Juha Lind jakaa maailmalla saamiaan oppeja junioreille

Juha Lind, 45, ehti pitkän pelaajauransa aikana istua joukkueen bussissa tunnin jos toisenkin. Pelit on nyt pelattu, mutta bussireissut kuitenkin jatkuvat, sillä hän valmentaa kolmen poikansa joukkueita. Pojat ovat kaikki jääkiekkoilijoita, ja vanhin heistä pelaa C-nuorten SM-sarjaa.

- Kaikki valmennuskuviot tulevat omien poikien (15, 14 ja 10 vuotta) kautta. Ainakaan vielä ei ole ollut sellaista poltetta, että pitäisi lähteä valmentamaan ulkopuolisia. Vaikutan jokaisen pojan joukkueessa, Lind vastaa NHL.com/fi:n puheluun bussissa matkalla kohti Kuopiota.

Lindin peliura loppui vuonna 2010, ja jo viimeisen kauden aikana hän oli mukana poikiensa luistelukoulussa. Hän halusi osallistua poikiensa harrastuksiin ja tiesi, ettei hänestä ole vain seisomaan ja katselemaan kaukalon laidalle.

- Isä-poika-valmennussuhde ei välttämättä ole aina mutkaton, mutta ajattelin, että koko ryhmä voittaa ja useampi poika saa oppia. Olen iloinen, kun saan jakaa vuosien varrella maailman kaukaloista mukaan kertynyttä tietoa.

[Lisää aiheesta: Dallasin tähdet syttyivät vihdoin loistamaan kaukalossa]

Ja olihan niitä kansainvälisiä kaukaloita. Ensin Suomessa. Sitten Minnesota North Stars varasi Lindin vuonna 1992, ja hän siirtyi Dallas Starsiin kaudella 1997-98, palasi vuodeksi Suomeen ja jatkoi taas Dallasissa. Kaudella 1999-2000 hänet kaupattiin Montreal Canadiensiin. NHL-ura päättyi keväällä 2001, ja koko jääkiekkoura tuli Suomen, Ruotsin ja Itävallan kautta päätökseen vuonna 2010.

- Vuodet menee äkkiä ja pojat kasvaa. Vanhin on mennyt jo aikaa sitten meikäläisestä ohi, Lind naurahtaa.

Entinen ammattilaiskiekkoilija kehuu, kuinka jokaisen junioreita kasvattavan seuran tavoin Viikingeissä on paljon vapaaehtoisia työntekijöitä, joita ilman homma tyssäisi alkuunsa.

- Kyllä tämä on hyväntekeväisyyttä meikäläisenkin kohdalla, mutta koen sen tärkeäksi. Liikuntaharrastus on tärkeä. Se on tärkeä arvo, jos pystyy auttamaan lapsia terveellisen liikuntaharrastuksen parissa.

Kun Lind ei ole hallilla tai bussissa junnujen kanssa, hän sanoo olevansa yrittäjä, jolta käy periaatteessa kaikki hommat.

[Tuoreimmat uutiset maailman parhaan jääkiekkosarjan tapahtumista tarjoaa @NHL_fi]

- Olen ollut Yle Puheella jääkiekkoasiantuntijana. Erilaisia vaihtoehtoja oli myös aikoinaan television puolelle, mutta meidän perheessä Arvi-vaari on täyttänyt tv-kiintiön. Se ei kiinnosta, mutta radiohomma on ollut mukavaa.

Lindin toimenkuva on laaja, sillä hän kertoo pitäneensä aina siitä, että saa tehdä käsillään jotain. Tekniset työt kiinnostivat jo koulussa, ja työkalut ovat aina pysyneet kädessä.

- Olen ollut kiinnostunut timpurin rakennushommista ja jonkun verran niitä tehnytkin. Erilaisia remontti- ja rakennushommia tilanteen mukaan, huonekaluista asuntojen remontointiin ja autokatoksiin. Ne on semmosia hommia, että ne oppii tekemällä, hän selittää innostuneena.

Mutta eihän jääkiekkoilija luonnolleen mitään voi. Lind tunnustaa, että ensimmäisenä aamulla hän avaa television ja katsoo teksti-tv:n sivun 235. Häntä kiinnostavat lähinnä suomalaispelaajien ja hänen entisten NHL-joukkueidensa pelit. Suomalaisten upea menestys tällä kaudella ilahduttaa häntä, varsinkin nuorten miesten huippusuoritukset ja vanhan pelikaverin Valtteri Filppulan kausi.

Video: CHI-NYI: Filppula iskee rystylaukauksella

Lind toteaa, että hän käyttää kulunutta fraasia, mutta sanoo silti, ettei vaihtaisi NHL-kokemuksestaan päivääkään pois. Hän kuvailee nähneensä kaksi täysin erilaista jääkiekkokulttuuria, kovassa nosteessa olleen nuoren kiekkokaupunki Dallasin ja toisen ääripään eli Montrealin, jonne siirtyminen oli kuin olisi palannut jääkiekon juurille.

- Totta kai olen jälkikäteen miettinyt, että olisiko jotain pitänyt tehdä toisin. Verkon olisi varmaan pitänyt heilua enemmän, kun mahdollisuuksia kuitenkin oli, hän muistelee aikaa Dallasissa, kun hänen kanssaan samassa ketjussa pelasivat Mike Modano ja Brett Hull. Tai Jere Lehtinen ja Jamie Langenbrunner.

Varsinkin yksi Pittsburgh Penguinsia vastaan pelattu ottelu on jäänyt mieleen. Lind pelasi yli 22 minuuttia Lehtisen ja Langenbrunnerin kanssa.

- Me pelattiin Jaromir Jagria, Ron Francisia ja Martin Strakaa vastaan aina, kun he hyppäsivät kehiin. Se oli kotipeli, ja me mentiin aina varjostamaan, kun me oltiin hyviä luistelijoita. Tämmösiä pikku nostoja NHL:stä on jäänyt mieleen. Ja voitettiinhan me Dallasissa Presidents' Trophy (runkosarjan paras joukkue), hän palaa hetkeksi ajassa taaksepäin.

Lind harmittelee vain yhtä asiaa. Hänellä on hyvin vähän videonauhaa omista NHL-otteluistaan, sillä silloin elettiin aikaa ennen internetiä. Ottelut ja niiden parhaat palat eivät olleet saatavilla samalla tavalla kuin nykyään.

- Joku vanha VHS-kasetti on. Siinä on mun ensimmäinen NHL-maali John Vanbiesbrouckille. Kai niitä löytyisi lisää, jos alkaisi oikein tosissaan etsiä.

Lindin pojat ovat nähneet tuon kyseisen maalin, mutta muuten heidän isänsä peliurasta ei ole tehty numeroa. Pojat ovat käyttäneet isänsä vanhoja pelipaitoja sählyä pelatessaan, mutta "palkintokaapit ja pelipaidat eivät korista seiniä".

- Minä olen hommani hoitanut, nyt on poikien vuoro. Siihen liittyy tuo poikien harrastaminen Vuosaaren Viikingeissä. Joku on joskus kysynyt, että miksei pojat pelaa Jokereissa. Minä olen pelannut Jokereissa, mutta pojat pelaavat nyt omia pelejään, Lind perustelee ja jatkaa, että he asuvat Itä-Helsingissä, ja tämän päivän Jokerit ei ole Itä-Helsingin joukkue.

- Vuosaaren jäähalli on melkein meidän vieressä. Onneksi lähiharrastaminen ja sen kunniaan nostaminen elävät nyt vahvaa aikaa. Nykyään ei välttämättä lähdetä ajamaan logon perässä pitkiä matkoja, hän sanoo tyytyväisenä.

Ja sitten Kuopio alkaakin jo siintää horisontissa. Valmentajan on aika lopettaa puhelu ja huolehtia pelaajistaan.