Helikopteri kuljetti Stanley Cupin Lundellin käsiin

Anton Lundell koki tiistaina toistaiseksi lyhyen mutta menestyksekkään NHL-uransa tunteikkaimpiin lukeutuvan päivän.

Stanley Cup nousi aamuseitsemältä Kuopiossa helikopterin kyytiin ja lensi parissa tunnissa Espoonlahdelle ja koko päiväksi Lundellin haltuun. Helsingin IFK:ssa tietoisuuteen noussut hyökkääjä kuljetti maljan muun muassa entiseen kotiluolaansa Helsingin jäähalliin.

Hetkeä juhlistamaan oli saapunut yli 3 000 katsojaa, moni Lundellin pelipaidoissa sekä Panthersin että IFK:n väreissä.

– Kesä on ollut mahtava, ja olen ehtinyt tehdä paljon. Parasta on kuitenkin saada tulla Suomen kesään, tänne, ja juhlimaan. Sanoin heti, että tämä on ensimmäinen paikka, johon pokaali on pakko tuoda, Lundell julisti.

Lundellin seurana olivat muiden muassa oma isä – eli IFK:n maalivahtilegenda – Jan Lundell, Panthersin valmennusryhmään kuuluva Tuomo Ruutu sekä entiset pelikaverit Juha Jääskä, Micke-Max Åsten, Ville Varakas ja Jesse Saarinen.

Paluu kotiin

Pienimuotoinen kansanjuhla palautti Lundellin 13 vuoden ja muutamien kilometrien päähän. Isä Jan voitti Suomen mestaruuden IFK:n paidassa vuonna 2011, ja Lundell kertoi muistelleensa kerran jos toisenkin silloista ratkaisevaa loppuottelua, joka pelattiin Espoossa.

Pikkupoika oli tuolloin katsomossa veljensä kanssa.

– En ajatellut, että voittaisin koskaan mitään Stanley Cupia. Haaveeni oli yksinkertaisesti päästä pelaamaan IFK:ssa. Unelmat alkoivat, kun IFK voitti mestaruuden. Isä nosti meidät pleksin yli jäälle juhlimaan. Siitä asti muistan energian, jonka sain loppukesälle ja moneksi vuodeksi eteenpäin. Silloin aloin oikeasti haaveilla pääseväni joskus samaan tilanteeseen, Lundell sanoi.

– Olen aina halunnut nostella jotain pokaalia täällä, tietysti varsinkin IFK:n paidassa. Se ei vielä käynyt toteen, mutta hienoa olla täällä, mistä kaikki lähti liikkeelle – ensin tuolta katsomon puolelta, sitten tästä kaukalosta.

Jan Lundell kertoi pokaalin ehtineen aamupäivän ja iltapäivän välillä jo moneen paikkaan, muun muassa Antonin kotiin ja saunaan. Nordenskiöldinkadulle kokoontuneen joukon todelliset juhlat olivat kuitenkin vasta alkamaisillaan, kun Lundell kuljetti maljaa pariinkin kertaan koko kenttätason halki yleisömeren läpi.

Nopeasti terävimmälle huipulle

Mennyt kausi oli Lundellille kolmas NHL:ssä. Tulokassopimuksen perään tehtiin heti pitkä, vuoteen 2030 ulottuva jatko. Lundell, 22, pelasi päättyneellä kaudella 78 ottelua ja iski 35 pistettä, joista 13 oli maaleja. Pudotuspeleissä hän nakutti 24 otteluun 17 pistettä.

Vyöllä on nyt pudotuspelit mukaan lukien lähes 300 NHL-ottelua, ja suurin mahdollinen saavutus on jo ansioluettelossa.

– Kaikki tapahtui todella lyhyessä ajassa, ja yhtäkkiä olinkin jo lähdössä Floridaan. Ne olivat kuitenkin jopa parhaita aikoja, kun sai asua täällä kotona ja pelata IFK:ssa, Lundell muisteli.

Lundell nousi IFK:n Liiga-joukkueen vakiokasvoksi jo kaudella 2018-19, runsas vuosi ennen NHL-varaustaan. Hän pelasi tuolloin 38 ottelua ja teki lupaavat 19 tehopistettä. Liiga-kausia ehti kertyä kolme, ja lopussa Lundell kuului jo joukkueen kapteenistoon. Vuonna 2021 hän kruunasi tähänastisen Euroopan-uransa edustamalla Suomea miesten MM-kisoissa.

Sitten alkoi Pohjois-Amerikan valloitus.

– Draftin aikaan meillä oli peli Pelicansia vastaan, ja sitten seurasimme varaustilaisuutta ravintolassa hallin kupeessa. En tiennyt yhtään, missä vaiheessa menisin. Ajattelin, että olisin mennyt vähän aikaisemmin – mutta harmi niiden joukkueiden kannalta, Lundell kertasi naureskellen.

Isä-Lundellia mietitytti, kun nuori poika lähti Pohjois-Amerikkaan yksin.

– Seura otti hänet kuitenkin GM:stä alkaen upeasti vastaan. Sitä kautta hän tunsi itsensä heti osaksi joukkuetta. Jokainen tietysti ymmärtää, että kun on hyvä olla ja annetaan luottoa, on myös paremmat mahdollisuudet onnistua. Anton sai vielä asua ensimmäiset kuukaudet Aleksander Barkovin luona ja sitä kautta tutustua rauhassa kaupunkiin, arkeen ja uuteen elämään, Jan kiitteli.

"Emme tienneet, että olet näin hyvä"

Floridassa Lundell vakuutti nopeasti. Hän muisteli, ettei seura tarkalleen edes tiennyt, kuinka hyvän pelaajan se sai varausnumerolla 12. Totuus alkoi valjeta vasta, kun harjoitusleiri eteni ensimmäisiin otteluihin ja kohti runkosarjaa.

– Ainoa tavoite oli murtautua NHL-kokoonpanoon, ja se onnistui. Minulle kaavailtiin pientä roolia, mutta tuntui, että pystyin näytöilläni koko ajan ansaitsemaan enemmän ja enemmän. Ensimmäisen harjoitusottelun jälkeen päävalmentaja kutsui valmentajien koppiin ja sanoi, että emme tienneet, että olet näin hyvä pelaaja.

Neljä vuotta myöhemmin Lundell sai olla mukana seurahistorian ensimmäisessä mestarijoukkueessa. Valmentajat ovat vaihtuneet, mutta kehuja tulee edelleen. Nykyinen Panthers-luotsi Paul Maurice hehkutti Lundellia kauden mittaan toistuvasti.

Siinä missä Maurice jahtasi mestaruutta eri NHL-seurojen palveluksessa peräti 30 vuoden ajan, Lundell pääsi kokemaan jääkiekon upeimman hetken nopeasti. Tiistaina hallin kenttätasolle rakennetulla lavalla Lundellin takana komeili kuva hänestä itsestään nostamassa Stanley Cupia jäällä heti mestaruuden ratkettua.

– Mielessä oli kaikki ja ei mitään. Siinä tuli mieleen paljon muistoja kaikkialta, koko matkastani. Siinä tuli vähän sellainen YouTube-kohokohtien fiilis. Olin aina katsonut videoita ihmisistä nostamassa sitä pokaalia. Yhtäkkiä siinä oli Anton. Mietin vähän, että ”oho, mitä nyt”, hän sanoi.