymppinen kalusto joukkueesta pois joutuisammin.
Dallas Stars
Dallas on tulevalla kaudella yksi kovimmista viime kaudella pudotuspelien ulkopuolelle jääneistä joukkueista. Maalivahti Ben Bishop pystyy nappikaudella taistelemaan jopa Vezina Trophy -ehdokkuudesta, mikä veisi joukkueen pitkälle. Tulivoimaisen hyökkäyksen täytyy lunastaa odotukset, ja joukkueen täytyy ostaa päävalmentaja Ken Hitchcockin ajatukset oman pään kuntoon laittamisesta.

Florida Panthers
Aleksander Barkov on Floridan kiistaton johtaja ja Jaromir Jagrin poistamisen jälkeen myös huomion keskipiste. Barkov on ollut koko NHL-uransa ajan Panthersin johtavia pelaajia, mutta nyt on lupa odottaa sitä, että hän nousee pelillisesti jälleen uudelle tasolle. Se tarkoittaisi Panthersin ykkösnyrkiltä kasvavia tehoja, mutta samalla Jonathan Huberdeaun ja Jevgeni Dadonovin on pysyttävä Barkovin tasonnousun kyydissä. Ykkösmiesten eli Barkovin, Huberdeaun ja Nick Bjugstadin viime kauden kaltaisiin loukkaantumisiin ei myöskään ole varaa.
Los Angeles Kings
Viime kaudella Kingsiltä puuttui ratkaisijoita. Joukkueen kolme parasta maalintekijää iski peräti 36,2 prosenttia joukkueen maaleista. Jeff Carterin, Tanner Pearsonin ja Tyler Toffolin maalimäärät olivat hyviä, mutta muidenkin on kannettava kortensa kekoon. Jonathan Quickin peluuttamisen kanssa pitää olla todella tarkkana, sillä hän menetti viime kaudella peräti 59 peliä nivusvamman takia. Rikkinäinen tähtivahti ei ole joukkueelle millään lailla avuksi.
Ja Anze Kopitar ei saa pelata enää viime kauden kaltaista runkosarjaa.
Carolina Hurricanes
Hurricanes on yksi NHL:n jännittävimmistä joukkueista. Sillä on hyvä sekoitus nuorta ja nousevaa kiekollista voimaa, mutta myös tarvittavaa kokemusta. Scott Darling on ensimmäistä kertaa ykkösvahdin asemassa, ja hänen täytyy pystyä tuo paikka myös täyttämään. Sebastian Ahon potentiaalin ylärajaa on vaikea edes alkaa hahmottaa, ja h'nen nousunsa uudelle tasolle pitää näkyä joka puolella kaukaloa. Yksin Aho ei kuitenkaan voi koko tulivoimasta vastata, eli muiden muassa Victor Raskin ja Elias Lindholmin on onnistuttava viime kautta useammin.
Winnipeg Jets
Maalinteko ei ole Jetsille ongelma. Sillä on heittää kaukaloon tasaviisikoin ja ylivoimalla yksi koko maailman parhaista maalintekijöistä: Patrik Laine. Oma pää on ollut ongelma, sillä Jetsiä vastaan tehtiin viime kaudella neljänneksi eniten maaleja ja sen alivoima oli liigan viidenneksi huonointa. Jets myös antoi vastustajan laukoa kymmenenneksi eniten ja oli alivoimalla kolmanneksi useimmin. Pahoja lukuja, joiden on kaikkien korjaannuttava. Steve Mason tuo ykkösvahtina uskottavuutta ja jämäkkyyttä koko alakertaan. Hänen on pelattava uransa parasta jääkiekkoa.

Philadelphia Flyers
Claude Giroux oli yksi viime kauden suurimmista pettymyksistä, kun puhutaan yksilöistä. Hän teki vähemmän maaleja (14) kuin kertaakaan NHL-urallaan. Mies toki toipui silloin toissakeväisestä vatsalihasoperaatiosta. Nolan Patrickin on oltava yhtä valmiina vastuuseen kuin Hischierin Devilsissä, sillä hänen johdettavakseen on tulossa nuoren joukkueen kakkosketju. Flyersin on pystyttävä tekemään enemmän maaleja tasaviisikoin kuin viime kaudella, jolloin se oli tilastossa vasta sijalla 26.
Tampa Bay Lightning
Kun joukkueessa on Steven Stamkosin kaltainen hyökkääjä, on se valtava asia joukkueelle kuin joukkueelle. Mikä tärkeintä, tällaisen tekijän soisi myös olevan ehjänä ja pelikunnossa. Näin ei ole ollut Stamkosin kohdalla asianlaita viime kausina. Hän pystyi pelaamaan vain yhden pudotuspeliottelun keväällä 2016, ja paha polvivamma pilasi koko viime kauden. Häntä voi käytännössä pitää yhtenä huippuhankintana tälle kaudelle, mikä nostaa koko joukkueen tasoa. Stamkosin välttyminen vammoilta tekee Tampasta mestarikandidaatin, sillä muuten kokoonpanosta löytyy tasoa ja syvyyttä.
New York Islanders
John Tavaresin sopimustilanne pitää pystyä ratkaisemaan ja/tai rauhoittamaan tyystin. Hän on koko organisaation peruskivi, jota Islanders tarvitsee illasta toiseen. Hän tarvitsee myös hyökkäyksessä tulitukea joukkueen kokeneelta osastolta kauden alusta alkaen. Ylivoiman on parannuttava, sillä 14,9 prosentin tehoilla ei mennä kuuhun. Oma kysymysmerkkinsä on myös maalivahtitilanne. Dallasin esimerkillä eli kahden tasaveroisen vahdin peluutuksella ei ainakaan Teksasissa menestytty. Islandersin on onnistuttava Jaroslav Halakin ja Thomas Greissin kanssa paremmin.
Chicago Blackhawks
Ydin pysyi kasassa, mutta sen reunoilta kokoonpanoa siivottiin paljon. Jonathan Toews, Patrick Kane, Duncan Keith, Brent Seabrook ja Corey Crawford ovat yhä kivijalka, jonka varaan Chicago on rakennettu. Toewsin on noustava jälleen omalle tasolleen, missä on apuna Brandon Saadin hankinta. Samaan aikaan Patrick Kanen tehokkuuden tason on säilyttävä Artemi Panarinin lähdöstä huolimatta. Mikäli runkosarja sujuu jälleen mukavasti ja sijoitus on kevään tansseihin lähdettäessä korkea, ei Chicagossa saada katsella ensimmäisen kierroksen vastustajan sijoitusta, vaan sitä, mihin kyseinen vastustaja pystyy kaukalossa.

Minnesota Wild
Joukkue on yhä hyökkäyksensä osalta suomalaisjohtoinen. Mikael Granlund ja Mikko Koivu ovat ykkösketjun syömähampaat, joiden on jatkettava siitä, mihin he viime kaudella jäivät. Etenkin Granlundin nousun on jatkuttava yhtä jyrkkänä. Avainkysymys on myös, kuinka nopeasti ja täydellisesti Zach Parise kuntoutuu selkävammastaan. Maalivahti Devan Dubnyk on parhaimmillaan Stanley Cupin voittoon pystyvä maalivahti, mutta hänenkään tasonsa notkahdukseen ei aavistuksen tasapaksulla joukkueella ole varaa.
Calgary Flames
Miikka Kiprusoffin varjo on yhä suuri ja tumma Calgaryssa. Flamesin maalinsuu on ollut "Kipperin" maagisten vuosien jälkeen tuulinen paikka, jossa paineet ja odotukset ovat valtavat. Uusin yrittäjä Flames-luukulla on Mike Smith. Hänen on pystyttävä vastaamaan yhteisön odotuksiin vaadittavalla tavalla. Alakerran onnistumiselle on toki hyvät edellytykset, sillä Flamesilla on marssittaa jäälle NHL:n eliittiä oleva puolustus, etenkin kahden kärkiparin osalta. Hyökkäyksessä Sean Monahanin ja Johnny Gaudreaun on palattava toissa kauden lukemiin.
San Jose Sharks
Sharks ei saa nojata liikaa Norris-voittaja Brent Burnsiin. Toki parrakas jätti on yksi NHL:n parhaista pelaajista, mutta ratkaisuja tarvitaan muiltakin. Jos vastustajat saavat Burnsin aisoihin viime kevään tapaan, voi Sharks olla vaikeuksissa. Joe Thornton ja Joe Pavelski joutuvat paikkaamaan Torontoon siirtyneen Patrick Marleaun kokemusta, ja koko joukkueen on kollektiivina pystyttävä tekemään Marleaun myötä poistuneet tehot. San Josen ylivoimatehot romahtivat viime vuonna toissa kaudesta, ja niiden on palattava tutulle tasolle.
Montreal Canadiens
Kun Carey Price on oma itsensä, on Montrealilla joukoissaan yksi suuri tekijä, jonka turvin mennä pitkälle. Se nähtiin viime kaudella, kun koko kauden pelannut Price johti Montrealin Atlantic-divisioonan voittoon. Tampasta hankittu Jonathan Drouin on saamassa ykkössentterin paikan, ja nuoren miehen on kyettävä tämä asema klaaraamaan. Drouinin johtaman ykkösketjun vastuu kasvaa Aleksandr Radulovin lähdettyä Dallasiin. Myös puolustuksen peluutus pitää saada kuosiin mahdollisimman pian.

Boston Bruins
Boston kaatui viime keväänä pahoihin loukkaantumisiin juuri kauden tärkeimpien pelien aikana. Avainpelaajia putosi kokoonpanosta huolestuttavalla tahdilla, ja nuori kaarti paikkasi heitä parhaansa mukaan Charlie McAvoyn johdolla. Nuorison on jatkettava kehittymistään, sillä Zdeno Chara ei enää nuorene, eikä pystyne enää kantamaan niin valtavaa taakkaa kuin tähän asti. Kolmen viime kauden aikana 199 runkosarjaottelua pelanneelle Tuukka Raskille on löydettävä lepoaikaa runkosarjassa, jotta hän pystyy kantamaan Bruinsia pudotuspeleissä.
Toronto Maple Leafs
Nuoresta voimasta ei ole Torontossa puutetta - Auston Matthews, Mitch Marner ja William Nylander pitävät siitä huolen. Kun kolmikon kehitys ja kypsyys yhdistyvät muiden muassa Patrick Marleaun kanssa, on keitos kaukalossa maukas. Tekemisen taso ei laske seurassa, kun mennään toimiston puolelle. Mike Babcock ja Lou Lamoriello ovat työtavoiltaan ja työnsä jäljen perusteella yhdistelmä, joka pitää huolen siitä, ettei Leafsissa leijuta tai kuvitella turhia. Tämä kokonaisuus kantaa pitkälle.
Columbus Blue Jackets
Columbuksen maalinsuuta vartioi Vezina-voittojen perusteella tämän hetken paras maalivahti Sergei Bobrovski. Hänen edessään pelaa kivikova, kiekollinen ja kehittyvä puolustus. Tuolla yhdistelmällä pudotuspelipaikka on jo hyvin näpeissä. Sinitakkien riveissä hyökkää tällä kaudella NHL:n eliittiin nopeasti kivunnut Artemi Panarin, ja tuo lisäys tekee hyvin kootusta Blue Jacketsin hyökkäyksestä heti kertaluokkaa paremman. Joukkue osaa jo voittaa runkosarjassa ja on nyt kokonaisuutena yhtä tärkeää kautta kokeneempi.
New York Rangers
Henrik Lundqvist kävi hakemassa keväällä lisää itseluottamusta MM-kullan myötä ja on betoninkovassa ykkösvahdin asemassa Manhattanilla. Asemansa tietäessään hän pystyy keskittymään täysin torjumaan Rangersille menestystä. Alakerta on saanut uuden johtajan Kevin Shattenkirkistä. Puolustuksen neljä kärkinimeä on kiinnitetty ainakin kahdeksi kaudeksi, mikä vähentää spekulaatioita pakiston osalta. Mika Zibanejad nousee Derek Stepanin paikalle ykkössentteriksi. Chris Kreider ja Mats Zuccarello sopivat yhä kärkiniminä Rangersin peliin loistavasti.
Washington Capitals
Kaikki osaset menestyksen eteen ovat olemassa. Braden Holtby maalilla, monen laadukkaan puolustajan muodostama alakerta, hyökkäyksessä luotettava T.J. Oshie, pelkoa herättävä Aleksandr Ovetshkin ja maaginen Nicklas Bäckström. Ei ole puhettakaan siitä, että Capitals jäisi runkosarjaan. Kyse on jälleen samasta asiasta kuin kahtena aiempana vuonna: miten pärjätä pudotuspeleissä? Pitääkö Washingtonissa yksinkertaisesti toivoa, että Pittsburgh Penguins ei tule vastaan kahdella ensimmäisellä kierroksella ja putoaa ennen idän konferenssifinaalia?

St. Louis Blues
Jake Allenin ja Martin Brodeurin yhteistyö kantoi viime kaudella hienoa hedelmää, ja Allen pääsi maalilla eroon epävarmuudestaan. Tämän jatkuminen on ehdoton edellytys St. Louisin menestykselle. Puolustus on myös kovaa luokkaa, vaikka Shattenkirk lähtikin viime kaudella. Sieltä löytyy kokoa, taitoa ja liikettä. Näillä osa-alueilla rouhimalla ja vastustajien ykköstykit ruostuttamalla Blues menee pitkälle. Tarvittavat maalit iskee Vladimir Tarasenko.
Edmonton Oilers
Minkään muun organisaation Stanley Cup -mahdollisuudet eivät kiteydy yhteen pelaajaan samoin tavoin kuin Edmonton Oilersin. Connor McDavid tekee joukkueesta ja joukkuekavereistaan parempia ja pystyy ratkomaan otteluita illasta toiseen. Tässä hänellä on mahtavana kakkosmiehenä Leon Draisaitl. Tämä kaksikko muodostaa kenties koko NHL:n jännittävimmän hyökkääjäparin. Huuma Edmontonissa on kova, ja nyt kun pitkä korpivaellus pudotuspelien ulkopuolella on viimein päättynyt, voidaan Edmontonissa keskittyä pitkän kevään odotukseen.
Anaheim Ducks
Siinä, missä Edmontonin odotuksia kantaa yksi mies, on Anaheimissa vastaavassa asemassa kaksi tuttua pelaajaa. Ryan Getzlaf ja Corey Perry ovat tälläkin kaudella päävastuussa siitä, mitä Ducksin hyökkäyksessä tapahtuu. Kun Ryan Kesler on sivussa arviolta jouluun saakka, kasvaa taakka heidän hartioillaan. Maalivahti John Gibson on pystyttävä pitämään ehjänä etenkin keväällä. Sami Vatasen ja Hampus Lindholmin paluiden jälkeisen peluutuksen kanssa pitää myös olla tarkkana. Ducks on yhä NHL:n raskasta sarjaa, jonka rutiini vie pitkälle, ja siihen päälle tarvitaan tähtien erikoisosaamista.
Ottawa Senators
Koko joukkueen sitoutuminen ja yhden megatähden maagiset otteet olivat yhdistelmä, joka vei Ottawan viime kaudella Stanley Cup -finaalien kynnykselle. Erik Karlssonin paluuaikataulu on nilkkaleikkauksen jäljiltä vielä hämärän peitossa, eikä ruotsalainen voisi palata Ottawan kannalta liian aikaisin jäälle. Kun Ottawa rimpuilee itsensä pudotuspeleihin, voi se jälleen yllättää minkä joukkueen tahansa, sillä niin pitkään se piinasi Pittsburghiakin. Bobby Ryanin tasonnosto viime kauden runkosarjasta helpottaa pudotuspelipaikan saamista.
Nashville Predators
Nashvillellä on edelleen koossa kaikki ainekset mestaruuteen. James Neal lähti Las Vegasiin, ja Mike Fisher lopetti, mutta Nick Boninon hankinta paikkaa ja auttaa valtavasti etenkin pudotuspeleissä. Puolustus on NHL:n parasta luokkaa, sillä loukkaantunutta Ryan Ellisiä paikkaa Aleksei Jemelin. Predators pelasi mestaruudesta ilman Ryan Johansenia ja Kevin Fialaa, mikä ratkoi osaltaan finaaleja. Predatorsilla on yhä yksi NHL:n parhaista maalivahtikaksikoista, mikä vie pitkälle. Jos finaalissa tulisi vastaan vaikka hallitseva mestari, pystyy Juuse Saros pelaamaan Pittsburghissa, joka on Pekka Rinteelle paha paikka.
Pittsburgh Penguins
Miksi Pittsburgh Penguins ei pystyisi voittamaan Stanley Cupia tälläkin kaudella? Siinä on kysymys, johon on tämän hetken NHL:ssä ehkä kaikkein vaikeinta vastata. Organisaatio on joka osa-alueella maailman ehdotonta huippua. Sidney Crosby ei näytä minkäänlaisia hyytymisen merkkejä, materiaali on laaja, ja pelillisesti Penguins kulkee jääkiekon evoluution ehdottomana johtajana ja askelmerkkien luojana. Lukuun ottamatta loukkaantumisia, joita ei voi koskaan ennustaa, ei Penguinsilla ole mitään uhkakuvia jälleen yhdelle menestyskaudelle.