Saku oli lopettaessaan 39-vuotias. Jos Mikko jaksaa pelata samaan ikään asti edes lähes täysiä kausia, hän menee isoveljensä ohi.
Mikko Koivu on säilynyt hyvin terveenä viime vuosina, sillä kahden viime kauden aikana väliin on jäänyt vain kaksi runkosarjan peliä.
Olipa Mikko Koivun lopullinen pistemäärä mikä tahansa, hän voi lopettaa uransa yhtä rauhallisin mielin kuin Saku. Kaukaloon on annettu kaikki mahdollinen - ja vielä vähän päälle.
Yhtäläisyyksiä on paljon. Molemmat ovat keskushyökkääjiä, jotka voidaan panna puhtaasti kategoriaan "isot johtajatyypit".
Saku pelasi Montreal Canadiensissa 14 vuotta, joista hän toimi kapteenina kymmenen. Mikolla on menossa kahdeksas kausi Minnesota Wildin kapteenina, eikä C-kirjainta olla ottamassa hänen rinnastaan ihan lähitulevaisuudessa.
Maalivahti Niklas Bäckström pelasi Koivun joukkuekaverina Minnesotassa kymmenen vuotta. Hän näki läheltä suomalaissentterin kasvun lupaavasta hyökkääjästä organisaation keulakuvaksi.
- Varmaan ulkopuolella ei ihan kokonaan edes ymmärretä, miten arvostettu Mikko on kopissa ja muutenkin. Välillä ajat ovat olleet parempia ja välillä huonompia, mutta aina hän on kantanut vastuunsa, Bäckström kehuu.
Bäckströmin mukaan Koivun asenne ja voitonhalu luovat hyvän pohjan johtajuudelle, mutta myös esiintymisellä joukkueen edessä on merkitystä arvostuksen saamisessa.
- Ei ole helppoa tulla kapteeniksi ja puhua joukkueen edessä muulla kuin omalla äidinkielellään. Hänestä on vuosien varrella tullut kuitenkin koko ajan äänekkäämpi.
- Nuorten pelaajien on helppo tulla sisään, kun he seuraavat Mikon tekemisiä.
Kun Minnesota on minuuttia ennen loppua maalin häviöllä ja Mikko Koivu kyyristyy aloitukseen, katseessa on jotain pysäyttävää. Silmistä paistaa silkka inho tilannetta kohtaan.
Hän ei yksinkertaisesti halua hävitä.
Kaikki NHL-pelaajat ovat luonteeltaan voitontahtoisia, sillä muuten ei huipputasolle voi edes nousta. Sitten on spesiaalikategoria, joka ei siedä tappiota millään tasolla edes yksittäisessä runkosarjan pelissä.
Koivussa on jotain samaa kuin Peter Forsbergissä, joka halusi voittaa jokaisen kaksinkamppailun ja irtokiekon.
- En tiedä johtuuko se lapsuudesta, mutta hän oikeasti inhoaa häviämistä. Ihan sama, mikä laji olisi kyseessä. Välillä on ollut aika hiljaisia kotimatkoja golfkentältä, Bäckström naurahtaa.
- Hänen asenteestaan on monen muun hyvä ottaa mallia. Kun hän itse tekee kaiken voiton eteen, hänen on helpompi vaatia sitä muiltakin.