Myöhäisellä varauksella NHL-junaan

Suomi ei ole jäänyt ilman NHL:n ykköskierroksen varausta vuoden 2009 jälkeen. Tällä vuosikymmenellä draftin ensimmäisellä kierroksella on varattu peräti 13 suomalaista.
Kirkkaimpina helminä ovat tietenkin kakkosnumerolla huudetut Aleksander Barkov ja Patrik Laine, nelosena mennyt Jesse Puljujärvi, viitosvuoron Olli Juolevi, kahdeksantena varattu Rasmus Ristolainen sekä yhdeksäntenä poimittu Mikael Granlund. Niin ikään ykköskierroksella varatut Teuvo Teräväinen ja Olli Määttä ovat saaneet juhlia Stanley Cupin voittoakin.

NHL-historia tuntee kuitenkin lukuisia hienoja pelaajia, jotka on varattu vasta pahnanpohjimmaisina. NHL.com/FI tarjoilee joulunaluslukemiseksi katsauksen 200. varausvuoron jälkeen poimittujen suomalaispelaajien uriin.
Antti Miettinen
Dallas Stars, 224. varaus vuonna 2000
Miettinen oli pelannut varausta edeltävänä talvena alle 20-vuotiaiden MM-kisat ja noussut vakituisesti HPK:n liigajoukkueeseen. Kaudella 2001-02 Miettinen teki SM-liigassa tehot 19+37 ja seuraavalla sesongilla 25+25. Miettinen voitti keväällä 2003 sekä Kultaisen kypärän että Lasse Oksanen -palkinnon SM-liigan parhaana pelaajana. NHL:ään mies lähti syksyllä 2003.
Miettinen vakiinnutti paikkansa Dallasin miehistössä kaudella 2005-06 pelaten 79 ottelua.
Hän siirtyi kesällä 2008 Minnesota Wildiin, jossa hän pelasikin kolme todella tehokasta kautta. Miettinen teki kolmen kauden aikana Wildille 51 maalia ja antoi 71 maalisyöttöä.
Miettinen siirtyi kesällä 2011 KHL-seura Ak Bars Kazaniin, mutta palasi vielä vajaaksi kahdeksi kaudeksi Winnipeg Jetsiin. Miettinen päätti pelaajauransa viime keväänä ja toimii nykyään HPK:n liigajoukkueen valmentajana. Hän pelasi NHL:ssä 539 runkosarjaottelua ja 24 pudotuspeliottelua.

Sami Salo
Ottawa Senators, 239. varaus vuonna 1996
Vuoden 1996 varaustilaisuudessa oli yhdeksän kierrosta. Oli aivan hilkulla, ettei Saloa oltaisi varattu tuona vuonna lainkaan, sillä hänet poimittiin vasta koko draftin kolmanneksi viimeisenä pelaajana.
Salo pelasi Jokereissa 1997-98, mutta kausi voidaan lukea pettymysten joukkoon. Hän siirtyi NHL:ään Ottawa Senatorsin riveihin kaudeksi 1998-99.
Salo nousi nopeasti yhdeksi Ottawan luottopuolustajista. Loukkaantumiset alkoivat kuitenkin vaivata isokokoista puolustajaa heti. Hän pelasi Senatorsissa neljän kauden aikana 195 runkosarjaottelua.
Kaudeksi 2002-03 Salo siirtyi Vancouver Canucksiin, jossa hän pelasikin suurimman osan NHL-urastaan, aina kevääseen 2012 asti. Vancouverissa Salo saavutti myös NHL-uransa huipun, kun Canucks eteni Stanley Cupin finaaleihin Boston Bruinsia vastaan keväällä 2011. Salo pelasi tuolla kaudella runkosarjassa vain 27 ottelua, mutta oli pudotuspeleissä kunnossa pelaten 21 peliä tehoin 3+2.
Salo pelasi uransa kaksi viimeistä kautta Tampa Bay Lightningissa. Hän voitti maajoukkueessa olympiahopeaa ja kaksi olympiapronssia, MM-hopeaa ja World Cupin kakkossijan. NHL:ssä Salo pelasi kaikkiaan 878 runkosarjaottelua ja 102 pudotuspeliottelua.
Kimmo Timonen
Los Angeles Kings, 250. varaus vuonna 1993
Liian pieni NHL:ään. Timonen sai kuunnella tuota määritelmää varmasti enemmän kuin kyllästymiseen asti. Siihen taisi lopulta uskoa myös kuopiolaisen varannut Los Angeles Kings, sillä Timonen ei pelannut seurassa peliäkään. Nashville Predatorsille mies kelpasi, ja sinne Timonen siirtyikin HIFK:ssa voittamansa Suomen mestaruuden jälkeen kaudeksi 1998-99.
Ensimmäisellä NHL-kaudellaan Timonen kävi vielä AHL:ssä, mutta sen jälkeen hän nousi Predatorsin johtavaksi puolustajaksi. Timonen nimettiin joukkueensa varakapteeniksi kaudelle aseman 2002-03, ja viimeiseksi jääneellä Nashville-kaudellaan hän oli seuran kapteeni. Timonen pelasi Nashvillessa 573 runkosarjaottelua ennen siirtoa Philadelphia Flyersiin.
Philadelphiassa mies nousi nopeasti seuran arvostetuimpien pelaajien joukkoon. Flyers-vuosien kohokohta oli kevään 2010 finaalisarja Chicago Blackhawksia vastaan, mutta vielä tuolloin ei ollut "Kimen" aika.
Kesä 2014 oli muodostua Timosen NHL-uralle kohtalokkaaksi, mutta mies taisteli itsensä veritulpan jälkeen pelikuntoon. Hän sai siirron Flyersista yhteen kevään 2015 suurimmista mestarisuosikeista, viisi vuotta aiemmin karvaan pettymyksen tarjoilleeseen Chicagoon.
Timosen 1 108 runkosarjaottelun ja 105 pudotuspeliottelun NHL-ura huipentui siihen, kun Blackhawks-kapteeni Jonathan Toews ojensi Stanley Cupin ensimmäisenä suomalaiselle konkaripuolustajalle.
Timonen on pelannut vuonna 1993 varatuista pelaajista kymmenenneksi eniten NHL-runkosarjaotteluita.
Liian pienellä oli riittävän suuri sydän.

Pekka Rinne
Nashville Predators, 258. varaus vuonna 2004
Rinne pelasi 22 ottelua SM-liigaa Kärpissä ennen NHL-varausta. Nashville Predatorsin kykyjenetsijöiden matkat Ouluun tai Kärppien vierasotteluihin eivät meinanneet pelivuorojen vähyyden takia osua millään niihin iltoihin, kun Rinne sai pelata. Rinteen tulppana oli Kärpissä muuan Niklas Bäckström, maamme kiekkohistorian eliittivahteja hänkin.
- Nashvillen miehet kävivät pari kertaa katsastamassa minua, mutta sikäli ne olivat hukkareissuja, koska en päässyt niissä peleissä pelaamaan. Siinä he sitten alkuverryttelyn perusteella minua arvioivat, Rinne tuumasi STT:lle vuonna 2009.
Vuoden 2004 NHL Draftissa Rinteen edellä varattiin 29 maalivahtia. Esimerkiksi Japanin maajoukkueen tuolloinen maalivahti Yutaka Fukufuji poimittiin numerolla 238 Los Angelesiin.
Rinne lähti Pohjois-Amerikkaan siis Kärppien kakkosmaalivahdin paikalta. Kolme ensimmäistä kautta menivät AHL-seura Milwaukee Admiralsissa, ja kausilla 2005-08 Rinne pelasi vain kolme NHL-ottelua.
Rinne nousi Nashvillen ykkösvahdiksi syksyllä 2008, ja on sen jälkeen pitänyt tuota paikkaa suvereenisti. Kovin urakka miehelle tuli eteen kaudella 2011-12, jolloin hänelle kirjattiin runkosarjassa peräti 72 starttia.
Rinne kuuluu edelleen NHL:n valioveskareihin. Hän on ollut ehdolla liigan parhaaksi maalivahdiksi kolmesti, vuosina 2011, 2012 ja 2015. Rinne oli Hart Trophy -äänestyksessä neljäs vuonna 2011.