Skip to main content

Kiprusoff huuhteli vedellä maalin mielestään

Calgaryn entinen ykköstorjuja kehitti oman rutiininsa osuman nollaamiseen

Teksti Kevin Woodley / NHL.com

VANCOUVER - Washington Capitalsin maalivahdilla Braden Holtbylla ei ole nappia, jolla hän voisi nollata itsensä maalin jälkeen. Mutta hän etsii katseellaan vesipisaraa joka kerta, kun kiekko on sujahtanut hänen ohitseen verkon perille.

Holtbyn rutiini on täsmälleen samanlainen jokaisen maalin jälkeen: hän nostaa maskinsa ylös, nappaa vesipullon, ruiskauttaa vettä korkealle ilmaan ja keskittyy yhteen jäälle putoavaan vesipisaraan. Tapa alkoi junioripeleissä WHL-liigan Saskatoonissa ja on nyt pinttynyt rutiini, jossa urheilupsykologi John Stevensonilla on osansa.

 

[Lisää aiheesta: Kun Pekka Rinne puhuu, kaikki kuuntelevat]

 

- Kun olin nuorempi, näkökenttäni saattoi hämärtyä hieman tai keskittyminen herpaantua. Urheilupsykologini neuvoi minua keskittymään johonkin pieneen yksityiskohtaan, Holtby selitti.

- Keksin ratkaisuksi pienen liikkuvan vesipisaran. Aloin tehdä sitä NHL:ssä ennen kuin kamera poimi minut kuviin enkä edes tajunnut, kuinka outo tapa se on. Mutta nyt se on kyllä huomattu.

Calgary Flamesin entisellä ykkösmaalivahdilla Miikka Kiprusoffilla oli tapana siemaista yksi kulaus vettä, sylkäistä vesi ulos suustaan ja suihkuttaa vettä pullosta kasvoilleen. Hänen silloinen maalivahtivalmentajansa ja nykyinen NHL.comin Coaches Room -sarjan tekijä David Marcoux kutsuu sitä nollausohjelman ensimmäiseksi vaiheeksi. Tarkoitus on, ettei maalivahti jää hautomaan maalia vaan rentoutuu ja kokoaa itsensä.

Kaikilla maalivahdeilla ei ole yhä tarkoin säädeltyä tai helposti havaittavaa nollausmenetelmää kuin Holtbylla tai Kiprusoffilla. Esimerkiksi Vegas Golden Knightsin Marc-Andre Fleury vain luistelee kaukalon kulmaan. Toiset pyyhkivät mailallaan maalivahdin sinisen alueen, toiset eivät tee mitään erityistä. Mutta kaikki tietävät, että maalia ei pidä jäädä mähkimään. Siitä pitää päästä yli mahdollisimman nopeasti.

Punainen lamppu syttyy kohta uudestaan, jos jää pyörittelemään osumaa mielessään.

- Aivan tarpeetonta miettiä, koska maalille ei siinä vaiheessa voi enää mitään. Paras pysyä positiivisena ja keskittyä seuraavaan vetoon, Buffalo Sabresin ykkösmaalivahti Robin Lehner huomautti.

- Pari hyvää torjuntaa maalin jälkeen korjaa tilanteen. Mutta jos vain jauhat maalia, lumipallo alkaa hyvin äkkiä vyöryä.

 

[Lisää aiheesta: Varamaalivahdit loistoiskussa]

 

Lehnerillä ei ole mitään maalinjälkeisiä rutiineja, mutta hänen kakkosveskarillaan Chad Johnsonilla on.

- Minä keskityn hengittämiseen. Vedän syvään henkeä, hengitän ulos ja kokoan itseni. Ikään kuin puhallan kaiken negatiivisen ulos. Se on vähän kuin meditaatiota, kertoi Johnson, joka tekee yhteistyötä urheilupsykologi Saul Millerin kanssa.

Chicago Blackhawksin maalivahti Jeff Glass on luonut oman rutiininsa viimeisten kahden vuoden aikana yhteistyössä taitovalmentaja Pete Fryn kanssa, joka on entinen maalivahti ja New Jersey Devilsin varaus vuodelta 1987. Glass pitää Fryn ansiona sitä, että hän pystyi 32-vuotiaana raivaamaan tiensä NHL:ään seitsemän Venäjällä pelatun vuoden jälkeen.

- Minä keskityn kroppaani. Seison mahdollisimman pitkänä, työnnän rintakehän eteenpäin ja vedän henkeä pari kertaa tosi syvään, Glass kertoi.

- Monet maalivahdit jäävät vellomaan maalia, ja niin minäkin tein. Mutta siitä pitää ottaa opikseen ja siirtyä mahdollisimman nopeasti eteenpäin, jotta saa taas kiinni rytmistä ja on valmis seuraavan laukauksen tullessa.

Montreal Canadiensin ykkösmaalivahti Carey Price sieppaa yleensä hörpyn vettä maalin jälkeen, mutta hänen rutiiniinsa ei kuulu mitään fyysisiä tapoja.

- En ainakaan tiedosta mitään, hän naurahti.

Monien muiden maalivahtien tapaan Price katselee screenillä näytettävän uusinnan maalista.

- Tiedän kyllä näkemättäkin, mitä minun olisi pitänyt tehdä. Mutta yleensä katson uusinnan, käyn sen läpi ja siirryn eteenpäin.

Myös Holtby ja Glass katsovat uusinnan. Johnson katsoo vain siinä tapauksessa, että hän ei ole varma kuinka kiekko pääsi maaliin.

Vancouver Canucksin kakkosmaalivahti Anders Nilsson ei vilkaisekaan screeniä.

- En koskaan. Joskus maalin näyttäminen kestää aikansa, ja peli on silloin jo jatkumassa. Siinä voisi tulla sellainen tunne, että hei, haluaisin nähdä sen vielä kerran.

Hän saattaisi vielä käydä maalia läpi mielessään, vaikka pitäisi olla valmis uusiin vetoihin.

- Maalivahtina olemisen vaikein osa on se, että päästetty maali on vain pakko hyväksyä. Sille ei voi jälkikäteen enää yhtään mitään, Nilsson tuumi.

Senpä takia niin monet maalivahdit ovat kehittäneet oman tapansa huuhdella osuma pois mielestään ja jatkaa ottelussa eteenpäin.

Katso lisää

NHL käyttää evästeitä, majakoita ja muita vastaavia verkkopalvelimia tietojen keräämiseen. Vierailemalla NHL:n sivustoilla tai käyttämällä muita verkkopalveluja hyväksyt niiden käytön. Lue lisää niiden käytöstä ja yksityissyyssuojasta täältä: Privacy Policy, Terms of Service sekä Cookie Policy.