NHL-kauden puolivälin palkintoveikkaukset

NHL-kausi on kääntynyt jälkipuoliskolleen, ja rynnistys kohti kevään maukkaimpia pelejä on valmis käynnistymään. Winnipeg Jets on ollut kauden komeetta ja loistanut runkosarjan kärjessä jo kuukausikaupalla. Colorado Avalanchen Nathan MacKinnon puolestaan johtaa pistepörssiä, vaikka joukkue on keskellä kiivasta kamppailua sijoituksista Central-divisioonassa.

Kauden ratkaisuhetkiin on vielä pitkä matka, mutta seuraavassa on listattu löyhästi perustellut veikkaukset merkittävien NHL-palkintojen voittajiksi puolimatkan krouvin kohdalla.

Atlantic-divisioonan ykkönen
Toronto Maple Leafs ei ole ollut moksiskaan esimerkiksi supertähti Auston Matthewsin toistuvista vaikeuksista pitkittyneen ylävartalovammansa kanssa. Toronto johtaa divisioonaa tälläkin hetkellä ja tuntuu siltä, että Matthewsin pelatessa potentiaalia olisi vieläkin enempään, peli kun on kaukana valmiista. Ainoa tällä hetkellä varteenotettava uhkaaja on Florida Panthers, joka kuitenkin häviää kuntokäyrässä.

Metropolitan-divisioonan ykkönen
Washington Capitals johtaa divisioonaa, mutta kestääkö sen kunto loppuun asti? Carolina Hurricanes ja New Jersey Devils ovat lähimmät uhkaajat ja tulevat tällä erää käytännössä rinta rinnan. Kaikki kolme ovat kompuroineet viime aikoina, mutta Capitals ei ole koko kauden aikana hävinnyt kolmea peräkkäistä ottelua – kaksikin vain kahdesti. Jättiyllättäjä menee pudotuspeleihin divisioonakärkenä ja kesällä toimessaan aloittanut Chris Patrick on vahvoilla vuoden GM:ksi.

Central-divisioonan ykkönen
Winnipeg Jets johtaa divisioonaa niukasti ennen Minnesota Wildia, toista kovaa yllättäjää. Jetsin maaliero on koko NHL:n paras, ja sen maalia vartioi pelipaikkansa ykkösnimi koko maailmassa. Kauden paras ylivoimajoukkue voisi vielä parantaa keskinkertaista alivoimapelaamistaan, niin vain taivas olisi rajana.

Pacific-divisioonan ykkönen
Vegas Golden Knightsin kaudessa ei vielä ole ollut yhtäkään selkeää huonoa jaksoa. Pisin tappioputki – vain kolme ottelua – tuli jo lokakuun keskivaiheilla. Vuoden 2024 lopussa joukkue voitti kuusi ottelua peräkkäin.

Presidents’ Trophy (runkosarjan voittaja)
Golden Knights on parantanut tuloksiaan kauden edetessä. Voittoputket ovat pidentyneet, ja etenkin oman pään vaaliminen on ollut ensiluokkaista. Jänne kestää loppuun asti. Eniten parannettavaa olisi vielä erikoistilanteissa, jotka ovat olleet yhteenlaskettuna varsin keskinkertaisia.

Prince of Wales Trophy (Itäisen konferenssin mestari)
Carolina Hurricanesin nykyinen pudotuspeliputki venyy seitsemään kauteen. Viime kaudella toisella kierroksella pudonnut Carolina on päässyt putkensa aikana kahdesti konferenssifinaaleihin, mutta ei vielä sitä pidemmälle. Hurricanes on kummallinen joukkue, jonka todellista asemaa voimasuhteissa ei oikein pysty arvioimaan vieläkään. Yllätysten viehätyksen nimissä oletetaan nyt, että kevät on nousujohteinen ja Carolina hiipii taka-alalta huippukuntoon huhtikuuta varten.

Clarence S. Campbell Bowl (Läntisen konferenssin mestari)
Edmonton Oilersin runkosarja taitaa noudatella samaa kaavaa kuin viime kaudella. Alku oli vaisu, mutta nyt on menty lujaa. Marraskuun lopulta alkaen Oilers on napsinut voittoja liukuhihnalta. Joukkueessa on hyvä rakenne alaketjuja myöten, ja Connor McDavidin sekä Leon Draisaitlin johtama hyökkäyskalusto iskee jo kovalla teholla.

Stanley Cup -mestari
Oilers kävi viime kaudella lähellä, seiskapelissä asti. Lumipallo vain alkoi vieriä väärään suuntaan finaalisarjan alussa, eikä kuopasta enää kyetty nousemaan sensaatiomaiseen voittoon. Urheilussa puhutaan aina oppimisesta ja prosesseista, ja Oilersin prosessi sekä kapteeni McDavidin ura ovat pisteessä, jossa mestaruusmalja on valmis palaamaan Kanadaan.

Conn Smythe Trophy (pudotuspelien arvokkain pelaaja)
Conn Smythe Trophylla ja Stanley Cupilla on tapana kulkea käsi kädessä. Vuodesta 2004 käynnistynyt putki katkesi viime kesänä, kun McDavid sai palkinnon finaalisarjan häviävän osapuolen edustajana. Jos Oilers juhlii tällä kertaa mestaruutta, on vaikea nähdä kapteenin katoavan kuvasta – päinvastoin.

Hart Trophy (joukkueelleen arvokkain pelaaja)
McDavid ja MacKinnon olisivat varteenotettavia ehdokkaita myös tähän. Minnesota Wildin Kirill Kaprizov saattaa kuitenkin kiilata ohituskaistan kautta edelle, jos Wild jatkaa koko lopunkin runkosarjasta tähänastiseen malliin. Esimerkiksi joulukuussa Kaprizov teki yhdeksässä ottelussa 18 pistettä. Mukana oli yksi pisteetön ilta, mutta seitsemän useamman pisteen ottelua. Tehot jakautuvat tasaisesti maalien ja syöttöjen välillä, eikä Kaprizovilla todellakaan ole ympärillään samanlaista arsenaalia kuin vaikkapa McDavidilla ja MacKinnonilla.

Norris Trophy (paras puolustaja)
Cale Makar nappasi tämän palkinnon kaudella 2021-22. Finalistien joukossa hän on ollut jo neljä kertaa peräkkäin. Viideskin kerta on itsestäänselvyys, ja tällä kertaa Makar myös voittaa kisan. Lähes 26 minuuttia ottelua kohden uurastava Makar johtaa puolustajien pistepörssiä yli piste per peli -tahdilla ja on myös plus-miinustilastossa kilpakumppaneitaan edellä.

Vezina Trophy (paras maalivahti)
Connor Hellebuyck oli viime kaudella kolmen finalistin joukossa jo neljännen kerran seitsemän kauden aikana ja lopulta pokkasi pystin toisen kerran urallaan. Mikään asia ei tähän mennessä viittaa siihen, että hän olisi luopumassa valtikasta. Jets pelaa hienoa kautta, ja hurjalla torjuntaprosentilla pelannut Hellebuyck johtaa maalivahtien voitto- ja nollapelitilastoja.

Calder Trophy (paras tulokas)
Macklin Celebrini on kiihdyttänyt kovaan vauhtiin, vaikka San Jose Sharksin kausi on ollut kaikkea muuta kuin juhlaa. Vasta 18-vuotias tulokas on ollut kaikkea, mitä mainospuheissa väitettiin. Varteenotettavia haastajia ovat Philadelphia Flyersin Matvei Mitshkov ja Montreal Canadiensin Lane Hutson, mutta tämän hetken Celebrini olisi laittanut jopa viime kauden Connor Bedardin tiukille. Täydellä ottelumäärällä sentteri olisi yli 70 pisteen vauhdissa.

Art Ross Trophy (runkosarjan pistepörssin voittaja)
Nathan MacKinnonilla on tällä hetkellä kohtalaisen tukeva johto ennen muutaman pelaajan selvästi tasaisempaa rykelmää. MacKinnon oli ilmiömäinen jo viime kaudella, mutta jäi lopulta neljän pisteen päähän pistekuningas Nikita Kutsherovista. Tämän hetken tahdilla Avalanchen tähtisentteri puhkaisisi sadan syöttöpisteen rajan. Coloradolla on yhä paljon panosta tasaisessa Central-divisioonassa, joten MacKinnon tuskin himmailee omaa kyytiään.

Maurice "Rocket" Richard Trophy (runkosarjan maalipörssin voittaja)
Leon Draisaitlin tämän hetken tahti ennakoi noin 60 maalin runkosarjaa, eli samalla saksalaisen uutta henkilökohtaista maaliennätystä. Viime kaudella Draisaitlin 41 maalia riittivät vasta sijaan 14, mutta tällä menolla viime kauden lukema voisi ylittyä jo helmikuun aikana. Mikä hurjinta, Draisaitlilla on tilillään peräti yhdeksän voittomaalia.

Jack Adams Award (paras valmentaja)
Parhaan valmentajan palkinto voi hyvinkin suosia runkosarjassa yllättänyttä joukkuetta, vaikka sijoitus ei lopulta olisikaan ykkönen tai edes kakkonen. Tällä hetkellä vahvimmat kandidaatit ovat siis kolme aivan kärkipään yllättäjäjoukkueen päävalmentajaa: Winnipegin Scott Arniel, Minnesotan John Hynes ja Washingtonin Spencer Carbery. Viimeksi mainittu on yllättäjistä suurin.