Nashville Predatorsin kakkospakki jää supertähden varjoon

NHL-kautta jatketaan elokuun alussa 24 joukkueen voimin. NHL.com/fi esittelee jokaisen kauttaan jatkavan joukkueen suurimman valttikortin, jonka avulla joukkue pystyy tekemään pesäeron muihin. Kyseessä voi olla esimerkiksi yksittäinen pelaaja, kentällinen, pelityyli, erikoistilannepelaaminen tai jopa päävalmentaja. Tänään vuorossa on Nashville Predators.

Nashvillen sekavan kauden myllerryksessäkin ainakin yksi pelaaja on tunnetusti pystynyt pelaamaan hänelle asetettujen odotusten mukaisesti.

Siinä missä hyökkääjät ovat alisuorittaneet ja ykkösmaalivahti Pekka Rinne on jäänyt totutusta tasostaan, Roman Josi löi runkosarjassa tauluun kovat lukemat eikä jättänyt epäilyille varaa sen suhteen, kuka oli Predatorsin arvokkain pelaaja.

Lisää aiheesta: [Nashville Predatorsilla piisaa petrattavaa]

Sveitsiläisen säkenöidessä toinen Nashvillen takalinjojen tuki ja turva saattaa jäädä pimentoon.
Ryan Ellis on kuitenkin mies, jolla on tärkeä rooli Josinkin pelaamisen mahdollistamisessa. Ilman häntä Predators on heti heikompi ryhmä, hänen kanssaan sillä taas on kaksi erityisen vahvaa kärkipuolustajaa.

Ellis tuskin saa vielä ansaitsemaansa tunnustusta, mutta mennyt runkosarja osoitti hänen arvonsa.

Takaiskut hidastivat ennätyskautta

Yhdeksättä NHL-kauttaan pelaava Ellis jäi runkosarjassa vain kolmen pisteen päähän uudesta piste-ennätyksestään. Viime kaudella syntyi 41 pistettä täydessä 82 ottelun runkosarjassa, tänä talvena Ellis keräsi 38 pistettä vain 49 ottelussa. Näillä lukemilla hän oli Predatorsin neljänneksi tehokkain pelaaja, vaikka pelaa puolustajana ja oli mukana noin 20 ottelussa vähemmän kuin valtaosa joukkueesta.

Osa edellisestä faktasta menee toki joukkueen yleisen nihkeyden piikkiin, mutta Ellis itse näytti samalla paremmalta kuin koskaan. 29-vuotiaana hän on siinä kuuluisassa parhaassa peli-iässä ja pelannut sen mukaisesti.

Ellisin kausi kärsi merkittävän takaiskun vuodenvaihteessa Winter Classic -ottelussa tulleen loukkaantumisen myötä. Ylävartalovamma pakotti puolustajan sivuun yhdestä vuoden kohokohdista jo varhain ja osoittautui niin vakavaksi, että Ellis oli poissa tositoimista lopulta lähes kahden kuukauden ajan.

Paluu kaukaloon tapahtui vasta helmikuun loppupuolella, mutta Ellis ehti pelata vielä kymmenen ottelua ennen kuin NHL-kausi laitettiin tauolle. Niissä peleissä hän kuitenkin todisti jälleen arvonsa ja osoitti, että huolellinen toipuminen täyteen kuntoon kannatti.

Palatessaan Ellis sai välittömästi valmennukselta tutut jättiminuuttinsa ja kellotti kevyesti yli 23 minuutin jääaikoja iltaa kohden. Kymmenessä ottelussa hän myös teki kaksi maalia ja yhteensä kymmenen tehopistettä, enemmän kuin kukaan muu Predatorsin pelaaja samalla jaksolla.

Vahva duo johtaa pakistoa

Nashville varasi Ellisin vuonna 2009 numerolla 11, joten odotukset kanadalaispakille olivat alusta alkaen korkealla. Ennen NHL-debyyttiään hän teki Kanadan junioriliigoissa älyttömiä pistesaldoja, parhaimmillaan sata pistettä 58 ottelussa OHL-joukkue Windsor Spitfiresin kapteenina.

NHL:ssä kunnon pistetehtailun alkaminen vei kuitenkin aikaa. Parin kauden ajan Ellis pelasi yhtä paljon AHL:ssä kuin NHL:ssä totutellessaan uuteen vaatimustasoon, kunnes vakiinnutti paikkansa ylhäällä kaudella 2013-14. Tuolloin rikkoutui ensimmäisen kerran myös 20 NHL-pisteen raja.

Ellis teki 30 pistettä ensimmäisen kerran kaudella 2015-16 eikä ole sittemmin sen alle jäänytkään. Viime talvi oli ensimmäinen 40 pisteen kausi, ja tällä kaudella ennätykset olisi laitettu varmasti uuteen uskoon, ellei runkosarja olisi jäänyt kesken.

P.K. Subbanin - ja sitä ennen Shea Weberin - jätettyä Tennesseen taakseen Ellis on saanut täyden luoton ja suuren vastuun, jota hän ei ole jättänyt hyödyntämättä. Josi on kiistatta Predatorsin ykköspuolustaja ja ylivoimapelin kulmakivi, mutta oikealta ampuvana ja peliälykkäänä pakkina Ellis on vähintäänkin vahva kakkosvaihtoehto.

Loukkaantumisesta ja koronavirustilanteen aiheuttamasta tauosta huolimatta kausi 2019-20 jäänee Ellisin osalta historiaan ainakin jonkinlaisena läpimurtona.

Ilman pitkää poissaoloa vielä useampi olisi huomannut, minkä tason pelaajasta on kyse ja että Predatorsin puolustuksen vaarallisuus ei jää Josin yksilösuorituksiin. Ellis saattaa itse asiassa olla sveitsiläisen veroinen, ellei jopa aavistuksen parempi, kun mitataan kokonaisvaltaista pelaamista kahteen suuntaan.