Supertähdet suuren tanssin seinäruusuina

Lauantaisin tutkimme tilastoja, analysoimme joukkueiden tilanteita, vertailemme pelaajia ja kaivelemme kummajaisia rivien välistä. Niinhän sitä sanotaan, että tilastot eivät valehtele. Tänään suurennuslasimme alla ovat pudotuspeleistä rannalle jääneet runkosarjan pistepörssin voittajat.

Siitä ei ole epäilystäkään, etteikö Edmonton Oilersin Connor McDavid olisi pelannut loistavaa kautta. Hän on marssimassa kohti pistepörssin voittoa jo toisena vuonna peräkkäin. McDavidilla on koossa 78 ottelusta 103 tehopistettä, kun kakkosena olevalla Tampa Bay Lightningin Nikita Kutsherovilla pinnoja on 76 ottelusta 97.
Ennen Oilersin nuorta kapteenia vain seitsemän pelaajaa on pystynyt pelaamaan taalajäillä kaksi sadan pisteen kautta ennen 22-vuotissyntymäpäiväänsä. McDavidin kaudessa on vain yksi ongelma: Edmonton Oilers ei pelaa pudotuspeleissä. Vuoden 1967 jälkeen vain viisi Art Ross Trophy -voittajaa on jäänyt pudotuspelien ulkopuolelle - ja nuo pelaajat ovat poikkeuksellisen kovia nimiä.
Lisää aiheesta: [McDavid kiinni palkinnoissa\]
Mario Lemieux, Pittsburgh Penguins 1987-88 - Penguinsin mestaruusdynastia oli vasta rakentumassa 1980-luvun loppupuolella, mutta Lemieux oli kynäillyt jo oman suuruutensa. Penguins pyöri täysin Lemieux'n ympärillä, kun nuori tshekkilupaus Jaromir Jagr ei ollut vielä saapunut Atlantin toiselle puolelle.
Lemieux teki 77 ottelussa peräti 70 maalia ja antoi 98 maaliin johtanutta syöttöä. Joukkueen pistepörssissä toisena oli tehot 40+39=79 nakuttanut keskushyökkääjä Dan Quinn. Lemieux sai sentään tukea peliinsä huippupuolustaja Paul Coffeylta. Lemieux laukoi kauden aikana 382 laukausta, jotka painuivat sisään 18,3 prosentin tehokkuudella.

Penguins keräsi kauden aikana 81 pistettä, millä se sijoittui Patrick-divisioonassa kuudenneksi.
Wayne Gretzky, Los Angeles Kings 1993-94 - Gretzky siirtyi kaikkien aikojen pelaajakaupassa Edmontonista Los Angelesiin kaudeksi 1988-89. "The Great One" johdatti Kingsin pudotuspeleihin viitenä kautena peräkkäin, kunnes putki katkesi. Kings oli ajautunut talousvaikeuksiin, eikä se voinut olla näkymättä suorituksissa jäällä. Valmentaja Barry Melrose sai luotsattua joukkueen Pacific-divisioonassa vain 27 voittoon.
Gretzky antoi oman panoksensa tuttuun tapaan ja voitti Art Ross Trophyn kahden kauden tauon jälkeen. Plus-miinustilastossa hän oli peräti 25 maalia pakkasella, mutta kauden pistemäärä oli komea 38+92=130. Gretzky teki pisteistään ylivoimalla 61. Erikoista Gretzkyn kaudessa oli se, ettei hän tehnyt yhtään voittomaalia. Alivoimalla pisteitä sen sijaan tuli seitsemän.
Jari Kurri (31+46=77) oli Kingsin sisäisessä pistepörssissä kolmas Luc Robitaillen jälkeen.

Jarome Iginla, Calgary Flames 2001-02 - Calgary Flames eli köyhiä vuosia 2000-luvun taitteen molemmin puolin ja jäi pudotuspeleistä rannalle seitsemänä kautena vuosina 1996-2003. Sen jälkeen Flames hyppäsikin Miikka Kiprusoffin johdolla suoraan Stanley Cup -finaaleihin.
Kuivinakin kausina joukkueen sydän ja sielu kantoi liekkipaitaa suurella ylpeydellä. Iginla pelasi kovaa, mutta teki myös tehoja. Hän otti pistepörssin voittokaudellaan 77 jäähyminuuttia ja keräsi 52+44=96 tehopistettä.
Iginlan tärkeyttä joukkueelle kuvastaa se, että maaleista peräti seitsemän oli voittomaaleja. Hän oli myös plus-miinustilastossa (+27) Flamesin paras pelaaja. Iginla pelasi enemmän kuin suurin osa Calgaryn puolustajista. Puolustaja Derek Morris kellotti ottelua kohti keskimäärin eniten peliaikaa (24.40), mutta Iginla oli kakkonen (22.21) ennen suomalaispuolustaja Toni Lydmania (21.09).
Iginlan kovasta pumppauksesta huolimatta 79 pistettä kaapinut Flames jäi Northwest-divisioonan neljänneksi.

Martin St. Louis, Tampa Bay Lightning 2012-13 - Lightning on tätä nykyä yksi NHL:n huippujoukkueista, mutta kaudella 2012-13 Tampassa elettiin vielä murroskautta. GM Steve Yzermanin rakennustyö ei tuottanut vielä tulosta, ja Lightning otti kaudella vain 18 voittoa.
Martin St. Louisin komea ura oli jo painunut ehtoopuolelle, mutta vanha tuttu kilpailuvietti oli kohdallaan. Hän voitti työsulkukauden pistepörssin tekemällä 48 ottelussa tehopisteet 17+43=60.
St. Louis pelasi Steven Stamkosin jälkeen toiseksi eniten ylivoimaa, keskimäärin 3.36 ottelua kohti, mutta silti hän teki vain kolme ylivoimamaalia. Tasakentällisin maaleja sen sijaan syntyi 14.
Hyvä pistesaldo ei kantanut Hart Trophy -äänestyksessä, jossa St. Louis jäi yhdeksänneksi.
Jamie Benn, Dallas Stars 2014-15 - Dallas Stars on ollut jo vuosia tähtisikermä, jossa on loistavia yksilöitä, mutta joukkueen peli tökkii. Bennin Art Ross -voitto kuvastaa joukkueen tilaa.
Benn teki kauden aikana 35 maalia ja antoi 52 maalisyöttöä. Se ei paljon lohduttanut, kun Stars sijoittui kovassa Central-divisioonassa 92 pisteellään vasta kuudenneksi.
Bennin salaisuus oli tasapaino syötöissä ja maaleissa, sillä koko NHL:n maalipörssissä hän oli yhdeksäs ja syöttöpörssissä kuudes. Vaikka Benn voitti pistepörssin, hän jäi Hart Trophy -äänestyksessä sijalle 12.