Fredrik Norrena haastaa itsensä TPS:n U20-joukkueen päävalmentajana

Kauden 2022-23 aikana jututamme entisiä NHL-kiekkoilijoita ja kyselemme heidän kuulumisiaan sekä mielipiteitään nykyisistä suomalaispelaajista. Tänään tapaamme tasan sadassa NHL-ottelussa veräjää vartioineen Fredrik Norrenan.

Fredrik Norrena on tullut työpaikalleen TPS:n kotihalliin Gatorade Centeriin aamuseitsemäksi vetämään seuran U20-joukkueen päivän ensimmäiset harjoitukset. Päivä venyy tavalliseen tapaan pitkäksi, ja hän on kotona illalla yhdeksän aikoihin. Mutta sekuntiakaan hän ei vaihtaisi päivästä pois.
- Olen tässä hommassa yhtä tavoitteellinen kuin olin maalivahtina. Minulla ei todellakaan ole vatsa täynnä. Oikeasti tähtään huipulle tässäkin työssä ja haluan, että minusta tulee hyvä valmentaja, TPS:n U20-joukkueen päävalmentaja tuumii.
Norrena, 48, kertaa lyhyesti, mitä hänelle on tapahtunut sen jälkeen kun hän lopetti pelaajauransa vuonna 2014.
- Minulla oli koko ajan tavoitteena, että peliuran jälkeenkin jatkan jääkiekon parissa. Olin jo 16 vuotta pyörittänyt oman urani ohella maalivahtikoulua Suomessa. Olin siinä aktiivisesti mukana kesäisin kolmisen viikkoa ja koulutin siinä samalla itseäni.

Kun Norrenan kilpi ja räpylä oli nostettu naulaan, entinen seura TPS tarjosi hänelle töitä maalivahtivalmentajana, mikä oli hänen mielestään oikein luontainen ratkaisu siinä kohdassa. Mutta hänen mielensä kuitenkin paloi joukkuevalmennuksen puolelle, ja haave toteutui.
- Kaksi ja puoli vuotta sitten siirryin U20-joukkueen apuvalmentajaksi ja viime keväänä päävalmentajaksi.
Ja kyllä, Norrena on jättänyt maalivahtien valmentamisen taakseen ja antaa maalivahtivalmentaja Antti Rautiolan hoitaa sen työn. Sen verran Norrenan sormet ovat pelissä, että entisenä maalivahtina hän tunnistaa nuoren maalivahdin sielunmaailman sekä tuntemukset helposti ja osaa käsitellä heitä. Tai tarvittaessa painaa oikeasta napista.
- Peluutusasioissa tietysti keskustellaan. Totta kai näen, pelaako maalivahti hyvin vai huonosti, mutta en enää katso räpylän tai kilven asentoa, Norrena naurahtaa.
Watch: Youtube Video
Haasteet ja isot kokonaisuudet kiehtovat nykyisessä työssä
Norrena laskee tehneensä maalivahtivalmentajan hommia kuusi vuotta. Hän piti työstään kovasti, mutta se ei enää ollut riittävän haastavaa miehelle, joka on tunnetusti kova haastamaan itsensä - vaikka äärirajoille, jos tarve vaatii.
- Olin pelannut maalivahtina pienestä pojasta asti ja ammattilaisena yli 20 vuotta. Halusin huolehtia isommista kokonaisuuksista, sillä luonne ja kärsivällisyys eivät riittäneet maalivahtivalmentajan hommaan siinä vaiheessa elämää, hän selittää.
- Joudun nyt ratkomaan tavallaan vaikeampia asioita, joihin liittyy enemmän ihmisiä. Ryhmäjohtaminen kiehtoo, sillä siinä hommassa ei ikinä lakkaa kehittymästä.
Norrena pohtii hetken, mikä voisi olla seuraava vaihe hänen urallaan. Siihen ei ole vielä vastausta, sillä hän siirtyy seuraavalle tasolle vasta sitten kun tuntee osaavansa nykyisen työnsä hyvin, tai mieluummin paremmin kuin hyvin.
- Olen sen verran kunnianhimoinen, että jonain päivänä, kun hetki on oikea, haluan takaisin ammattilaispelaajien maailmaan. Mutta nyt olen erittäin tyytyväinen tähän työhöni ja tilanteeseen.
Ei sillä, etteikö U20-joukkue harjoittelisi ammattimaisesti, sillä treenejä on kahdet päivässä ja määrällisesti joukkue harjoittelee enemmän kuin liigajoukkueet. U20-joukkue on kuitenkin omalla tavallaan paljon ammattilaisia haastavampi kokonaisuus.
- On lukiot, kauppikset, armeijat ja työpaikat. Tässä joutuu huomioimaan muita juttuja. Voit järjestää treenit aamuyöllä kahdelta tai iltapäivällä kahdelta, ja ammattilainen pääsee paikalle, Norrena vertaa.

Nuori Mikko Rantanen teki suuren vaikutuksen
Tampa Bay Lightning varasi Norrenan vuonna 2002, mutta paikka NHL-maalilla aukenikin Columbus Blue Jacketsissa vuonna 2006. Runkosarjaotteluita kertyi tasan sata, niistä aloittavana maalivahtina 85.
Norrenan aika ei enää tahdo riittää NHL:n seuraamiseen, mutta toki hän tietää, mitä suomalaispelaajille kuuluu, ja varsinkin heille, joiden kanssa on tehty aikaisemmin yhdessä töitä. Kun jutellaan muutama sana juuri alkaneesta kaudesta, Norrenan mieleen nousee muistoja New York Rangersin Kaapo Kakosta sekä Colorado Avalanchen Mikko Rantasesta.
Norrena ihastelee Coloradon mestaruustarinaa huikeaksi ja ihmettelee ääneen, kuinka nopeasti pian 26-vuotias Rantanen kehittyi maailman huipuksi.
- Minäkin pelasin vielä Mikon kanssa. Hän kaatuili tuolla ympäri kenttää nuorena poikana, oli vähän iso ja hoikka. Mutta kyllä hänestä aisti, että kunhan saa vuosia, treeniä ja voimaa, niin hän kehittyy hyväksi pelaajaksi. Hän oli fiksu, ja pelikäsitys oli jo nuorena hyvä, Norrena ruotii Rantasta, joka pelasi ensimmäisen SM-liigaottelunsa 16 vuoden ja yhden kuukauden iässä, TPS:n liigahistorian nuorimpana pelaajana.
Norrena selittää innoissaan, kuinka Rantanen ja Kakko harjoittelivat Gatorade Centerissä loppukesästä alkusyksyyn ja istuivat U20-joukkueen viereisessä kopissa. Se oli kova juttu nuorille pelaajille, joista monet haaveilevat NHL:stä.
- Niiden kanssa tuli jauhettua ja soitettua suuta, hän naureskelee ja sanoo odottavansa nyt Kakon läpimurtoa. Kaikki merkit ovat ilmassa.

Parasta Joonas Korpisaloa ei ole vielä nähty
Mikael Pyyhtiä, Markus Nurmi, Juuso Pärssinen, Lauri Pajuniemi, Alexandar Georgiev ja Juraj Slafkovsky. Norrena luettelee lisää nuoria pelaajia, joita hän on valmentanut.
- Meidän seuran vahvuus on se, että on pystytty tuottamaan NHL-pelaajia suhteellisen tasaisesti, vaikka joukkueen menestys on ollut välillä heikompi ja välillä parempi, Norrena mainitsee ja kertoo vielä yhden tarinan.
- Jotkut entisistä valmennettavista oli A-junnujen treeneissä kesällä. Mikko Lehtonen oli Aron Kiviharjun pakkiparina, toinen -94 ja toinen -06 syntynyt. Sanottiin Mikolle että varo vaan, Aron vie kohta sinun maajoukkuepaikan.
Mutta kun kyseessä on entinen maalivahti, keskustelua ei oikein voi päättää muuten kuin puhumalla parista maalivahdista. Norrena on todella iloinen, että hänen suojattinsa Georgijev saa tällä kaudella vihdoin sauman näyttää, miten hyvä hän on. Ei enempää eikä vähempää kuin hallitsevan mestarin Avalanchen maalilla.
- Olen tuntenut Aleksandarin 10-vuotiaasta asti. Hän ajoi yhtenä kesänä perheensä kanssa vanhalla Toyotalla Moskovasta Pietarsaareen maalivahtileirilleni ja tuli aina vain uudestaan kesä toisensa jälkeen ja lopulta TPS:ään.
Toinen mainittava maalivahti on Blue Jacketsin maalilla Norrenan jalanjälkiä asteleva Joonas Korpisalo. Norrena sanoo kiinnittäneen huomiota Korpisaloon jo silloin kun hän siirtyi maalivahtivalmentajaksi.
- Katselin, että onpa siinä lahjakas poika. Taistelin hänen isäänsä Jaria vastaan 90-luvulla, Norrena muistelee, ja äänensävystä voi päätellä, että ottelut Ässiä ja hurjasta kääntölämäristä tunnettua hyökkääjää vastaan olivat olleet aina täynnä suuria tunteita.
Lisää aiheesta: [Columbus Blue Jacketsin harjoituskauden ennakko\]
Millainen maalivahti Korpisalo on?
- Moderni maalivahti. Isokokoinen, liikkuu terävästi ja on siinä mielessä nopea kaveri. Luulen, että hän on sellainen pelaaja, että nyt kun alkaa olla ikää ja kokemusta, niin peli hidastuu hänen edessään koko ajan. Hänellä on hyvät edellytykset pelata pitkä ja menestyksekäs ura. Parasta Joonasta ei ole vielä nähty, Norrena arvioi.
Pelaajaprofiilin luominen on helppoa, kun takana on kymmenien vuosien kokemus pelaajana ja valmentajana.