Isät ja pojat: Puolustajalegendan poika Samuel Timonen halusi hyökätä

Kauden 2025-26 varrella pääsemme tutustumaan entisiin suomalaisiin NHL-pelaajiin ja heidän kiekkoileviin poikiinsa. Omenahan ei tunnetusti kauaksi puusta putoa. Tänään tapaamme Liigassa Vaasan Sportia edustavan hyökkääjä Samuel Timosen.

Samuel Timonen harrasti nuorena useita eri lajeja, mutta jääkiekko vei helposti voiton kaikista muista. Hän kun on haaveillut jääkiekon pelaamisesta niin pitkään kuin muistaa.

– Ei ole koskaan tullut mitään painetta, että olisi pitänyt pelata jääkiekkoa. Kyllä se on lähtenyt ihan siitä, että pikkupoikana pääsin katsomaan isän pelejä ja käymään kopissa. Olen nähnyt jääkiekkoilijan elämää, hän kertoo NHL.com/fi:n haastattelussa.

Timosen isä on NHL:n huippupakkeihin kuulunut Kimmo Timonen, joka löi itsensä läpi taalaliigassa Nashville Predatorsin takalinjoilla kaudella 1998-99.

– Olen kaksoiskansalainen. Synnyin Nashvillessa, mutta olen myös Suomen kansalainen. Kotona puhuttiin aina suomea, ja isän peliuran aikana oltiin kesät Kuopiossa, joten siinä mielessä oli helppo muuttaa Suomeen muutama vuosi sitten, nuorempi Timonen mainitsee.

Hän pelasi koko junioriuransa Yhdysvalloissa, ja tavoite oli päästä pelaamaan yliopistojääkiekkoa pääsarjatasolla (NCAA).

– Pääsarjasta ei tullut tarjouksia. Olisin voinut jäädä pelaamaan alempaan yliopistosarjaan ja opiskella samalla, sillä tarjouksia tuli ihan sen sarjan kärkijoukkueilta.

Mutta sitten iski koronapandemia vuoden 2020 keväällä, ja suunnitelmat menivät uusiksi. Viimeinen Yhdysvalloissa pelattu kausi jäi lyhyeksi juuri koronan takia.

– Se korona-aika oli kyllä hektistä. Ensin loppui pelit, ja sitten ei tiennyt, että milloinka pääsee lentämään Suomeen, vai pääseekö ollenkaan. Pääsin sitten Suomen ihan viimeisillä lennoilla New Yorkista Helsinkiin. Tyttöystävä oli jo Suomessa, joten ei oikein houkutellut jäädä Yhdysvaltoihin.

Suomeen muuton jälkeen tavoitteeksi tuli Liiga

Lähtö Suomeen oli sen verran ripeä, että Timonen ei ehtinyt järjestellä pelikuvioitaan ennakkoon. Hän alkoi etsiä pelipaikkaa vasta perille päästyään.

– Oikeastaan en ollut edes satavarma, että jatkanko pelaamista. Mutta onneksi Iisalmesta tuli mahdollisuus päästä try-outille. Sitten mentiin sinne, ja Iisalmessa meni viisi vuotta.

Nykyisin 26-vuotias Timonen pelasi kaudella 2020-21 ensin IPK:n U20-joukkueessa ja sitten Mestiksessä seuran edustusjoukkueessa. Seuraavat kolme kautta hän pelasi edelleen Iisalmessa Mestistä ja vielä viime kaudellakin ennen kuin Liigan ovi aukeni. Timonen oli viime kaudella lainalla KalPassa sekä Sportissa, ja liigaotteluita tuli vyölle yhteensä kolme.

– Suomeen muuton jälkeen tavoitteeksi tuli Liiga, kun tuntui, että joka vuosi pystyin kehittymään pikkasen. En ole koskaan ollut pelaaja, joka kehittyy isoilla harppauksilla, vaan kehitys on aina ollut tasaista tahtia. Vähän eteenpäin joka vuosi.

Viime kaudella Sportista tuli sitten tarjous, ja Timonen tarttui siihen. Hän oli saavuttanut unelmansa Liigassa pelaamisesta.

Sportissa on tämän kauden alusta lähtien ollut kaksi tuttua nimeä paidan selkämyksessä, neljättä kautta Nieminen ja ensimmäistä Timonen.

– Ei tunnettu Viljamin (Nieminen) kanssa ennen kuin tulin tänne. Oikein mukava tyyppi, jolla on paljon energiaa. Ollaan paljonkin tekemisissä, Timonen mainitsee.

Coloradossa syntynyt Nieminen on tietysti Stanley Cup -voittaja Ville Niemisen poika, Timosen isä taas päätti uransa Stanley Cup -juhliin Chicagossa.

Onko haittaa vai hyötyä, kun paidassa lukee Timonen?

– En ole ikinä kokenut nimeä paineena tai sillä tavalla, että pitäisi olla jotain muuta kuin on. Isä ei ole painostanut, eikä painetta ole tullut mistään muustakaan suunnasta. Mediaa saattaa kiinnostaa ihan vain nimi selässä, mutta en mahda sille mitään. En koe, että nimestä olisi koskaan tullut lisäpainetta, Timonen tuumii.

Nälkäinen Sport hyvä sekoitus kokeneita ja nuoria pelaajia

Timonen ei muista, milloin teki lopullisen päätöksen pelipaikastaan. Ilmeisen nuorena kuitenkin, koska hän sanoo olleensa aina hyökkääjä eikä ole edes kokeillut puolustajan tonttia.

– Pelipaikka tuli varmaan siitä, että halusin tehdä maaleja. Pienen pojan ajatusmaailma taisi olla se, etten halua olla puolustaja, koska haluan tehdä maaleja. Onhan se kivaa aikuisenakin. Se tunne ei ikinä petä, kun saa tehtyä maalin.

Hän on tällä kaudella pelannut Sportin paidassa 14 ottelua tehoin 1+1. Uransa ensimmäisen liigamaalin hän kirjautti 9. lokakuuta Kiekko-Espoota vastaan, kun kiekko painui Petteri Rimpisen selän taakse. Ensimmäinen syöttöpiste hänelle merkattiin runsas viikko myöhemmin JYPiä vastaan pelatussa ottelussa.

– Minulla ei vielä ole hirveästi kokemusta Liigasta, mutta pelin vaade on kovempi ja vastassa on isompia, vahvempia ja nopeampia jätkiä. Oma kamppailukovuus ja pelinopeus on menneet jo tässä lyhyessäkin ajassa eteenpäin, Timonen arvioi.

– Odotin viime kaudella itseltäni vähän liikoja pisteiden valossa, vaikka se ei ole ikinä ollut oma vahvuus. Olin liian ankara itselleni. Olen oppinut olemaan vähän armollisempi itselleni ja mietin koko prosessia enemmän kuin tulosta, hän jatkaa.

Tämän kauden tavoite?

– Pyrin tekemään itsestäni liigapelaajan, joka pystyy illasta toiseen olemaan luotettava kentällä. Tavoite on ottaa paikka tällä tasolla ja lähteä siitä rakentamaan. Osoittaa, että pystyn pelaamaan tällä tasolla. Kaikki on vielä uutta, joten pitää mennä askel kerrallaan.

Timonen ruotii Sportin olevan hyvä sekoitus kokemusta ja nuorta verta – ja nälkää löytyy.

– Meillä on paljon potentiaalia, mutta nyt alkukaudesta sitä ei ole ihan vielä saatu irti. Kopissa on tosi hyviä persoonia, ja töihin on mukava mennä joka päivä, hän summaa.