Kolme kysymystä: Calgary Flames

NHL-kauden 2024-25 harjoitusleirejä odotellessa otamme liigan kaikki 32 joukkuetta vuorollaan lähempään tarkasteluun elokuun alusta lähtien. Tänään nostamme esiin kolme olennaista kysymystä Calgary Flamesista.

Calgary Flames on uudistunut varsin rankalla kädellä, eikä joukkue selviytynyt viime kaudella pudotuspeleihin. Kevään parhaat pelit eivät ole liekkipaitojen kaikkein todennäköisin kohtalo tälläkään kertaa. Joukkueessa on kuitenkin monia sellaisia palasia, jotka voivat omilla onnistumisillaan muuttaa koko kauden näkymiä.

Pyyhkiytyykö ruotsalainen haamu nopeasti mielistä?

Jacob Markström on jo 34-vuotias, eli varsin iäkäs ykkösmaalivahdiksi. Hän on kuitenkin ollut viime vuosina kovasti hehkutettu avainpelaaja. Nyt ruotsalainen kaupattiin New Jersey Devilsiin, joten Flamesin pitää löytää tilalle uudet vastuunkantajat.

Kandidaatteja on kaksi, joten ainakin kilpailutilanne on hyvä. Dustin Wolf, 23, pelasi tulokassopimuksensa loppuun ja jäi rajoitetusti vapaaksi pelaajaksi. Hän on NHL-maalivahdiksi pienikokoinen ja tällä tasolla vielä katsomaton kortti. Wolf pelasi viime kaudella 17 NHL-ottelua 89,3 prosentin torjuntavarmuudella, mutta urakoi AHL:ssä hyvin tilastoin. Dan Vladar taas on 26-vuotias, ja hänen sopimuksensa päättyy tähän kauteen. Lähes kaksimetrinen tshekki pelasi viime kaudella 20 ottelua torjuntaprosentilla 88,2.

Tilastojen valossa Markström oli viime kaudella Flamesin selvästi paras veskari kirjautettuaan 48 ottelusta torjuntaprosentin 90,5. Hän oli Calgaryn veräjänvartijoista ainoa, joka sai vyölleen nollapelejä – tosin vain kaksi. Nyt välivaiheessa olevan joukkueen ja heikentyneen puolustuksen takana on kaksi nuorempaa torjujaa, joista vähintään toisen pitäisi pelata jopa läpimurtokausi.

Vieläkö Huberdeau ponnistaa tähtipelaajaksi?

Flamesin sopimustilanne ja näkymät palkkakaton suhteen ovat jo nyt varsin maireat, mutta hyökkääjä Jonathan Huberdeaun sopimus tuskin miellyttää silti juuri ketään. Yli kymmenen miljoonaa dollaria kaudessa tienaava 31-vuotias laituri on kiinnitetty vuoteen 2031 saakka, ja kaksi ensimmäistä kautta Calgaryssa ovat jääneet selvästi alle odotusten.

– Mielestäni luon selvästi enemmän tilanteita. Joissain peleissä olisin varmaan voinut tehdä vähän enemmänkin pisteitä, mutta minusta kyse on enemmän luomisesta ja rakentamisesta. Samalla pitäisi olla vaikea vastustaja, Huberdeau pohdiskeli toiveikkaana marraskuun lopussa oltuaan alkukaudesta jälleen ongelmissa.

Huberdeau teki megadiilinsä iskettyään Florida Panthersissa peräti 115 pistettä kaudella 2021-22. Kahden Flames-kautensa aikana hän on pelannut kolmea lukuun ottamatta kaikki ottelut, mutta jäänyt yhteenlaskettuna 107 pisteeseen. Viime kauden 12 maalia ja 52 pistettä olivat Huberdeaun huonoimmat lukemat sitten hänen kahden ensimmäisen NHL-kautensa, pois lukien vain 31 ottelun kausi 2016-17.

Viime kaudella Huberdeau oli vasta Flamesin viidenneksi paras pistemies ja jäi jopa puolustaja MacKenzie Weegarin taakse. Se ei olisi kaikille pelaajille katastrofi, olihan Weegar kuitenkin kohtalaisen tehokas puolustaja, mutta suhtautuminen Huberdeauhun on kiistatta muuttunut kahden laimean talven jälkeen.

Säilyykö maltti hyvinäkin hetkinä?

Calgary voisi tehdä rohkeampiakin liikkeitä. Tavallaan rohkeutta on piisannut, koska suhteellisen lyhyessä ajassa ovet ovat käyneet ulospäin nimekkäiden ja tärkeiden pelaajien poistuessa Flamesin pukukopista. Heitä ei kuitenkaan ole korvattu erityisen nälkäisellä rekrytointisuunnitelmalla.

Calgary voisi myös käyttää enemmän rahaa. Kuten ylempänä jo todettiin, palkkakatossa pitäisi olla tilaa, joten todennäköisesti kyse on nykyisen seurajohdon tietoisesta pyrkimyksestä suhtautua uuden Flamesin rakennusprojektiin maltillisesti. Flamesilla on kohtalaisesti nuoria pelaajia, jotka tavoittelevat roolia AHL:stä tai jopa NHL:stä, ja nyt jos koskaan on oikea hetki katsoa, mihin heidän rahkeensa voivat riittää. Liikkuvia palasia voi olla montakin, riippuen itse kunkin kehitysharppauksista.

Mutta mitä tapahtuu, jos kaikki meneekin nappiin: Huberdeau parantaa, Andrei Kuzmenko ja Nazem Kadri johtavat hyökkäystä, Jahor Sharanhovitsh nakuttaa taas yli 30 maalia, puolustus ei murene käsiin ja niin edelleen? Lähdetäänkö silloin nojaamaan kaasupolkimen päälle, vai säilyykö visio vaiheittaisesta rakentelusta sellaisessakin tilanteessa, jossa pudotuspelipaikka olisi sittenkin käsien ulottuvilla?