Detroit Red Wingsin kokenut hyökkääjä Patrick Kane on voittanut NHL-urallaan Stanley Cupin kolmesti sekä lukuisia henkilökohtaisia palkintoja, mutta tälle tammikuiselle torstaillekin löytyy varmasti paikkansa miehen muisteloista joskus, kun hokkarit on ripustettu naulaan.
Red Wings kaatoi torstaina kotonaan Vancouver Canucksin vaivatta maalein 5-1. Kane teki ottelussa kaksi maalia, joiden myötä hän saavutti NHL-urallaan 500 maalin virstanpylvään. Hänestä tuli liigan historian 50. pelaaja, joka on yltänyt kyseiselle rajapyykille.
Torstai-illan otteluun lähdettäessä Kanella oli kasassa 498 osumaa. Hän iski Detroitin avausmaalin ensimmäisen erän lopulla ja sai tasasatasen täyteen upottamalla kiekon Canucksin tyhjään nuottaan, kun varsinaista peliaikaa oli jäljellä vajaat neljä minuuttia.
– Jos ollaan rehellisiä, olen oikeastaan helpottunut, että tämä on nyt tehty. Tunne on silti todella hieno. Kun tämä ottelu alkoi, tililläni oli 498 maalia. Tein yhden avauserässä, mutta en yleensä ole kentällä silloin kun maali on tyhjä. Oli hienoa saada siinä vaiheessa mahdollisuus ja kuulla kotiyleisön kannustus. Oli hienoa, kun paikka avautui heti ja sain tehdä 500. maalini, Kane kertaili.
Red Wingsin päävalmentaja Todd McLellan kertoi, että oli helppo päätös laittaa Kane jäälle ottelun lopulla.
– Hän on joskus jäällä, kun maali on tyhjä, mutta ei aina. Tänään se päätös oli helppo, sillä heidän ketjunsa oli pelannut koko illan hyvin. He olivat paiskineet hommia koko kaukalon mitassa ja pelanneet vastuullisesti. Siksi pystyin laittamaan heidät huoletta jäälle puolustamaan. Olisin tehnyt niin luultavasti joka tapauksessa, vaikka hänellä ei olisi ollut siinä vaiheessa 499 maalia, McLellan sanoi.
Kanesta tuli samalla viides 500 maalia tehnyt yhdysvaltalaissyntyinen NHL-pelaaja. Aiemmin samalle merkkipaalulle ovat hänen maanmiehistään yltäneet Mike Modano, (561), Keith Tkachuk (538), Jeremy Roenick (513) ja Joe Mullen (502). Red Wingsin pelaajista 500 maalin rajapyykin ovat vuosien varrella saavuttaneet Gordie Howe (1962), Dino Ciccarelli (1994), Steve Yzerman (1996), Pat Verbeek (2000) ja Brendan Shanahan (2002).



















