Laineen Calder Trophy -taistelu ratkeaa

Ensimmäiset palkinnot on jaettu jo. Columbus Blue Jacketsin Nick Foligno sai osakseen kaksi palkintoa, kun mies pokkasi niin Mark Messier Leadership Awardin johtajuudesta ja King Clancy Memorial Trophyn, joka myönnetään johtajuusansioista jäällä ja sen ulkopuolella humanitäärisestä työstä. Ensin mainitun palkinnon muut finalistit olivat Calgary Flamesin Mark Giordano ja Anaheim Ducksin Ryan Getzlaf.

Folignosta tuli Columbuksen kapteeni toukokuussa 2015. Hän teki päättyneellä kaudella tehot 26+25, kun Columbus pelasi organisaation parhaan kautensa. Pistesaldo oli Folignon uran toiseksi paras. Foligno ja hänen vaimonsa Janelle lahjoittivat puoli miljoonaa dollaria Bostonin lastensairaalalle, jossa suoritettiin heidän Milana-tyttärensä hengen pelastanut sydänleikkaus marraskuussa 2013. Perhe teki Milanan nimissä samansuuruisen lahjoituksen myös Nationwiden lastensairaalalle Columbuksessa.

New York Islandersin Travis Hamonic palkittiin NHL Foundation Player Awardilla. Palkinto annetaan pelaajalle, joka ilmentää jääkiekon ydinarvoja sitoutuminen, sinnikkyys ja tiimityö. Hamonic on tehnyt työtä yli 200 vanhemman menettäneen lapsen kanssa D-Partner -ohjelmansa kautta. Hän on käyttänyt yli 50 000 dollaria siihen, että lapset ovat päässeet otteluihin, saaneet VIP-kohtelua ja päässeet tapaamaan pelaajia. Hän on myös osallistunut moniin hyväntekeväisyystapaamisiin ja vieraillut kouluissa ja sairaaloissa.

Muut finalistit olivat Philadelphian Wayne Simmonds ja Giordano.

NHL.com/FI ennakoi seuraavassa NHL:n suurimpien palkintojen kategoriat ja ennustaa myös kunkin pystin saajan.

Hart Trophy (Arvokkain pelaaja)

Ehdokkaat:

Connor McDavid, Edmonton Oilers

Sergei Bobrovski, Columbus Blue Jackets.

Sidney Crosby, Pittsburgh Penguins

Crosby on ehdolla kolmatta kertaa urallaan. Aiemmat ehdokkuudet ovat vuosilta 2007 ja 2014, ja molemmilla kerroilla hän myös voitti Hart Trophyn. Crosby aloitti kauden sairastuvalla World Cupissa saadun aivotärähdyksen takia, mutta kun hän tuli kaukaloihin, osoitti hän heti olevansa täydessä kunnossa. Penguinsin kapteeni aloitti kautensa kuuden ottelun pisteputkella. Crosby voitti NHL:n maalikuninkuuden 44 maalilla, mikä on hänen kovin yhden kauden maalisaldonsa sitten kauden 2009-10. Crosby oli myös liigan pistepörssin kakkonen yhdessä Patrick Kanen kanssa.

McDavid pelasi ensimmäisen täyden NHL-kautensa. Edmontonin nuori tähtisentteri näytti kuuluvansa liigan timanttisimpaan eliittiin voittaen pistepörssin pistein 30+70=100. McDavid nosti koko Oilersin organisaation tasoa ja oli suurin yksittäinen syy siihen, miksi Oilers palasi pitkän tauon jälkeen pudotuspeleihin. McDavidin taito ja nopeus ovat aivan omaa luokkaansa koko liigassa, ja hän on nousemassa lähivuosina haastamaan Crosbyn maailman parhaana pelaajana.

Bobrovski voitti aloittamistaan 63 runkosarjan ottelusta 41, mikä oli Columbuksen seuraennätyksen. Hänen torjuntaprosenttinsa 93,1% ja päästettyjen maalien keskiarvonsa 2,06 ovat liigan kovimmat vähintään 25 ottelua pelanneiden maalivahtien joukossa. Nollapelejä Bobrovski torjui seitsemän.

Ennustus voittajaksi: Connor McDavid

Video: McDavid lyö kiekon ilmasta Ducksin maaliin

Norris Trophy (Paras puolustaja)

Ehdokkaat:

Brent Burns, San Jose Sharks

Victor Hedman, Tampa Bay Lightning

Erik Karlsson, Ottawa Senators.

Toista kertaa peräkkäin ehdolla oleva Burns nosti kokonaisvaltaisen puolustuspelaamisen tällä kaudella aivan uudelle tasolle. Burns hallitsi peliä kaukalon molemmissa päissä, oli koko NHL:n pistepörssin yhdeksäs ja maalitilastossakin jaetulla 27. sijalla. Hän oli myös Sharksin peliaikaykkönen. Sharks laukoi Burnsin ollessa jäällä tasaviisikoin 223 kutia enemmän kuin mitä Sharks antoi vastustajilleen. Hän pelasi kaikki runkosarjaottelut kolmatta kautta putkeen.

Myös Hedman oli kova pisteidentekijä ollen puolustajien pistepörssin kakkonen ja syöttöpörssin ykkönen. Kaikki pelaajat huomioiden Hedman oli syöttötilaston neljäs. Ylivoimapisteissä Hedman oli liigan toinen ja -syötöissä ykkönen. Hänen äänimääräänsä saattaa vähentää Tampan putoaminen pudotuspeleistä.

Jos pudotuspelit huomioitaisiin äänestyksessä, olisi vuoden 2015 voittaja Erik Karlsson selkeä ykkönen. Ruotsalainen dominoi pelejä jokaisessa ottelussaan huimalla tavalla, mutta paransi kokonaisvaltaista pelaamistaan jo runkosarjassa. Tehot olivat tutun kovat ja hän oli puolustajien pistepörssin kolmas. Ottawan kapteeni paransi päävalmentaja Guy Boucherin alaisuudessa kahden suunnan pelaamistaan valtavasti ja pelasi runkosarjassa kaikista pelaajista neljänneksi eniten ottelukohtaisessa jääajassa mitattuna.

Ennustus voittajaksi: Brent Burns

 Vezina Trophy (Paras maalivahti)

Ehdokkaat:

Sergei Bobrovski, Columbus Blue Jackets

Braden Holtby, Washington Capitals

Carey Price, Montreal Canadiens.

Kolmatta kertaa urallaan ehdolla oleva Bobrovski voitti Vezinan vuonna 2013. Hänen tilastonsa löytyvät tästä jutusta hieman ylempää. Columbuksen 16 ottelun mittaisessa voittoputkessa Bobrovski torjui joukkueelleen 14 voittoa. Hänen merkityksensä oli Columbukselle liki samaa luokkaa kuin McDavidin Edmontonille. Columbus nousi seurana uudelle tasolle tämän kauden aikana.

Holtby on hallitseva Vezina-voittaja. Hän torjui Washingtonin toiseen peräkkäiseen runkosarjan voittoon otettuaan 42 voittoa 63 startistaan. Hän jäi päästettyjen maalien keskiarvossa vain 0,01 maalia per ottelu Bobrovskista, ja hänen torjuntaprosenttinsa vähintään 25 ottelua pelanneiden maalivahtien keskuudessa oli neljänneksi paras. Holtby torjui runkosarjassa kaikista maalivahdeista eniten nollapelejä, yhdeksän.

Toissa kesän Hart- ja Vezina-voittaja Price palasi syksyllä Canadiensin tolppien väliin pitkän loukkaantumisjakson jälkeen. Hän aloitti kauden heti kymmenellä peräkkäisellä voitolla, mutta Canadiensin otteiden hiipuessa hänenkin otteensa kirposi aavistuksen. Pricen torjuntaprosentti oli yhdeksänneksi paras yli 25 ottelua pelanneiden vahtien joukossa. Päästettyjen maalien keskiarvoja mitatessa hän oli kuudes.

Ennustus voittajaksi: Braden Holtby

 Video: Holtby torjuu Toronton tulituksen

Calder Trophy (Paras tulokas)

Ehdokkaat:

Auston Matthews, Toronto Maple Leafs

Patrik Laine, Winnipeg Jets

Zach Werenski, Columbus Blue Jackets

Matthews tuli liigaan ykkösvarauksena ja aloitti heti ensimmäisessä ottelussaan ryminällä tekemällä neljä maalia. Hän voitti tulokkaiden maalipörssin 40 maalilla ja pistepörssin 69 pisteellä. Koko liigan maalitilastossa hän oli jaetulla toisella sijalla Nikita Kutsherovin kanssa. Hänen maalimääränsä on kovin tulokkaalle sitten Aleksandr Ovetshkinin 52 osuman kaudella 2005-06. Matthews osoitti olevansa pelaaja, joka tulee nostamaan Toronton asemaa NHL:ssä tulevilla kausilla.

Laine oli Matthewsin takana kakkosena niin tulokkaiden maali- kuin pistepörssissäkin. Laine iski 36 maalia, mikä on suomalaispelaajien kovin lukema päättyneellä kaudella. Hän voitti myös Winnipegin sisäisen maalipörssin. Laine oli paras 18-vuotias maalintekijä sitten Sidney Crosbyn, joka takoi 39 osumaa kaudella 2005-06.

Werenski nousi Columbuksen puolustuksen johtohahmoksi yhdessä Seth Jonesin kanssa. Hän voitti tulokaspuolustajien maali-, syöttö- ja pistepörssit ja oli ykkönen myös tulokkaiden plus-miinustilastossa. Werenski tuli NHL:ään vasta toisella kaudella varauksensa jälkeen, sillä hänet draftattiin jo kesällä 2015.

Ennustus voittajaksi: Auston Matthews

 Video: Matthews nostaa Toronton toiveita

Selke Trophy (Paras puolustava hyökkääjä)

Ehdokkaat:

Patrice Bergeron, Boston Bruins

Ryan Kesler, Anaheim Ducks

Mikko Koivu, Minnesota Wild.

Bergeron voittanut Selken kolmesti urallaan ja on ehdokkaiden joukossa jo kuudetta kertaa peräkkäin. Bostonin sentteri oli tälläkin kaudella NHL:n ahkerin aloittaja 1 812 aloituksellaan. Hän voitti aloituksistaan peräti 60,1 prosenttia, mikä on hurja lukema tuolla aloitusmäärällä. Boston laukoi Bergeronin ollessa jäällä tasaviisikoin peräti 439 kertaa useammin kuin vastustajansa. Tuon tilaston lukema on Bergeronin kohdalla kaikista pelaajista NHL:n korkein.

Vuonna 2011 tämän palkinnon voittanut Kesler on ehdolla viidettä kertaa ja toista vuotta peräkkäin. Hän otti runkosarjassa kolmanneksi eniten aloitusvoittoja (1 029). Oman puolustusalueen aloitusvoitoissa Kesler oli runkosarjassa liigan ykkönen. Kesler pelasi kaikista hyökkääjistä eniten vaihtoja per ottelu. Hänen ottelukohtainen jääaikansa oli hyökkääjien kolmanneksi suurin.

Koivun kohdalla voidaan sanoa, että viimeinkin Minnesotan kapteeni on päässyt kolmen parhaan joukkoon Selke Trophy -kisassa. Hänen plus-miinustilastonsa oli hyökkääjistä koko NHL:n kolmanneksi paras. Koivu otti kaikista pelaajista viidenneksi eniten aloituksia (1 699) ja voitti niistä 55,2 prosenttia. Hän pelasi Central-divisioonan kakkoseksi sijoittuneen Wildin hyökkääjistä eniten ottelua kohden.

Ennustus voittajaksi: Patrice Bergeron

Lady Byng Trophy (Herrasmiespelaaja)

Ehdokkaat:

Mikael Granlund, Minnesota Wild

Johnny Gaudreau, Calgary Flames

Vladimir Tarasenko, St. Louis Blues.

Granlund on ensimmäistä kertaa urallaan ehdolla henkilökohtaisen NHL-palkinnon saajaksi. Hän oli päättyneellä kaudella Wildin paras pistemies ja toiseksi paras maalintekijä. Granlund teki omat ennätyksensä maaleissa, syötöissä, pisteissä, ylivoimamaaleissa, -syötöissä ja -pisteissä, alivoimamaaleissa, maalia kohti suuntautuneissa laukauksissa, ottelukohtaisessa peliajassa ja vähintään kahden tehopisteen otteluissa. Hän oli pistepörssin 20. ja otti vain 12 jäähyminuuttia koko runkosarjan aikana. Hän pelasi tammikuun viidennen ja maaliskuun viidennen päivän välisen ajan (27 ottelua) täysin jäähyittä.

 Viime vuonna tämän äänestyksen neljänneksi jäänyt Gaudreau on nyt ensimmäistä kertaa finalistien joukossa. Hän oli Flamesin kolmanneksi paras maalintekijä ja paras pistemies tällä kaudella. "Johnny Hockey" pelasi ottelua kohden eniten kaikista Flamesin hyökkääjistä ja sai vain kaksi kahden minuutin jäähyä koko kaudella.

Tarasenko oli 39 osumallaan NHL:n maalipörssissä jaetulla neljännellä sijalla. Pistepörssissä venäläinen sijoittui kymmenenneksi eli oli tämän kategorian pelaajista selvästi tehokkain. Jäähyminuutteja hän kirjautti saman verran kuin Granlund eli 12. Tarasenko päätti runkosarjan 31 ottelun jaksoon, jonka aikana hänelle vihellettiin yksi jäähy ja kirjattiin 16+9=25 tehopistettä.

Ennustus voittajaksi: Vladimir Tarasenko

 Video: Granlundin yllättävä kuti menee sisään

Jack Adams Award (Paras valmentaja)

Ehdokkaat:

Mike Babcock, Toronto Maple Leafs

Todd MacLellan, Edmonton Oilers

John Tortorella, Columbus Blue Jackets.

Babcock hankittiin Torontoon kaudeksi 2015-16 palauttamaan yhden maailman suurimman kiekko-organisaation uskottavuus vuosien matelun jälkeen. Miehen voi sanoa onnistuneen, sillä täksi kaudeksi Maple Leafs palasi pudotuspeleihin. Joukkueen ydinrunko on muokattu sellaiseksi, että sen voi otaksua nousevan tulevina kausina siihen asemaan, johon perinteikäs seura kuuluu. Leafs oli Atlantic-divisioonan neljäs voitettuaan eniten otteluita (40) kymmeneen vuoteen.

Babcock on ehdolla kolmatta kertaa.

Toista kertaa ehdolla oleva MacLellan luotsasi Edmontonin pudotuspeleihin ensimmäistä kertaa sitten finaaleihin päättyneen kauden 2005-06. Oilers oli kovan Pacific-divisioonan toinen ja voitti 47 ottelua. Voittomäärä on Oilersille suurin 30 vuoteen. MacLellan oli Babcockin tavoin toista kauttaan seurassa ja Oilersin pistemäärä kasvoi ensimmäiseen kauteen verrattuna 33 pisteellä.

Tortorella oli ensimmäistä kauttaan Blue Jacketsin peräsimessä, ja kaudesta tuli seuran historian paras. Metropolitan-divisioonan kolmossija irtosi seuran voitto- ja piste-ennätysten siivittämänä. Columbus jäi myös peräkkäisten voittojen määrässä vain yhden päähän Pittsburgh Penguinsin 17 voiton ennätyksestä. Tortorella on tämän vuoden finalisteista ainoa, joka on voittanut palkinnon aiemmin. Tämä tapahtui vuonna 2004.