Pekka Rinne jatkaa Predatorsin tukirankana

NHL-seurojen kehitysleirit ovat takana ja harjoitusleirit edessä, joten elo-syyskuussa on hyvä aika käydä perusteellisesti läpi kaikkien 31 joukkueen vahvuudet, heikkoudet ja näkymät tulevaan kauteen. Tällä kertaa vuorossa on Nashville Predators.

Nashvillessä kyti huikea kiekkohuuma jälleen viime kaudella. Edellinen kausi oli päättynyt finaalitappioon, mutta seuran ensimmäinen runkosarjan voitto nosti toiveita. Unelmat murskaantuivat kuitenkin toisella playoff-kierroksella, kun Winnipeg Jets meni konferenssifinaaleihin seitsemän ottelun taistelun jälkeen.
Pettymys oli raju, mutta Predatorsin asiat ovat silti hyvällä mallilla. Vahvaan pelaajarunkoon ei tullut isoja muutoksia. Joukkueen keski-ikä on 26,7 vuotta, mikä on NHL:n keskikastia. Predatorsin mestaruusikkuna on auki vielä monta kautta.
- Meillä on poikkeuksellinen ryhmä kasassa. Olemme hyviä kavereita, ja kaikki ovat melko samanikäisiä. Voi veljet, sopimuksia on tehty niin, että kaikki on pedattu vuosiksi eteenpäin. Ei ole parempaa aikaa olla pelaaja Nashvillessä, sentteri Ryan Johanson tiivisti.
Tuoreimmat uutiset maailman parhaan jääkiekkosarjan tapahtumista tarjoaa [@NHL\_fi]
Avainpelaajat
Pekka Rinne jatkaa huikeaa uraansa, ja otteet tuntuvat vain kehittyvän. Hän voitti täysin ansaitusti viime kaudella Vezina Trophyn sarjan parhaana maalivahtina. Rinteellä on enää vuosi sopimusta jäljellä, joten hän haluaa nyt voittaa Stanley Cupin, sillä ura ei jatku enää kauan. Rinne täyttää marraskuussa 36 vuotta.

Predators on siitä harvinainen joukkue, että sen suurimmat johtajat löytyvät alakerrasta. Sveitsiläiskapteeni Roman Josi on kuulunut jo vuosia NHL:n parhaisiin puolustajiin. P.K. Subban on ehkä pelillisesti säkenöivämpi, mutta Josin yleispeli ja varmuus kannattelevat joukkuetta illasta toiseen.
Filip Forsberg on iskenyt hyviä maalimääriä viime vuosina: 26, 33, 31 ja 26. Forsberg on erikoistunut siihen, että hän tekee erityisen kauniita osumia. Johansen on puolestaan huipputaitava sentteri, joka on välillä hieman epätasainen. Johansenin kaltainen pelintekijä on kuitenkin luksusta mille tahansa joukkueelle.
Suomalaiset
Rinne on Nashville Predatorsin pitkäaikaisin pelaaja. Hän on tehnyt sen, mihin jokainen urheilija pyrkii, eli ulosmittaamaan kaiken potentiaalistaan. Vuonna 2005 Nashvillen organisaatiossa alkanut ura tarvitsee vain arvoisensa päätöksen. Ja vaikka Stanley Cupia ei koskaan tulisikaan, Rinne voi olla enemmän kuin tyytyväinen uraansa.
Juuse Saroksesta on leivottu jo vuosia Rinteen manttelinperijää. Hänen kolmivuotinen 4,5 miljoonan dollarin sopimuksensa herätti paljon keskustelua. Saros, 23, on osoittanut, että hän pystyy pelaamaan hyvällä tasolla. Pelejä pitäisi saada kuitenkin pian alle lisää. Viime kaudella Saros pelasi Predatorsissa 26 ja farmijoukkue Milwaukee Admiralsissa yhdeksän ottelua.
Miikka Salomäki kuuluu Nashvillen hiljaisten puurtajien kaartiin. Nimi ei loista otsikoissa usein, mutta joukkuetoverit arvostavat Salomäen kovaa työmoraalia. Laitahyökkääjä on edustanut Predatorsia jo vuodesta 2013, ja kahden vuoden jatkosopimus pitää hänet Nashvillessä ainakin vielä kaksi kautta.

Eeli Tolvanen on tuorein lisä Predatorsin suomalaiskaartiin. Hän kävi totuttelemassa runkosarjan lopussa NHL:n pelitempoon kolmessa ottelussa. Vielä silloin Tolvanen ei päässyt kunnolla rytmiin kiinni, mutta nyt tilanne on erilainen. Tolvasen pyssyä odotetaan Nashvillessä jo kieli pitkällä.
Parhaat nuoret lupaukset
Tolvanen, 19, on ehdottomasti Predatorsin suurin toivo tällä hetkellä. Hän on näyttänyt, että tehoja syntyy KHL:ssä ja olympiatasollakin. Jos Tolvanen pysyy NHL:n kovassa vauhdissa, tulosta tulee varmasti.

Puolustaja Dante Fabbro jäi Predatorsin haaviin ensimmäisellä kierroksella (17. pelaaja) kesällä 2016. Fabbro, 20, on luutinut Bostonin yliopiston joukkueen takalinjoilla, mutta nyt voisi olla aika siirtyä ammattilaisjääkiekon pariin.
Sentteri Emil Pettersson, 24, on vuoden 2013 myöhäinen varaus (155. pelaaja). Predators ei laske hänen varaansa vieläkään paljon, mutta ruotsalainen on käyttökelpoinen pelaaja farmijoukkue Admiralsiin.
Joukkueen vahvuudet
Predators on yksi NHL:n suurimpia ihmeitä: se muuttaa muotoaan, mutta pysyy aina vain yhtä vahvana. Vanhat tutut Subban, Josi, Ryan Ellis ja Mattias Ekholm muodostavat kivikovan pakkinelikon, jonka voi heittää huoletta mitä tahansa hyökkäysyhdistelmää vastaan. GM David Poile hankki täydennykseksi kokeneen Dan Hamhuisin, joka natsaa hyvin kolmospariin.
Predatorsilla on riveissään Forsbergin ja Johansenin kaltaisia nuoren polven dynaamisia hyökkääjiä, jotka pystyvät luoviin ratkaisuihin.
[NHL.com/fi ruotii kaikki 31 joukkuetta 31 päivässä ennen kauden alkua. Lue lisää NHL.com/fi -sivustolta.]
Eniten kehitettävää
Nashvillen ongelmat tulivat esiin Vegas Golden Knightsia vastaan pelatussa playoff-sarjassa. Kun Predators joutui pelaamaan ilta toisensa jälkeen nopeaa joukkuetta vastaan, se hyytyi. Predators on parhaimmillaan, kun se pääsee hallitsemaan itse peliä ja määräämään tahdin. Kiekollisesti taitavat pelaajat ovat välillä liian innokkaita katkaisemaan pitkiä pyörityksiä päästääkseen hyökkäämään.
Vaikka Predators voitti runkosarjan, sen ylivoima oli vasta sarjan 12:nneksi parasta. Joukkueessa on pelaajia, jotka pystyvät pelaamaan tehokkaampaakin ylivoimaa.
Joukkue pääsee pudotuspeleihin, jos...
Rinteen pitää jaksaa vielä samalla tasolla. Hän oli suurin syy siihen, miksi Predators päästi viime kaudella runkosarjassa toiseksi vähiten maaleja koko liigassa.
Predatorsin tilanteessa korostuu kärsivällisyys. Joukkue himoitsee menestystä playoffeissa, mutta ensin on pelattava hyvä runkosarja. Predatorskaan ei voi mennä kovassa sarjassa asioiden edelle.