Jere, oppilaat, Stanley Cup ja 62 kauhallista jäätelöä

Espoon Matinlahden koululla ei ollut tänään mikään tavallinen kouluaamu. Marraskuinen aamu toki valkeni ajankohtaan nähden tutun hitaasti ja oppilaat sekä opettajat tulivat lukujärjestysten mukaan opin tielle, mutta aamupäivän ohjelma oli hyvin poikkeava.

Oppilaat koottiin yhdeksän aikoihin koulun liikuntasaliin, missä kerrottiin Jere Lehtisen saapuneen kylään. Vuoden 1999 Stanley Cup -voittaja oli käynyt aikoinaan ala-asteen neljä ensimmäistä luokkaa juuri tuossa koulussa, ja tänään hän sai viimein 19 vuoden odotuksen jälkeen tuoda Stanley Cup -pokaalin vanhaan kouluunsa.
- Jotta me saamme Jeren tänne, meidän täytyy antaa oikein isot aplodit, opettajat kertoivat, ja oppilaat alkoivat taputtaa innokkaasti.
Lehtinen käveli sisään Stanley Cup päänsä päällä, ja kesällä 45 vuotta täyttäneen Lehtisen kasvoilla oli hymy, joka ei himmennyt koko tilaisuuden aikana. Ilo oli takuulla aitoa, sillä sen verran maanläheisestä herrasta on Lehtisen kohdalla kyse.

Lehtinen toivotti salille huomenet.
- Huomenta! kuului vastaus kuin yhdestä suusta.
Lehtisellä ja Stanley Cupilla oli koko salin jakamaton huomio.
Koululaisille näytettiin video, jolla lajin suurimmat legendat tavaavat nimiään, jotka on kaiverrettu pokaaliin. Sidney Crosbyn tunnistanevat monet, Teemu Selänteen varmasti kaikki.
Ennen kuin Lehtinen pääsi kertomaan urastaan, kerrottiin pokaalista oppilaille englanninopettajan välityksellä. Paino noin 17 kiloa, korkeus noin metrin, yli 4 000 nimeä kaiverrettuna kylkiin, New York Islandersin nimi kirjoitettuna väärin. Kaikki faktat upposivat oppilaisiin varmasti kertotaulua tai kielioppia paremmin.
- Stanley Cupiin mahtuu 62 kauhallista jäätelöä, kertoi Stanley Cupin saattaja Mike Bolt, ja sali repesi hersyvään nauruun opettajia myöten.
Lehtinen aloitti kertomalla urastaan ja siitä, mitä teki Stanley Cupin kanssa silloin mestaruuskesänä 1999. Hän oli vienyt pokaalin kotiinsa vanhempien luokse ja Jorvin sairaalan lastenosastolle.
- Menin näyttämään pokaalia niille lapsille, jotka eivät voineet sairauden takia tulla julkiseen tilaisuuteen sitä katsomaan. Sitten vein sen saunaan ja käytin sitä meressä, Lehtinen kertoi.
Lehtinen pelasi Dallas Starsissa 875 runkosarjaottelua, eli koko NHL-uransa. Hän kertoi koululla pelanneensa NHL:ssä 14 kautta, eli pidempään kuin yhdenkään kuulolla olevan oppilaan syntymästä oli kulunut aikaa. Hän muisti myös NHL:ssä pelaamisen olleen hauskaa, ja vaikka hän pelasi maailman huipulla, hän kertoi silloinkin pelanneensa ikään kuin harrastuksekseen.
- Toivoisin myös, että Stanley Cup tulisi joka kesä Suomeen. Eikö se olisikin kivaa? hän kysyi.
- Joo! kuului taas innokas vastaus.
[Osallistu tänään, niin voit voittaa nimmareilla varustettuja NHL-palkintoja!]
Lopuksi oli kysymysten aika. Yksi käsi oli viitannut Lehtisen vierailun alusta asti. Lehtistä tentattiin innokkaasti.
- Montako maalia teit NHL:ssä?
- 243, vastasi Lehtinen.
- Tappelitko koskaan kaukalossa?
- Minua vastaan on yritetty tapella kahdesti, mutta en alkanut kertaakaan.
- Onko pokaalia koskaan yritetty varastaa?
- Ei minun vahtivuorollani, puuttui Bolt puheeseen, ja elokuvistakin tuttu lause taisi upota alakoululaisiin englanniksikin, sillä sen verran reippaasti Boltin ponnekkaalle vastaukselle naurettiin.
Lisää aiheesta: [Selänne luovutti kiekkovaltikan uudelle sukupolvelle]
Kun kysymysten aika oli ohi, pääsivät koululaiset ikimuistoisiin luokkakuviin Lehtisen ja pokaalin kanssa. Kännykkäkamerat tulittivat selfieitä Lehtistä ja Stanley Cupia kohti. Myös Bolt oli suosittu kaveri yhteiskuviin. Kuvia eivät ottaneet vain oppilaat, vaan ne kelpasivat innokkaille opettajillekin.
Lehtisen ja Selänteen nimiä etsittiin myös ahkerasti.
Lehtinen ehti kertoa tunnelmiaan aamusta myös NHL.com/fi:lle.
- Olihan se hieno fiilis. Kun voitimme vuonna 1999, oli kesäaika, kun sain pokaalin. Tämä (koululla käyminen) kävi mielessä, mutta se ei onnistunut. Kun tällainen mahdollisuus tuli NHL:n puolelta, että tämä haluttiin tehdä ja tällainen mahdollisuus tuli, niin olin heti mukana. Tosi siistiä! Täällä sain koulukasvatukseni ja ensi askeleeni jääkiekkoon viereisellä kentällä. Hienoa olla täällä, Lehtinen sanoi tulostaan vanhaan kouluunsa Stanley Cupin kanssa.
Osallistu keskusteluun Twitterissä hashtagilla [#NHLGlobalSeries]
Lehtisen yleisössä oli myös jääkiekkoilevia junioreita. Matinkylän jäähalliin oli koululta vain kivenheiton matka. Suurin osa lapsista ei todennäköisesti ollut ehtinyt nähdä Lehtistä kaukalossa, koska tämä lopetti peliuransa keväällä 2010, mutta se ei todellakaan hidastanut kysymysten tulvaa, josta Lehtinen selvästikin nautti.
- Oli huikea fiilis, kun miettii, paljonko ikäeroakin on. Näkyy, miten paljon jääkiekkoa seurataan ja mielenkiintoa on. Olen iloinen, kun kysymyksiä tuli! Olisi mennyt varmasti muutama tunti, jos kaikkiin oltaisiin vastattu. Oli tosi kiva fiilis, hän sanoi.
Ja vaikka Lehtinen tulikin tilaisuuteen kiekkomaailman himoituin pokaali korkealla, ei sen kantaminen ollut mikään helppo tehtävä.
- Se tuntuu raskaalta. Ei se ole keventynyt yhtään! Oli hieno fiilis saada se pään päälle vielä tässä vaiheessa, Lehtinen naurahti.