Selänteen kanssa pelasimme lukuisia kertoja yhdessä maajoukkueessa. Hänellä oli se sama polte maalintekoon kuin kaikilla suurilla pelaajilla. Hän todella halusi kiekkoa ja laukoa sen maaliin. Jos Teemu pääsi kahdella yhtä vastaan, todennäköisemmin hän ampui itse kuin syötti.
Teemu oli mestari löytämään vapaan paikan maalilta. Jotenkin kiekot tuntuvat aina pomppivan näille pelaajille... Teemu osasi peittää kudin hienosti. Hän näytti laukovan räpyläpuolelle ylös, mutta käänsikin kiekon nopeasti haaroista sisään.
Lisää aiheesta: [Laineen laukaisutarkkuus on omaa luokkaansa]
Pakkina pelatessa oli hyvä hyödyntää Teemun lähtönopeutta. Kerran Norjan MM-kisoissa sovimme oman pään aloituksessa, että heitän heti laidan kautta keskialueelle. Niin kävi, Teemu spurttasi läpi ja teki maalin.
Selänteen laukaus ei loppujen lopuksi ollut kauhean kova, mutta se oli yllättävä ja tarkka. Laineen laukaukset ovat niin kovia, etteivät maalivahdit ehdi niihin mukaan. Sikäli Laineen laukauksessa on paljon samaa kuin Ovetshkinin kudissa. Eroa tulee siinäkin, että Selänne teki maalinsa vähän lähempää maalia kuin Laine.
Muistan, kun Selänne ja Paul Kariya olivat parhaimmillaan Anaheimissa. Siinä oli vaarallinen kaksikko, jonka kanssa piti olla koko ajan tarkkana. Jos kiekon menetti viivalla, se oli varma läpiajo. He heittelivät toisilleen kiekkoja eteen laidan kautta ja spurttasivat maalipaikkaan.
Tavallaan eri aikakausien maalintekijöiden vertailu on vaikeaa, koska vaikka maalivahdit olivat huonompia, välineetkin olivat alkeellisempia. Laine on opetellut saamaan kaiken hyödyn irti mailastaan, joka taipuu välillä kuin jousipyssy. Muistan, kun kokeilin joskus tähdistöpelissä Ovetshkinin mailaa. Se oli niin löysä, etten olisi saanut sillä edes kiekkoa kohoamaan.
