Larionov: Makarov tavoitteli täydellisyyttä

Neuvostoliiton "punakoneen" legendaarisessa KLM-ketjussa oli keskushyökkääjänä Igor Larionov, vasemmassa laidassa Vladimir Krutov ja oikeassa laidassa Sergei Makarov. KLM-troikka pelasi yhdessä vuodesta 1981 vuoteen 1989, jolloin pelaajat päättivät lähteä NHL:ään. Larionov, Krutov ja Makarov voittivat yhdessä kaksi olympiakultaa, neljä maailmanmestaruutta sekä vuoden 1981 Kanada-cupin. Vuonna 2008 Hockey Hall of Fameen nimetty Larionov pelasi Makarovin kanssa vielä kaksi kautta NHL:ää San Jose Sharksissa. Nyt Larionov kertoo NHL.comille ensi maanantaina Hockey Hall of Fameen pääsevästä ketjukaveristaan.

Tapasin Sergei Makarovin ensimmäistä kertaa Neuvostoliiton maajoukkueen harjoitusleirillä keväällä 1981, kun olimme valmistautumassa Ruotsissa pelattaviin MM-kisoihin.
Pelasin tuolloin Moskovan liepeillä sijaitsevan kotikaupunkini Voskresenskin joukkueessa. KLM-ketjun Sergei Makarov ja Vladimir Krutov sekä puolustajat Vjatsheslav Fetisov ja Aleksei Kasatonov pelasivat puna-armeijan joukkueessa. Liityin porukkaan viimeisenä.
Minut kutsuttiin harjoitusleirille, ja lähdimme Suomeen pelaamaan pari harjoitusottelua ennen MM-kisoja. Valmentajamme Viktor Tihonov laittoi meidät kolme samaan kentälliseen. Silloin pelasin Makarovin kanssa ensimmäistä kertaa.
Pääsimme välittömästi samalle aaltopituudelle. Kemia löytyi heti. Kun pääsin siihen porukkaan, pelitoverini olivat jo maajoukkueen vakiokasvoja. Minä sen sijaan olin vasta 20-vuotias ketjun kuopus. Tajusin, miten paljon meiltä odotettiin menestystä sekä miten paljon taitoa ja pieniin yksityiskohtiin keskittymistä noiden kavereiden kanssa pelaaminen vaati. Varsinkin Makarovin.

Hän teki jokaisessa vaihdossa kaiken täysillä ja lähes täydellisesti. Jokaisessa vaihdossa piti luoda maalitilanteita ja antaa supertarkkoja syöttöjä. Makarov halusi hyökätä, päästä maalipaikkoihin ja tehdä maaleja.
Meillä oli ikäeroa kaksi ja puoli vuotta. Jännitin todella paljon. Liityin maajoukkueeseen vuonna 1981, kun Makarov oli pelannut ensimmäiset MM-kisansa jo 1978.
Hänellä oli siis vyöllään jo kolme vuotta kokemusta maajoukkueesta sekä puna-armeijan joukkueesta. Minä olin se nuori keltanokka, joka yritti tehdä vaikutuksen. Paineita oli, mutta kun pelasin oikealla tavalla heidän kanssaan, tilanteita syntyi jokaisessa ottelussa. Minun piti vain pitää heidät tyytyväisinä.
Kun ketjussa on niin paljon taitoa, jonkun on pidettävä langat käsissään kapellimestarin tavoin. Sellaista tyyppiä he etsivät maajoukkueeseen.
Makarov oli härkämäisen vahva luistelija. Hän luisteli vauhdilla suoraan puolustajaa kohti. On vaikea kuvailla, miten helpolta näytti, kun Makarov hassutti kovassa vauhdissa maailman parhaat puolustajatkin.
Sergei oli myös armoitettu maalintekijä. Jos hän pääsi läpiajoon, maalivahdilla ei ollut mitään mahdollisuuksia. Makarovilla oli aivan liian monta kikkaa varastossa. Nopeita liikkeitä, nopeita mailaharhautuksia ja nopeat hoksottimet. Hän oli todellakin poikkeuksellinen pelaaja.
Jos katsotte hänen tilastojaan, niiden ensiluokkaisuudesta ei ole epäilystäkään. Mutta merkillepantavinta ja hämmästyttävintä oli hänen suoritusvarmuutensa ja tasaisuutensa. Hän oli maailman parhaita jääkiekkoilijoita pelatessaan Neuvostoliiton maajoukkueessa olympialaisissa ja MM-kisoissa sekä sen jälkeen NHL:ssä vuodesta 1989 eteenpäin.

Makarov oli huikea johtajatyyppi jokaisessa joukkueessa, jossa hän uransa aikana pelasi. Hänen taituruutensa on tietenkin luku sinänsä, mutta hän oli aina niin tasaisen varma ja luotettava. Ja hän pelasi aina joukkueelle. Aina kun Sergei astui kaukaloon, hänen ainoa tavoitteensa oli voittaa ottelu.
Kun IIHF valitsi vuosisadan tähdistökentällisen vuonna 2008, Makarov oli siinä mukana. Sergei oli yksi 1900-luvun kuudesta parhaasta jääkiekkoilijasta. Se oli upea saavutus.
Eikä Makarov ollut huipulla vain yhtä tai kahta vuotta. Hän säilytti huipputasonsa vuodesta toiseen, oli kyseessä sitten kansainvälinen turnaus tai mikä tahansa mittelö.
Sergei pääsi NHL:ään vasta uransa ehtoopuolella 31-vuotiaana. Hän pelasi tulokaskautensa Calgary Flamesissä ja voitti Calder Trophyn. Sen jälkeen NHL muutti tulokaspalkintoa koskevia sääntöjä. Nykyään vuoden tulokkaaksi voidaan valita vain 26-vuotias tai sitä nuorempi kiekkoilija.
Makarov nautti mahdollisuudesta pelata Calgaryssä, joka oli voittanut Stanley Cupin juuri edellisellä kaudella. Hän sai ympärilleen hyviä pelaajia, joista hän teki omilla taidoillaan vieläkin parempia.

Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Sergei olisi ollut NHL:n parhaita pelaajia, jos hän olisi päässyt Pohjois-Amerikkaan esimerkiksi 23-vuotiaana eikä yli kolmekymppisenä.
Ilahduin suuresti kuullessani, että Sergei on nimetty Hockey Hall of Fameen. Hän on hyvä tyyppi ja menestynyt urheilun suurmies. Tiedän, että hänkin arvostaa tämän saavutuksen korkealle. Sergei Makarov on ansainnut taidoillaan ja saavutuksillaan paikkansa Hockey Hall of Famessa.