Timoselle syttyi polte takaisin kaukaloon

Kimmo Timonen pelasi NHL-urallaan 1 108 runkosarjan ottelua. Luotettava ja arvostettu puolustaja valittiin viisi kertaa All Stars -otteluun, ja hän huipensi uransa Stanley Cupin voittoon Chicago Blackhawksissa vuonna 2015. NHL.com/FI julkaisee pari kertaa kuukaudessa Timosen ajatuksia Kimen Kulma -palstalla. Tällä kertaa hän käsittelee NHL:n pudotuspelisarjoja ensimmäisen kierroksen jälkeen.

Tänä keväänä on tullut katsottua todella paljon NHL:n pudotuspelejä. Henkilökohtaisesti täytyy myöntää, että on tullut kaipuu takaisin jääkiekkoon. Faninakin on pelejä kuitenkin hienoa katsoa. Ero runkosarjaan on niin huima.
Nashville Predatorsin ja Chicago Blackhawksin sarjaa tuli katsottua senkin takia tarkkaan, että olen itse pelannut molemmissa joukkueissa. Ennakoin, että sarjasta tulee tiukka ja että Nashville menee jatkoon seitsemässä pelissä.
En olisi kuitenkaan uskonut, että Chicago kaatuu suoraan neljässä ottelussa. Heillä on niin paljon kokemusta joukkueessa. Nashvillen nopeus oli liian paha Chicagolle. He olivat koko ajan kiinni Blackhawksin tähtipelaajissa Patrick Kanessa ja Jonathan Toewsissa.
Jos Nashville ei saanut suoraan Chicagoa kiinni, he vetäytyivät omalle siniviivalle. Siitä oli todella vaikea mennä läpi. Sen asian kanssa joutuu myös St. Louis Blues kamppailemaan toisella kierroksella.
Mielestäni Nashvillen Peter Laviolette vei voiton valmentajien taktisessa taistelussa. Chicagolle tuli paljon kiekonmenetyksiä. Predators iskee niistä vastaan todella nopeasti. Chicago ei saanut oikein kunnon kulmamyllyjä aikaiseksi.

Suurin tekijä oli kuitenkin Pekka Rinne. Hän oli aivan maaginen viimeinen lukko Nashvillen maalissa. Eikä ole mitään syytä siihen, miksi Rinne ei voisi jatkaa samaa virettä. Jos niin käy, St. Louisin tehtävä on liian vaikea.
Voitimme vuoden 2015 pudotuspeleissä Chicagon kanssa Nashvillen. Silloinkin Nashville oli hyvä, mutta nyt he olivat jotenkin vielä nopeampia.
Olen kehunut useaan otteeseen Chicagon hyvää ydinryhmää. Hyvä se on vieläkin, mutta jotenkin pelaajat näyttivät kauhean väsyneiltä. Esimerkiksi Toews ja Duncan Keith olivat kaukana parhaasta tasostaan. En tiedä sitten, että oliko siellä pientä vammaa mukana.
Muistan, että Chicagossa satsattiin todella paljon runkosarjan voittoon. Oliko se taistelu sitten vienyt puhtia? Toisaalta eivät Chicagon jätkät tästä enää nuorennu. Voi olla, että Chicagon dynastian aika on ohi.
Chicagossa haukuttiin kaikki lyttyyn tippumisen jälkeen. Siellä on totuttu menestykseen, eikä tippuminen avauskierroksella ole missään nimessä hyväksyttävää. Jos sarja päättyy 4-0, syy ei ole ainoastaan yhdessä asiassa.
Washington Capitalsin ja Toronto Maple Leafsin sarja oli erittäin mielenkiintoinen. Siinä sattui ja tapahtui, vauhtia riitti. Torontolla on hyvä valmennus, ja he pääsivät iskemään Washingtonin iholle. Olin ihan varma, että sarja menee seitsemänteen peliin.
Tuukka Rask antoi Bostonin maalissa kaikkensa Ottawaa vastaan. Bostonilla oli kuitenkin ihan liikaa loukkaantumisia, mikä alkoi näkyä sarjan edetessä. Bostonin peli oli vähän yli-innokasta, ja Ottawalla oli paljon läpiajoja.
Luulin, että Montreal Canadiens voittaa New York Rangersin, mutta Henrik Lundqvist oli loistava maalissa. Luulin jo, että Lundqvist on eläkekamaa itseni tapaan! Hän oli kyllä parempi kuin Carey Price.
Olin Columbuksessa katsomassa Blue Jacketsin nelospelin Pittsburgh Penguinsia vastaan. Kävin samalla moikkaamassa Jarmo Kekäläistä ja Scott Hartnellia.
Mielestäni Columbus pelasi erittäin hyvin Pittsburghia vastaan, mutta he hävisivät maalivahtipeliin. Osasin vähän odottaa sitä, kun tutkailin Sergei Bobrovskin pudotuspelitilastoja ennen sarjan alkua. Maalivahtipeli on muutenkin niin ratkaisevaa pudotuspelisarjoissa. Jos se osasto ei ole kunnossa, ei ole mitään mahdollisuuksia voittaa.

Minnesota oli niskan päällä usein, mutta St. Louisin Jake Allen oli paljon parempi kuin Minnesotan Devan Dubnyk. Calgaryn Brian Elliott päästi liian helppoja maaleja Anaheimia vastaan.
Uskoin Edmontonin jatkopaikkaan, koska heillä on nuoruuden intoa. San Josella oli takana pitkä ja raskas kausi. Toisella kierroksella Edmontonin vastus kuitenkin kovenee huomattavasti, kun vastaan tulee Anaheim. Uskon, että siinä sarjassa kokemus vie voiton. Vielä kun Sami Vatanen ja Cam Fowler palaavat kaukaloon, niin kokoonpano on todella hyvä.
Sarjan lopulla on niin iso merkitys. Anaheim oli sarjan lopussa liigan paras joukkue, ja nyt he jatkavat samassa lennossa.
Ottawa Senators on jonkinlainen yllätysjoukkue, mutta Rangers menee kyllä siitä sarjasta jatkoon.
Washingtonin ja Pittsburghin taistelusta tulee kuuma, Aleksandr Ovetshkin ja Sidney Crosby ovat taas vastakkain. Uskon ja toivon, että Washington menee jatkoon. Nyt on heidän vuoronsa. En jotenkin usko, että Marc-Andre Fleuryn hyvä vire säilyy koko pudotuspelien ajan.
Luotan Washingtonin syvyyteen. Capitalsilla on hyvä veskari, neljä hyvää ketjua ja luotettava pakisto. Kaiken lisäksi Kris Letang puuttuu Pittsburghin puolustuksesta, mikä on iso takaisku heille.
Hienoja sarjoja on tulossa taas.
Katsotaan, millainen hinku takaisin peliin tulee niitä otteluita seuratessa…