Katsaus NHL-historian parhaisiin ketjuihin

NHL-kausi on ollut tauolla maaliskuun 12. päivästä alkaen koronavirustilanteen vuoksi. NHL.com/fi tarjoaa kuitenkin uutta sisältöä myös tauon aikana. Tänään luomme katsauksen muutamiin NHL:n historian parhaisiin ketjuihin.

NHL:n yli satavuotinen historia tuntee monia hyökkäysketjuja, jotka ovat ehtineet jättää katsojiin lähtemättömän vaikutuksen. Joukkueissa nähdään kuitenkin näinä päivinä paljon rotaatiota, eivätkä hyvätkään hyökkäysvitjat ole aina kiveenhakattuja. On siis hyvä hieman verestää muistia ja kaivaa historiankirjoista muutamia legendaarisia hyökkäysketjuja, jotka saivat tuloksenteon näyttämään varsin helpolta.
John LeClair - Eric Lindros - Mikael Renberg (Philadelphia Flyers)
Yksi NHL-historian kuuluisimmista ja samalla myös tehokkaimmista hyökkäysketjuista niitti mainetta 1990-luvulla, jolloin erityisesti fyysisyys ja kamppailuvoima olivat valttia. Flyersia tynkäkaudella 1994-95 luotsannut Terry Murray laittoi tuolloin trion kasaan, eikä hän varmastikaan sillä hetkellä uskonut, millaista jälkeä kolmikko saisi aikaan. Legion of Doom -nimeä kantavan ketjun pelaamisessa yhdistyivät kovuuden lisäksi älykkyys sekä puhdas maalintekotaito.
Keskushyökkääjänä toiminut Lindros iski 46 ottelussa tehot 29+41=70, jolla hän sijoittui pistepörssissä toiseksi. Ketjukaverit Renberg (47 ottelua, 26+31=57) ja LeClair (46 ottelua, 26+28=54) keikkuivat peräkkäisillä sijoilla kahdeksan ja yhdeksän.
Jaromir Jagr - Mario Lemieux - Kevin Stevens (Pittsburgh Penguins)
Pittsburgh Penguins saa kiittää vuosien 1991 ja 1992 mestaruuksista pitkälti Lemieux´n johtamaa tehonyrkkiä. Vaikka Lemieux´sta ja Jagrista muovautuikin myöhemmin yksi liigan historian kovimmista tutkapareista, oli Stevensin rooli ketjussa varsinkin alkuaikoina erittäin tärkeä.
Jagrin ottaessa ensiaskeleitaan taalaliigassa tehtaili kovaotteinen Stevens Penguinsin jälkimmäisellä mestaruuskaudella 80 ottelussa tehot 54+69=123 sijoittuen pistepörssissä toiseksi heti voiton vieneen Lemieux´n jälkeen. Siihen päälle Stevens keräsi vielä 254 jäähyminuuttia. Myöhemmin Jagrkin sai juonen päästä kiinni ja korjasi pistepörssin voiton peräti viidesti.
*** ***Lisää aiheesta: [Katsaus NHL:n tämän hetken parhaisiin ketjuihin]
Clark Gillies - Bryan Trottier - Mike Bossy (New York Islanders)
New York Islandersin 1980-luvun alun dynastian merkittävimmät tehomiehet varmistivat mestaruuden saarelaisille peräti neljä kertaa (1980,-81, -82, -83). Trottier tunnettiin todellisena kahden suunnan spesialistina, Gillies kovaotteisena pistelinkona ja Bossy yhtenä NHL-historian parhaista maalintekijöistä. Voisi todeta, että sopassa oli niin sanotusti oikeat ainekset. Nykyään jokaisen mainitun herran pelinumero komeilee Nassau Coliseumin kattorakenteissa.
Dany Heatley - Jason Spezza - Daniel Alfredsson (Ottawa Senators)
Perinteisen kanadalaisseuran kannattajat pääsivät vuosina 2005-2008 ihastelemaan kolmikon dynaamista yhteispeliä. Kausi 2005-06 oli tilastojen valossa ketjun paras: maalinteosta vastannut Heatley iski 82 ottelussa tehot 50+53=103, kapteenina toiminut Alfredsson 77 ottelussa 43+60=103 ja erinomaisesti kaksikkoa ruokkinut Spezza 68 ottelussa 19+71=90. Kaudella 2006-07 trio johdatti Senatorsin aina Stanley Cup -finaaleihin asti, mutta joutui lopulta tyytymään häviäjän rooliin.
Esa Tikkanen - Wayne Gretzky - Jari Kurri (Edmonton Oilers)
Liigan valovoimaisin tähtipelaaja Wayne Gretzky piti 1980-luvulla "kiekkoklinikkaa" Jari Kurrin kanssa. Mestaruuksia alkoi valua öljykaupunkiin kaudesta 1984-85 eteenpäin, jolloin trion täydensi monipuolinen Esa Tikkanen. Edmontoniin peräti neljä mestaruutta tuonut ketju tunnettiin kiekkopiireissä nimellä Finnish Sandwich ("suomalainen voileipä").
Alex Tanguay - Joe Sakic - Milan Hejduk (Colorado Avalanche)
Quebec Nordiquesina ennen tunnetun ja nykyään Colorado Avalanche -nimeä tottelevan seuran johtaviin pelaajiin lukeutui kaukalossa ja sen ulkopuolella täydellisyyttä hipova keskushyökkääjä Joe Sakic, joka sai kaudella 2000-01 ketjukavereikseen Alex Tanguayn ja taiturimaisen tshekkilaiturin Milan Hejdukin. Ketju loisti eritoten kevään ratkaisuhetkillä, jolloin Sakic sekä Hejduk miehittivät pudotuspelien pistepörssissä sijoja yksi ja kaksi. Kyseinen kausi päättyi lopulta denveriläisten mestaruusjuhliin.
Jere Lehtinen - Mike Modano - Brett Hull (Dallas Stars)
Vaikka Dallasissa riittää tällä hetkellä lahjakkuutta ja aineksia dynastiaan, niin jokainen Stars-fani muistaa varmasti 1990-luvun lopulla vahvaa tulosta tehneen hyökkäysvitjan, jota johti kapteenistoon kuulunut Mike Modano.

Ketjun roolitukset eivät muutenkaan olisi voineet olla yhtään paremmin. Hyökkäysvitjan jokainen lenkki tuki toisiaan, ja hurjana maalintekijänä tunnettu Brett Hull pääsi iskemään limppua häkkiin Modanon ja kahden suunnan erikoismiehenä kunnostautuneen Jere Lehtisen tarjoiluista.
Ted Lindsay - Sid Abel - Gordie Howe (Detroit Red Wings)
Jo edesmennyt kiekkolegenda Gordie Howe, alias Mr. Hockey, vaikutti Original Six -joukkueisiin kuuluvan Detroit Red Wingsin sähköisessä tehoketjussa, joka tunnettiin nimellä Production Line. Kaudella 1949-50 trio miehitti historiallisesti pistepörssissä kolme ensimmäistä sijaa Ted Lindsayn viedessä ykkössijan tehoin 23+55=78. Mikään muu hyökkäysketju ei ole tähän päivään mennessä pystynyt samaan temppuun.
Martin St. Louis - Vincent Lecavalier - Brad Richards (Tampa Bay Lightning)
Floridalaisjoukkueen toistaiseksi ainut mestaruus on kaudelta 2003-04, jolloin se marssi harvinaisesti päätyyn asti käytännössä yhden hyökkäysketjun voimin. "Kolmipäiseksi hirviöksi" kutsuttu vitja jyräsi liikkeillään vastustajia yksi toisensa jälkeen. Runkosarjassa taskuraketti St. Louis voitti pistepörssin tehoin 38+56=94 ja sijoittui playoffeissa toiseksi heti Conn Smythe Trophy -palkinnon noutaneen Brad Richardsin jälkeen.
Alex Ovechkin - Nicklas Backstrom - Aleksandr Sjomin (Washington Capitals)
Ketju, josta ei taitoa puuttunut. Tuolloin vielä nuori ja uhmakas Aleksandr Ovetshkin pöllytti maaliverkkoja liigan parhaimpiin pelintekijöihin kuuluvan Nicklas Bäckströmin syötöistä, ja ketjun kolmas lenkki Aleksandr Sjomin ihastutti katsojia millintarkoilla rannelaukauksillaan, jotka kilahtelivat järjestäen riman alle. Kovaan kuormitukseen tottunut trio ei kuitenkaan koskaan onnistunut viemään Capitalsia mestaruuteen asti.