Chicago Blackhawksin joulutoiveet

Joulukuussa NHL.com/fi kurkistaa, millaisia toivelistoja NHL-joukkueilla on tulevaa kautta varten. Tänään vuorossa on Chicago Blackhawks.

Chicago Blackhawksin 2010-luvun kolme Stanley Cup -mestaruutta ovat vain kaukainen muisto, ja nykyään seurassa voidaan olla tyytyväisiä jo pudotuspelipaikan saavuttamiseen. Siksi viime kesästä jäikin hyvät muistot, kun joukkue pudotti karsintavaiheessa Edmonton Oilersin voitoin 3-1 ja eteni Läntisen konferenssin puolivälieriin. Blackhawksin lento katkesi kuitenkin siihen Vegas Golden Knightsin käsittelyssä.
Nyt minimitavoite on samanlainen, mutta siihen yltäminen vaatii todennäköisesti parempia runkosarjaotteita. Blackhawks oli viime kaudella lännen runkosarjan 12:s, minkä myötä se pääsi viimeisenä joukkueena mukaan karsintavaiheeseen. Tulevalla kaudella pudotuspelipaikan saavuttamiseen vaadittaneen yltämistä kahdeksan parhaan joukkoon.
Siinä Blackhawks voi onnistua, mutta kehitystä pitää tapahtua. Patrick Kanen ja Jonathan Toewsin täytyy olla edelleen suuria johtajia, ja se onkin iso toive. He pystyvät varmasti johtamaan joukkoa yhä, joten Chicagossa ei panikoida sen suhteen.
Suurin kysymysmerkki koskee nuoriso-osastoa, koska se määrittää paljolti seuran tulevaa kautta. Jos nuoret ovat ottaneet kehitysaskeleita, Blackhawks voi yltää yllätykseen. Jos mikään ei ole muuttunut, tavoitteet jäävät saavuttamatta.
Tolppien väliin toivotaan yllättäjää
Eniten kehitystä toivotaan tapahtuvan maalivahtien suhteen, sillä Blackhawksin tolppien väliin on ehdolla jopa kolme kokematonta kassaria. Vielä viime kaudella Blackhawksissa vaikuttivat Robin Lehnerin ja Corey Crawfordin kaltaiset tähdet, mutta seuran johto päätti lähteä tulevaan kauteen nuorella ja nimettömällä veskariosastolla.
Oletettavasti ykkösvahdin viittaa kantaa Malcolm Subban, joka on toiminut NHL:ssä vain kakkosmaalivahtina. Hänen tililtään löytyy yhteensä 66 NHL-ottelua. Subbanin kanssa peliajasta kisaavat lähinnä AHL:ssä vaikuttaneet Kevin Lankinen ja Collin Delia. Heistä Delia on kokeneempi ja pieni ennakkosuosikki, kun kisataan kakkosveskarin paikasta. Hän on pelannut NHL:ssä 16 ottelua. Kevään 2019 maailmanmestari Lankinen puolestaan ei ole pelannut vielä peliäkään taalaliigassa.

Tällainen trio aiheuttaa luonnollisesti isoja kysymysmerkkejä. Blackhawks päästi viime kaudellakin keskimäärin yli kolme maalia per peli, vaikka tolppien välissä oli kaksi kovan luokan tekijää. Subban ja kumppanit tarvitsisivat runsaasti apua kenttäpelaajilta yltääkseen huippusuorituksiin, mutta chicagolaiset tuskin pystyvät ottamaan järin suuria askeleita puolustuspelinsä suhteen.
Koko Chicago toivoo kuitenkin nuorten maalivahtien riittävän. Ainakin seuran GM Stan Bowman uskoo siihen.
- Meillä on nuoria maalivahteja, joihin uskomme ja joille olemme päättäneet antaa mahdollisuuden, Bowman sanoi aiemmin syksyllä.
- Meillä on parikin nuorta vahtia, Lankinen ja Delia, jotka eivät ole saaneet kunnon mahdollisuutta näyttää osaamistaan. NHL:ssä kuitenkin luotetaan nykyään entistä enemmän nuoriin, ja niin mekin aiomme tehdä, hän linjasi.
Kakkososastolta vaaditaan aiempaa enemmän
Nuorten maalivahtien lisäksi kehitystä toivotaan myös puolustuksen ja hyökkäyksen nuoriso-osastoilta. Jos kehitystä ei ole tapahtunut, chicagolaisten terävin kärki jää todella kapeaksi, ja silloin on turha haaveilla pudotuspelipaikasta.
Kokenut Duncan Keith on edelleen pakiston selkeä johtohahmo, joka tekee tehoja ja kellottaa hirmuminuutteja. Ongelma onkin siinä, että Keithillä on liian iso vastuu. Konkari tarvitsisi tukea nuoremmalta kaartilta, jotta hänen ei tarvitsisi pelata 25 minuuttia illassa.
Kiekollisessa pelissä apua voisi tuoda suurlahjakkuus Adam Boqvist, 20, joka on jo väläytellyt valtavaa taitotasoaan taalajäillä. Kiekottoman pelin suhteen Connor Murphyn ja Nikita Zadorovin toivotaan ottavan isoa vastuuta. He eivät enää kuulu nuoriso-osastoon, mutta kaksikko näyttää hyvin kokemattomalta Keithin rinnalla.

Hyökkäyksessä Blackhawks haluaisi saada kasaan kaksi vaarallista kentällistä ja useamman ratkaisupelaajan Kane-Toews-duon rinnalle. Viime kaudella konkarit saivat runsaasti tukea tulokaspelaaja Dominik Kubalikilta, joka iski runkosarjassa huimat 30 täysosumaa ja 46 tehopistettä. Toiveissa on, ettei tshekkitaituri jää yhden kauden ihmeeksi.
Alex DeBrincatin, 22, ja Dylan Stromen, 23, toivotaan puolestaan palaavan kauden 2018-19 tasolleen. Tuolloin taitava laituri DeBrincat iski 82 ottelussa peräti 41+35=76 tehopistettä, kun taas viime kaudella 70 ottelun jälkeen pistetilin saldo oli "vain" 18+27=45. Strome siirtyi Chicagoon kesken kauden 2018-19, pelasi joukkueessa yhteensä 58 ottelua ja teki 17+24=51 tehopistettä. Viime kaudella tilille tuli 58 ottelussa tehot 12+26=38. Stromella ei ole vielä sopimusta ensi kaudesta, mutta jatkopahvi on vain ajan kysymys.
Kärkikenttien pistenikkareiksi pyrkivät myös Kirby Dach, 19, ja Alexander Nylander, 22. Heistä etenkin sentteri Dach voi olla jo valmis todella isoihin tekoihin.

Nuorista on nostettava esiin vielä tulokas Pius Suter, jonka potentiaali on valtava. 24-vuotias sveitsiläistaituri on ollut jo vuosien ajan kovan luokan tekijä Sveitsin liigassa, ja hän voikin olla yllättävän valmis pelaaja NHL:ään. Ehkä Suter pystyy toistamaan Kubalikin tempun? Myös Kubalik saapui Pohjois-Amerikkaan 24-vuotiaana Sveitsin liigan tähtipelaajana.
Blackhawksissa voidaan saada kasaan jopa kolme kovaa hyökkäyskolmikkoa, jos nuoriso-osasto vain on valmis kantamaan vastuuta.
Kypsyydestä ei olisi haittaa
Chicagossa toivotaan parannusta monella osa-alueella, ja monet niistä linkittyvät nimenomaan kokemattomiin pelaajiin. Viime kaudella Blachawksista puuttui etenkin tasaisuutta ja kypsyyttä, minkä vuoksi joukkue koki useita turhia pistemenetyksiä. Nyt kun nuoret pelaajat ovat vuoden vanhempia, seurassa halutaan nähdä kypsempiä otteita.
Kapeasta materiaalista ja kokemattomuudesta kielivät etenkin viime kauden tilastot toisista ja kolmansista eristä. Blackhawks oli otteluissa parhaimmillaan avauserissä, ja se hävisikin ottelut usein toisissa ja kolmansissa erissä. Toisissa erissä joukkue teki yhteensä vain 60 maalia ja päästi peräti 74. Kolmansissa erissä tilastot olivat paremmat (78 tehtyä, 82 päästettyä), mutta maalisuhde jäi miinukselle.
Ongelmat korostuivat myös johtoasemassa pelaamisessa. Jos Blackhawks johti ottelua toisen erän jälkeen, se pystyi voittamaan ottelun vain 78,6 prosentin varmuudella. Lukema on surkea, ja se olikin omassa kastissaan NHL:n kuudenneksi huonoin. Johdettuaan avauserän jälkeen Blackhawksin voittoprosentti oli 73,1. Se oli parempi, mutta ei vieläkään riittävän hyvä.
Lisää aiheesta: [Rakennusvaiheessa oleva Blackhawks tähtää keskikastiin]
Chicagolaiset eivät myöskään onnistuneet hyödyntämään ottelun alussa saamiaan momentumeja tarpeeksi hyvin. Jos Blackhawks teki ottelun avausmaalin, se onnistui voittamaan ottelun vain 62,5 prosentin varmuudella. Lukema oli sarjan kahdeksanneksi huonoin.
Ja jos vastustaja teki ottelun avausmaalin, oli Blackhawksilla ongelmia päästä sen yli, sillä sen runkosarjan 30 tappiosta peräti 23 tuli siten, että vastustaja teki avausmaalin. Tilastojen valossa Blackhawks olikin neljänneksi huonoin joukkue päästettyään ottelun avausmaalin.
Nämä tilastot osoittavat karusti sen, että 2010-luvun menestysseurassa kaivataan runsaasti kypsyyttä, kokemusta ja leveämpää materiaalia. Katseet ovat siis hyvin pitkälti laajassa nuorisojoukossa.