Nämä kymmenen asiaa opimme NHL:n pudotuspeleistä

NHL-kausi päättyi juuri Tampa Bay Lightningin mestaruusjuhliin, ja pudotuspelit pitivät sisällään monta upeaa tarinaa, joista opimme paljon. Etenkin seuraavat kymmenen asiaa laitettiin korvan taakse.

Lightning on nykyajan dynastia
Kaukana ovat ne ajat, kun seurat voittivat monia mestaruuksia putkeen. Vanhan ajan dynastiat taitavat olla muinaisjäänne. Tampa Bay Lightningista voidaan kuitenkin puhua nykyajan dynastiana, sillä kahden peräkkäisen mestaruuden voittaminen on tänä päivänä äärimmäisen vaikeaa.
Tampa Bayn vahva meno on jatkunut jo vuosien ajan, sillä seura on kuulunut neljä kautta NHL:n ylimpään eliittiin. Kaudella 2017-18 joukkue ylsi konferenssifinaaleihin, ja seuraavalla kaudella Lightning juhli runkosarjan voittoa. Viime kaudella ja tällä kaudella tuloksena oli mestaruus. Molemmat kannut tulivat jopa ylivoimaiseen tyyliin, joten Tampa Bay on toden totta eräänlainen nykyajan dynastia.
Lisää aiheesta: [Lightningin voittokulku voi jatkua myös tuplamestaruuden jälkeen]
Kaikki on mahdollista lähtötilanteesta huolimatta
Montreal Canadiensin yltäminen Stanley Cup -finaaleihin luo uskoa monelle seuralle. Canadiens osoitti, että menestyminen ei aina vaadi suurta tähtijoukkoa tai edes lupaavia otteita runkosarjassa. Montreal pääsi pudotuspeleihin viimeisenä joukkueena, mutta se ei estänyt sitä menestymästä.
Kaudella 2017-18 Canadiens oli NHL:n pohjasakkaa ja jäi pudotuspelien ulkopuolelle. Tosipelit jäivät väliin myös kaudella 2018-19. Viime kaudella Montreal sijoittui runkosarjan 24. sijalle ja pääsi niin sanotun takaportin kautta pudotuspelikuplaan.
Canadiens näytti muille seuroille, että kaikki on mahdollista, vaikka ongelmat olisivat jatkuneet jo vuosien ajan.
Lisää aiheesta: [Montreal sai päättyneestä kaudesta tärkeää oppia]
Pitkäjänteisyys palkitaan
Pudotuspelit osoittivat myös sen, että pikavoitot ovat harvinaisia. Edes Montrealin kohdalla ei puhuta pikavoitosta, sillä seurassa on rakennettu nykyistä miehistöä pitkäjänteisesti. Vahva varaustyö on yksi suurimmista syistä Canadiensin tämän kauden menestymiseen.
Myös muissa vahvasti pelanneissa seuroissa näkyy pitkäjänteisyys. Lightning on paras esimerkki. Päävalmentaja Jon Cooper aloitti pestissään jo kaudella 2012-13. GM Julien BriseBois on vaikuttanut seurassa jo kymmenisen vuotta. Useat avainpelaajat ovat olleet joukkueessa vuosien ajan. Ehkä tärkein menestyksen syy löytyy kuitenkin seuran laadukkaasta pelaajakehitystyöstä. Lightning on osannut kasvattaa farmissaan nuoria pelaajia pitkäjänteisesti, ja palkinnosta nautitaan nyt.
Pitkäjänteisyys näkyy myös New York Islandersissa, joka oli lähellä pudottaa Lightningin semifinaaleissa. Islanders taipui vasta seiskaottelussa. New Yorkissakin on tehty vuosien ajan vahvaa työtä joukkueen rakentamisessa.

Kaikki lähtee puolustuspelistä
Yksi merkittävä oppi on itsestäänselvyys, mutta siitä on syytä muistuttaa: puolustuspelin on oltava kunnossa, jos haluaa menestyä. Sekä Tampa Bay että Montreal olivat erinomaisesti organisoituja joukkueita, jotka puolustivat tiiviisti viisikkoina. Sama pätee Islandersiin.
Näitä joukkueita yhdistää myös materiaalin leveys, vahva työmentaliteetti, nopeus ja fyysisyys. Kaikki nämä asiat ovat liitoksissa puolustuspelaamiseen.
Eri seurojen GM:ien kannattaa katsoa tarkasti, miten näissä organisaatioissa rakennetaan joukkueita.
Coloradolla on vielä paljon mietittävää
Colorado Avalanche oli ehkäpä suurin mestarisuosikki pudotuspelien alkaessa. Olihan joukkue napannut runkosarjan voiton ja esittänyt ylivertaisia otteita.
Pudotuspelit kuitenkin näyttivät, että Denverissä on vielä paljon pohdittavaa. Nykyinen kalusto ei ollut valmis menemään päätyyn asti. Avauskierroksella joukkue pudotti St. Louis Bluesin tyylikkäästi 4-0, mutta kesäloma alkoi jo toisella kierroksella, kun Vegas Golden Knights nousi ottelusarjassa 0-2 tappioasemasta 4-2 voittoon.
Avalanche on täynnä laatupelaajia, mutta voittamisen kulttuurin puute näkyy. Colorado ei ole henkisesti lähelläkään esimerkiksi Tampa Bayn tasoa.

Barkov ja Florida ovat oikealla tiellä
Jo runkosarjassa nähtiin, että Florida Panthers on jo laatuseura, ja vaikka playoffeissa pelit päättyivät avauskierroksella, oli joukkueen esitys rohkaiseva. Panthers nimittäin otti kaksi voittoa Lightningista, mikä oli kova suoritus.
Joukkueen kapteeni, parhaan puolustavan hyökkääjän Selke Trophylla palkittu Aleksander Barkov pelasi upean kauden, ja hän osoitti myös pudotuspeleissä olevansa kovan luokan johtaja, vaikka parannettavaakin jäi. Vastassa vain sattui olemaan tuleva mestari, joten runkosarjassa nähdyn kaltaista loistoa ei voinut odottaakaan.
Barkov ja Panthers ottivat kuitenkin nyt ensimmäisen ison kehitysaskeleen. Ensi kaudella pantterilauma on varmasti taas piirun verran parempi, sillä kokemus ja pitkäjänteisyys ovat avaimia menestykseen.

Erikoistilanteiden merkitystä ei voi painottaa liikaa
Tämäkin on itsestäänselvyys, mutta erikoistilanteiden arvoa on syytä nostaa toistuvasti esiin. Pudotuspeleissä nähtiin jälleen kerran, että vahva erikoistilannepelaaminen vie pitkälle. Menestys toki vaatii aina vahvaa viisikkopeliä, mutta ne pienet erot syntyvät usein erikoistilanteissa.
Esimerkiksi Tampa Bay teki monessa playoff-ottelussa eron ylivoimapelillään, joka toimi 32,4 prosentin tehokkuudella. Onnistumisprosentti oli huikea, kun otetaan huomioon, että kyseessä olivat pudotuspelit.
Montreal puolestaan näytti, että vahva alivoimapeli tekee ison eron. Canadiensin alivoiman onnistumisprosentti oli peräti 91,8, joka on kerrassaan erinomainen.
Kutsherov on kone
Lightningin kohdalla ennen pudotuspelejä suurimpiin kysymysmerkkeihin lukeutui Nikita Kutsherovin pelikunto. Tähtilaituri oli nimittäin koko runkosarjan sivussa loukkaantumisen takia.
Huolet olivat kuitenkin turhia, sillä venäläinen tuntuu olevan jonkinlainen yli-ihminen. Kutsherov astui tositoimiin yli puolen vuoden tauon jälkeen ja oli välittömästi pudotuspelien parhaita pelaajia. Hän takoi 23 otteluun 32 tehopistettä (8+24) ja voitti pudotuspelien pistepörssin yhdeksän pisteen erolla toiseksi sijoittuneeseen joukkuetoveriinsa Brayden Pointiin. Kutsherovin suoritus olisi ollut käsittämätön, vaikka hänellä olisi ollut allaan täysi runkosarja.

Rantanen ja Aho ovat isojen pelien miehiä
Suomalaisittain suurimpia onnistujia olivat Carolina Hurricanesin Sebastian Aho ja Coloradon Mikko Rantanen, jotka molemmat näyttivät taas kerran viihtyvänsä kovissa paikoissa. Kumpikin heistä johti joukkuettaan eturintamassa.
Rantanen teki 10 playoff-ottelussa tehot 5+8=13 ja voitti pudotuspeleissä suomalaisten sisäisen pistepörssin. Rantanen myös kasvatti pudotuspelien pisteputkensa 17 otteluun, joka on pisin putki NHL:n pudotuspeleissä yli 30 vuoteen.
Aho takoi 11 ottelussa yhteensä kuusi maalia ja 11 tehopistettä. Hän oli Carolinan paras maalintekijä ja pistemies pudotuspeleissä, joten suomalaissentteri kantoi kortensa kekoon. Avauskierroksella Aho upotti Nashville Predatorsin kuudennessa ottelussa tekemällä kaksi maalia, joista toinen syntyi jatkoerässä.
Edmontonissa tarvitaan isoja muutoksia
Pudotuspeleissä nähdään aina isoja pettymyksiä, mikä saa alisuorittajat tarkastelemaan omaa toimintaansa kriittisesti. Tätä on varmasti tehty ainakin Edmonton Oilersin leirissä, jossa ei vieläkään uskota, että joukkueen kausi päättyi pudotuspelien avauskierroksella suoraan neljässä ottelussa. Winnipeg Jets oli altavastaaja, mutta Oilers kaatui helposti.
Edmontonissa kannattaa nyt katsoa etenkin Lightningia ja Canadiensia. Oilersilta puuttuu nimittäin monia voittavan joukkueen piirteitä, kuten leveä materiaali ja vahva puolustuskalusto. Oilers on puhtaasti Connor McDavidin ja Leon Draisaitlin varassa, ja kun vastustajat pimentävät tähtikaksikon, jäljelle ei jää paljoakaan. Edmontonissa kaivataan nyt isoja muutoksia.