Ahkeruus on supertähtien ainoa salainen ase

Tiedättehän tunteen, kun kaikki onnistuu? Kadulla olevan banaaninkuoren näkee jo kymmenien metrien päästä, kravatin käyttäjät saavat solmun onnistumaan hienosti ja solmiosta tulee ensi solmimisella oikean pituinenkin. Aamukahvia keittäessä ei murukaan kahvijauheesta tipu pöydälle.

Jos voileipäkin sattuisi tipahtamaan lattialle, tulisi se maahan voideltu puoli ylöspäin. Ulos mennessä aurinkokin paistaa, vaikkei sitä näy. Tai mikä parasta, jossain ei näy pilven reunustakaan.
Tällaisella mallilla on tämän hetken kuumimpien NHL-tähtien peli.
Winnipeg Jetsin Patrik Laine on pommittanut yhdeksään peliin 13 maalia ja antanut höysteeksi kuusi maalisyöttöä. Taylor Hall on jäänyt pisteittä viimeksi vuoden 2017 puolella, vaikka nyt on jo maaliskuu. New Jersey Devilsin hyökkääjästä on alettu puhua samassa lauseessa Hart Trophyn kanssa.
Tampa Bay Lightningin Nikita Kutsherov aloitti kauden 11 ottelun pisteputkella, jonka jälkeen hän oli hurjassa 142 pisteen vauhdissa, kun ajatellaan koko kautta. Pittsburgh Penguinsissa pelaava maanmies Jevgeni Malkin taas on tehnyt vuoden 2018 puolella 42 ottelussa tehot 31+32=63 ja on tämän vuoden paras pistemies koko NHL:ssä.
Malkin on näyttänyt viime kuukausina Pittsburghin kaupungin ulkopuolelta katsottuna suoraan sanottuna pelottavalta.

Mainitusta nelikosta Malkin pelasi keskiviikkona "Pennsylvanian taistelussa" Philadelphia Flyersia vastaan ja kirjautti taas tehot 1+1. Penguins vei osavaltion herruuden maalein 5-2.
Laine rikkoi juuri maaliennätyksensä iskemällä hattutempun New York Rangersin verkkoon legendaarisessa Madison Square Gardenissa. Rajapyykin rikkominen, tapa, jolla se tuli ja se, missä se tapahtui, tekivät Laineesta hetkeksi yhden NHL:n kuumimmista puheenaiheista, ymmärrettävästi.
- Puhdasta tuuria, luulisin. En tiedä, mistä tämä tulee. Se on hyvä kysymys ja tavallaan salaisuuskin, joten en halua kaikkien tietävän syytä, Laine sanaili tuon ottelun jälkeen.
Yritetäänpä sukeltaa tuon salaisuuden syövereihin.

Usein puhutaan maalinteon lahjakkuudesta. Tästä kirkkaimpana sinivalkoisena esimerkkinä on pidetty Teemu Selännettä. Mutta mikä olisi se geeni, joka tekee jostain ihmisestä muita paremman laittamaan jääkiekon maalivahdin ohi jääkiekkomailaa käyttäen?
Sen löytäjää voisi odottaa Nobelin lääketieteen palkinto.
Helpommin asian voisi selittää avaamalla maalinteon lahjakkuuden anatomiaa hieman tarkemmin. Ensin tulee halu tehdä töitä ja harjoitella. Keskustelin maalinteosta Selänteen kanssa reilut kymmenen vuotta sitten, ja hän kertoi tuolloin, että se on asia, jota hän nimenomaan harjoittelee ja opiskelee. Hän hioi laukaustaan niin liki täydellisyyttä kuin se suinkin oli mahdollista ja tiesi, millaiset kudit upposivat mihinkin ja kellekin maalivahdille.
Selänne teki taidetta myös siitä, että oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja lapioi kiekkoja verkkoon takakulmilta eritoten Anaheim Ducksin paidassa.
Lisää aiheesta: [Laineen laukaus on myrkkyä NHL-veskareille]
Se oli helponnäköistä, mutta ei missään nimessä helppoa. Selänne teki siitä helponnäköistä sillä, että pohjilla oli pelin lainalaisuuksien opettelua ja näiden oppien toteuttamista käytännössä. Viimeksi Selänne puhui julkisuudessa maalinteosta ja sen opettelusta viisaita sanoja olympialaisten aikaan TV5:n studiossa.
Toivottavasti mahdollisimman moni nouseva kyky oli kuulolla.
Tähän työntekoon pohjautuu myös Laineen nykyvire. Hän on pienestä pitäen ampunut paljon, ja ampuu varmasti vielä tulevinakin kesinä valtavan määrän kiekkoja. Satuin kerran näkemään Lehkosen perheen Turussa sijaitsevan kodin pihassa tolpistaan muodottomaksi ammutun jääkiekkomaalin, eikä ollut vaikea päätellä, oliko maali siinä kunnossa perheen Artturi-pojan jäljiltä.
Samalta maalit saattavat näyttää Laineenkin perheen varastossa.

Lahjakkuutta työntekoon on osoittanut myös Kutsherov. Kun Lightning jäi viime keväänä rannalle pudotuspeleistä, ei venäläinen lähtenyt aurinkolomalle saman tien. Hän pelasi ensin MM-kisat, ja syksyllä tulivat julkisuuteen kuvat miehen autotalliinsa asentamasta synteettisestä jäästä, joka mahdollisti vaikkapa laukauksen treenaamisen vielä paremmin kuin jos olisi ampunut koko kesän täkäläisittäin vanerilta.
Ei sillä, että vanerilta ampumisessa jotain vikaa olisi.
Malkinin ja koko Penguinsin vireen löytymisessä myöhemmin kuin vaikkapa Tampalla voi olla hyvinkin tekemistä sillä, että Penguinsin pelaajat "pääsivät" lataamaan akkujaan ja valmistautumaan meneillään olevaan kauteen reilut kaksi kuukautta myöhemmin, sillä he pelasivat Stanley Cup -finaaleja lähelle juhannusta.
Eivät Sidney Crosby ja Phil Kesselkään olleet tässä iskussa syksyllä, eivätkä vielä alkutalvestakaan. Se ei tarkoittanut sitä, että he olisivat kahden peräkkäisen mestaruuden jälkeen lopettaneet työntekoa.
Lahjakkuus työntekoon oli olemassa, mutta väsymys vain piti ravistaa ensin pois. Työnteolla kaikki muu saadaan näyttämään aina helpolta, ja siitä alkavat myös puheet lahjakkuudesta elämän ja pelin muilla osa-alueilla.
Ja mikä parasta, jääkiekon ystävät saavat nauttia heidän lahjakkuudestaan täysin rinnoin.