Skip to main content

Broad Street Bullies ihastutti ja vihastutti

Philadelphia Flyersista tuli ensimmäinen Stanley Cupin voittanut laajennusseura

Teksti Jussi Lehmola @LehmolaJussi / kirjeenvaihtaja, NHL.com/FI

Kun kiekko putosi jäähän Centennial Classic -ulkoilmaottelussa 1. tammikuuta 2017, koko vuoden kestävät NHL:n 100-vuotisjuhlallisuudet alkoivat. Vuonna 1917 perustetun liigan värikkääseen historiaan mahtuu tuhansia tarinoita ja satoja lajin soihtua kantaneita legendoja.

NHL.com/FI kertoo lauantaisin kiehtovia tarinoita vuosisadan varrelta.

Tässä juttusarjassa käydään läpi kaikkien aikojen parhaita joukkueita ja dynastioita, jotka ovat marssineet mestaruudesta toiseen. Tällä kertaa vuorossa on 1970-luvun puolivälin Philadelphia Flyers.

NHL:n seuramäärä tuplaantui kaudelle 1967-68, kun "Original Six" sai rinnalleen kuusi uutta kilpailijaa. Vuoteen 1974 mennessä liigassa oli jo 18 joukkuetta. Laajennusseuroista ensimmäisenä Stanley Cup -pokaalia nosti Philadelphia Flyers.

Philadelphia juhli Stanley Cup -mestaruutta peräkkäisinä vuosina 1974-75. Flyers eteni finaaleihin myös keväällä 1976, mutta joutui pettymään.

Philadelphia oli kunnian vuosinaan sentterilegenda Bobby Clarken joukkue. Flyers-kapteeni palkittiin Hart Trophylla NHL:n arvokkaimpana pelaajana 1973, 1975 ja 1976. Clarke oli ensimmäinen laajennusseuran pelaaja, joka sai Hart Trophyn.

- Ilman Bobby Clarkea Flyersilla ei olisi yhtään Stanley Cupia, Philadelphian entinen GM Paul Holmgren totesi NHL.comille.

Clarke ei koskaan voittanut NHL:n pistepörssiä, mutta sijoittui kaksi kertaa toiseksi. Syöttöpörssin ykkönen hän oli kahdesti. Clarke on edelleen Flyersin kaikkien aikojen paras pistemies.

Philadelphia kukisti 1974 Stanley Cup -finaaleissa Boston Bruinsin voitoin 4-2. Seuraavana keväänä nähtiin historian ensimmäinen Stanley Cup -finaalisarja, jossa vastakkain oli kaksi laajennusseuraa. Flyers löi Buffalo Sabresin voitoin 4-2.

Kummankin mestaruuskevään viimeisessä ottelussa Philadelphia nollasi vastustajansa. Asialla oli maalivahti Bernie Parent, joka nappasi molempina vuosina NHL:n pudotuspelien arvokkaimmalle pelaajalle annettavan Conn Smythe Trophyn. Parentista tuli samalla NHL-historian ensimmäinen pelaaja, joka on voittanut Conn Smythen peräkkäisinä kausina.

- Parent pelasi jopa paremmin jälkimmäisessä finaalisarjassa Buffaloa vastaan. Otimme paljon jäähyä, ja Sabresilla oli "French Connection" -ketju (Richard Martin - Gilbert Perreault - Rene Robert). Bernie oli parhaimmillaan siinä sarjassa ja todella merkittävässä roolissa toisessa mestaruudessa, Flyers-pakki Jimmy Watson muisteli NHL.comille.

Parent oli tuohon aikaan NHL-vahtien kuningas. Hänet valittiin NHL:n ykköstähdistöön 1974 ja 1975. Parent nappasi noina vuosina myös Vezina Trophyn, joka vielä tuolloin annettiin automaattisesti runkosarjassa vähiten maaleja päästäneen joukkueen maalivahdille/maalivahdeille.

- Vain Herra pelastaa enemmän kuin Bernie Parent, oli suosittu iskulause ja puskuritarra Philadelphiassa 1970-luvun puolivälissä.

Clarken ja Parentin ohella Philadelphian suuria tähtiä olivat laitahyökkääjät Bill Barber ja Reggie Leach. Barber on edelleen Philadelphian seurahistorian paras maalintekijä.

Barber on Clarken ja Parentin tapaan valittu Hockey Hall of Fameen. Hänet nähtiin Flyers-joukkuekavereidensa Clarken, Leachin ja Jimmy Watsonin kanssa myös Kanadan joukkueessa historian ensimmäisessä Kanada-cupissa 1976.

Leach tuli Philadelphiaan vasta ensimmäisen mestaruuden jälkeen California Golden Sealsista. Hän muodosti Clarken ja Barberin kanssa todella tuhoisan ketjun. Leach ja Clarke olivat olleet joukkuekavereita jo juniorivuosinaan Manitoban provinssissa Flin Flon Bombersissa.

Leach iski kaudella 1975-76 komeat 61 osumaa ja päätti Phil Espositon kuusi vuotta kestäneen valtakauden NHL:n maalikuninkaana. Hän heilutti vielä kevään 1976 pudotuspeleissä verkkoa 19 kertaa, mikä on yhä NHL:n ennätys. Samaan on pystynyt yhden playoff-kevään aikana vain Jari Kurri 1985.

Leach teki keväällä 1976 myös harvinaisen tempun. Hänet valittiin NHL:n pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi, vaikka Philadelphia ei voittanut mestaruutta. Leach oli tuossa vaiheessa kolmas Conn Smythe Trophyn saanut pelaaja, joka pelasi Stanley Cup -finaalit hävinneessä joukkueessa.

Rajuin ottein pelannut "Big Bad Bruins" oli voittanut Stanley Cupin 1970 ja 1972. Myös mestaruusvuosien Flyers tunnettiin fyysisestä ja välillä jopa brutaalista pelityylistään, mikä toi joukkueelle lempinimen "Broad Street Bullies".

Kaikki eivät tykänneet väkivaltaiseksikin kuvaillusta suunnasta, johon NHL oli mennyt. Kun taitoon pelinsä perustanut Montreal Canadiens suisti Philadelphian valtaistuimelta kevään 1976 Stanley Cup -finaaleissa suoraan voitoin 4-0, niin monet riemuitsivat.

- Tämä ei ole voitto vain Canadiensille, tämä on voitto jääkiekolle. Toivottavasti tämä kansallislajiamme vahingoittanut pelottelun ja väkivallan jakso on tulossa päätökseen. Nuoriso on nyt nähnyt, että joukkue voi pelata jännittävää ja lumoavaa jääkiekkoa ja käyttäytyä silti kuin herrasmiehet, Montrealin tähtipuolustaja Serge Savard julisti tuolloin Hockey Hall of Famen mukaan.

Philadelphian riveissä oli useita fyysiseen peliin kykeneviä pelaajia. Broad Street Bulliesin ruumiillistuma oli kuitenkin Dave "The Hammer" Schultz, joka on yksi NHL-historian pelätyimmistä tappelijoista. Hän oli NHL:n jäähykuningas kolmella peräkkäisellä kaudella 1972-75. Schultz ei ollut jääkiekkoilullisesti täysin "kädetön" mies, sillä hänellä on tilillään yksi 20 maalin kausi.

Vaikka Broad Street Bullies -imago tulee aina leijumaan 1970-luvun Philadelphian yllä, niin ei joukkue todellakaan ollut täynnä pelkkiä tappelijoita. Flyersin tärkeisiin hyökkääjiin kuului myös Rick MacLeish, joka voitti pudotuspelien pistepörssin mestaruusvuosina 1974 ja 1975.

MacLeish ei ollut yhtä nimekäs kuin Clarke, Barber tai Leach, mutta tärkeä mies kuitenkin. Hän teki kevään 1974 Stanley Cup -finaalien viimeisen ottelun voittomaalin, joka toi ensimmäisen kerran mestaruuden laajennusseuralle ja vieläpä kotiyleisön edessä Spectrumissa.

Hampaattomasta hymystään muistettava Clarke kuuluu NHL-historian suurimpiin legendoihin. Hän oli myös loistava kahden suunnan pelaaja. Mutta löytyi Clarkeltakin se ilkeä puoli. Kuuluisin esimerkki siitä on vuoden 1972 Summit Seriesistä, kun hän Kanadan paidassa pelatessaan huitoi Valeri Harlamovia nilkoille niin kovaa, että Neuvostoliiton tähtilaituri oli käytännössä tehoton loppupelien ajan.

Philadelphian hyökkäyskalustosta löytyivät myös sellaiset roolipelaajat kuin Bill Clement ja Terry Crisp. Monet NHL-otteluita seuraavat muistavat Clementin viiksekkäänä kommentaattorina eri kanavien NHL-lähetyksistä. Hän vaikuttaa yhä Flyersin tv-lähetyksissä.

Crisp luotsasi myöhemmin Calgary Flamesin Stanley Cup -mestariksi 1989. Hän oli myös Tampa Bay Lightningin seurahistorian ensimmäinen päävalmentaja.

Philadelphian puolustuskalustosta ei supertähtiä löytynyt, mutta ryhmä oli pätevä ensimmäisestä miehestä viimeiseen. Molempina mestaruusvuosina takalinjoilla luutivat Jimmy Watson ja hänen isoveljensä Joe Watson, Ed Van Impe, Andre "Moose" Dupont ja porukan hyökkäävin pakki Tom Bladon. Keväällä 1975 mukana oli myös Ted Harris, joka oli voittanut 1960-luvulla jo neljä mestaruutta Montrealin paidassa.

Puolustaja Barry Ashbeen ura päättyi kevään 1974 pudotuspeleissä tulleeseen silmävammaan. Ashbee toimi sen jälkeen Philadelphian apuvalmentajana ennen kuin kuoli leukemiaan 1977.

Philadelphia on jäädyttänyt Ashbeen pelinumeron 4. Mestaruuspelaajista saman kunnian ovat saaneet Clarke (16), Parent (1) ja Barber (7).

Kaudella 1973-74 NHL:n kakkostähdistöön valitun Ashbeen nimi elää yhä Flyersin parhaalle puolustajalle annettavassa palkinnossa. Kimmo Timonen on saanut Barry Ashbee Trophyn viisi kertaa ja Joni Pitkänen kerran.

Philadelphian mestaruusjoukkueita luotsasi Fred Shero, joka on myös Hockey Hall of Famen jäsen. Shero tykkäsi kirjoitella pukuhuoneessa liitutaululle ajatuksiaan. Yksi on jäänyt elämään laajemmin.

- Voittakaa tänään, niin kuljemme yhdessä ikuisesti, Shero oli kirjoittanut ennen kevään 1974 Stanley Cup -finaalien kuudetta ottelua.

Flyers teki työtä käskettynä. Ja he ovat kulkeneet yhdessä.

- Shero uskoi pelaajiinsa. Hän saarnasi aina joukkuepelin merkitystä tienä menestykseen. Freddielle kyse oli aina koko joukkueesta, Clarke kuvaili valmentajansa filosofiaa Hockey Hall of Famen verkkosivuilla.

Clarken ja Barberin vaikutus Flyersiin jatkui myös pelivuosien jälkeen. Clarke toimi GM:nä kahteen otteeseen 1984-90 ja 1994-2006. Barber luotsasi Philadelphiaa 2000-02. Hänet valittiin NHL:n vuoden valmentajaksi 2001.

Philadelphiassa ei vuoden 1975 jälkeen sitten olekaan juhlittu NHL:n mestaruutta. Flyers on nähty Stanley Cup -finaaleissa kesän 1976 jälkeen vuosina 1980, 1985, 1987, 1997 ja 2010, mutta Broad Street odottaa yhä sitä seuraavaa paraatiaan.

Katso lisää