Erikoistilanteet Edmontonin vahvuutena myös ensi kaudella

Uuden NHL-kauden alkuun on vielä aikaa, mutta NHL.com/fi käy jo nyt perusteellisesti läpi kaikkien 31 joukkueen vahvuudet, heikkoudet ja näkymät tulevaan kauteen. Tällä kertaa vuorossa on Edmonton Oilers.

Edmonton Oilers oli viime kaudella vaarallinen hyökkäyspään joukkue, ja se onnistui tekemään ison eron muihin etenkin ylivoimapelillään, jossa show'ta johtivat luonnollisesti Leon Draisaitl ja Connor McDavid. Myös alivoima toimi, joten öljymiehillä oli kaksi tärkeää osa-aluetta kunnossa. Niiden avulla se hakee menestystä tulevallakin kaudella.
Avainpelaajat
Oilersin hyökkäyksen avainosastolla ei ole tapahtunut muutoksia. Draisaitl ja McDavid tulevat olemaan vielä pitkään seuran kantavia voimia. Viime kaudella kaksikko teki peräti kolmasosan joukkueen runkosarjamaaleista ja yli puolet pudotuspeliosumista.
Draisaitl vei kauden päätteeksi Hart Trophyn, Ted Lindsay Awardin sekä Art Ross Trophyn voitettuaan pistepörssin tehoillaan 43+67=110. McDavid puolestaan oli 34+64=97 tehopisteellään pistepörssin toinen.
Lisää aiheesta: [Oilers kaipaa urotekoja muiltakin kuin vain supertähdiltään ]
Juuri tämä kaksikko oli suurin syy Oilersin ylivoiman toimivuuteen. Draisaitl oli koko NHL:n tehokkain ylivoimapelaaja (16+28=44) ja McDavid toiseksi tehokkain (11+32=43). Koko NHL:stä löytyi heidän lisäkseen vain kaksi pelaajaa (David Pastrnak ja Nathan MacKinnon), jotka ylittivät runkosarjassa 30 ylivoimatehopisteen rajan.
Oilersin hyökkäyksen avainmiehiin voidaan nostaa myös laitahyökkääjä Ryan Nugent-Hopkins, joka iski McDavidin rinnalla 65 ottelussa 22 maalia ja 61 tehopistettä.
Puolustuksessa kiekollista peliä tulee johtamaan uusi hankinta Tyson Barrie, ja hänen lisäkseen alakerran luottomiehiin kuuluvat Oscar Klefbom, Darnell Nurse ja Ethan Bear, joka on yhä ilman jatkosopimusta, mutta sen solmiminen lienee vain ajan kysymys.
Suomalaiset
Ensi kaudella Edmontonissa kiekkoilee ainakin kaksi suomalaista, sillä maalivahti Mikko Koskinen sai seurakseen paluumuuttaja Jesse Puljujärven. Myös puolustaja Markus Niemeläinen solmi sopimuksen Oilersiin, mutta hänen tiensä vie mitä suurimmalla todennäköisyydellä farmiin.
Koskinen jakoi viime kaudella torjuntavastuun konkari Mike Smithin kanssa, ja hänkin jatkaa öljymiehissä. Duo tulee todennäköisesti taas pelaamaan tasaisesti, joskin Koskinen saattoi ottaa viime kaudella pienen etulyöntiaseman.
Lisää aiheesta: [Eurooppa-katsaus: NHL-sopimuksen tehnyt Jesse Puljujärvi ilmiliekeissä ]
Puljujärven saama vastuu ja rooli on vielä täysin auki. Erona viime Pohjois-Amerikan reissuun on se, että nyt Kärppien tähtilaituri pelaa yhden suunnan sopimuksella, joten häntä ei helpolla pudoteta AHL:ään. Oletettavasti suomalainen saa aloittaa Oilersissa kolmoskentän laidassa Kyle Turrisin vierellä, mutta luvassa lienee myös näytön paikkoja kärkikentissä Draisaitlin ja McDavidin rinnalla.
Puljujärven tavoitteena on tehdä läpimurto NHL:ssä, ja siinä hän voi onnistua, sillä nuorukainen on nyt selvästi vahvempi pelaaja kuin viimeksi. Nousu vakituiseksi kärkikenttien ja kakkosylivoiman mieheksi ei yllättäisi.
Parhaat nuoret lupaukset
Tällä hetkellä Edmontonin kovimmat lupaukset löytyvät puolustuksesta. Etenkin Ruotsin Philip Broberg on pelaaja, jolta Edmontonissa odotetaan tulevaisuudessa paljon. 19-vuotias ykköskierroksen varaus (2019) pelaa tällä hetkellä lainalla Ruotsissa, mutta hän saattaa siirtyä Pohjois-Amerikkaan kauden alkaessa.
Brobergin lisäksi pakistosta löytyy muiden muassa Evan Bouchard, joka myös on Oilersin ykköskierroksen varauksia (2018). Taitavalla 191-senttisellä pakilla on allaan debyyttikausi AHL:ssä, jossa kanadalainen onnistui tekemään vaikutuksen, kun kauden 54 ottelussa syntyi tehot 7+29=36. Bouchard saanee tulevalla kaudella näyttöpaikkoja taalaliigan puolella.
Bouchard ja Broberg ovat Oilersin nuoriso-osaston kovimmat nimet, mutta löytyy seurasta myös potentiaalisia hyökkääjiä. Etenkin AHL:ssä hyvää jälkeä tehnyt Tyler Benson ja ammattilaisuraansa aloitteleva Raphaël Lavoie saattavat olla tulevaisuudessa kelpo tekijöitä taalajäillä. Peliaikaa saattaa siunaantua NHL:ssä jo alkavalla kaudella.
Näiden lisäksi täytyy muistaa, että Oilersin nykyisissäkin runkopelaajissa on vielä nuorta pelimiestä, joiden odotetaan kehittyvän isoin askelin. Muun muassa Kailer Yamamoto, 22, Bear, 23, ja Caleb Jones, 23, ovat vielä kaukana maksimipotentiaalistaan. Eikä voi tietenkään unohtaa McDavidia, joka on vasta 23-vuotias.

Joukkueen vahvuudet
Oilersin terävin kärki on NHL:n pelätyin, mutta se osasto ulottuu vain kahteen pelaajaan (Draisaitl ja McDavid). Se on kuitenkin sellainen ase, joka on tehnyt edmontonilaisista kovan luokan hyökkäyspään joukkueen.
Tällaisen tehoduon ansiosta etenkin Oilersin ylivoima aiheuttaa kauhua vastustajissa, ja se onkin joukkueen yksi isoimmista vahvuuksista. Viime kaudella albertalaiset latoivat yhteensä 59 ylivoimaosumaa ja saalistivat onnistumisprosentikseen 29,5. Ylivoimaprosentti oli selkeästi NHL:n paras, sillä toiseksi tulleen Boston Bruinsin lukema oli 25,2 %.
Nyt Oilersin ylivoima voi olla entistä pelottavampi, kun siniviivalle hankittiin Tyson Barrie. Taitava kanadalaispakki saanee samanlaisen roolin kuin aikoinaan Colorado Avalanchessa, jossa hän pyöritti ylivoimaa Nathan MacKinnonin ja Mikko Rantasen kaltaisten taiturien kanssa. Tuolloin Barrie pelasi lähes 60 tehopisteen kausia. Näin hyvää viivamiestä Oilersin ylivoimassa ei ole nähty pitkään aikaan.
[NHL.com/fi ruotii kaikki 31 joukkuetta 31 päivässä. Lue lisää NHL.com/fi -sivustolta.]
Barrien hankinnan myötä myös kakkosylivoima on entistä parempi, sillä viivamiehen paikalle on nyt heittää Klefbom, joka teki viime kaudella mainiot 18 ylivoimatehopistettä (2+16).
Ylivoiman lisäksi Oilers saa ison edun myös alivoimapelistään. Päävalmentaja Dave Tippettin apuvalmentaja Jim Playfair on tehnyt erinomaista työtä alivoiman suhteen, ja öljymiesten alivoima olikin viime kaudella NHL:n toiseksi parasta. Alivoimaprosentti oli peräti 84,4, kun liigan parasta alivoimaa esittänyt San Jose Sharks ylsi 85,7 prosenttiin.
Oilersin alivoimapelin tärkeimmistä palasista Riley Sheahan on yhä ilman sopimusta, mutta muut avainnimet jatkavat. Heihin kuuluvat Klefbom, Nurse, Bear, Kris Russell, Josh Archibald, Jujhar Khaira ja Nugent-Hopkins.
Eniten kehitettävää
Oilersista nousee esiin kolme osa-aluetta, joilla sen täytyy olla parempi kuin aiemmin, mikäli se mielii taistella mestaruudesta.
Ensimmäinen asia on hyökkäysmateriaalin leveys. Draisaitl ja McDavid tarvitsevat enemmän tulitukea. Sitä Oilersista voi myös nyt löytyä, sillä Nugent-Hopkinsin, James Nealin ja kumppanien rinnalle on hankittu Puljujärvi, Kyle Turris ja Dominik Kahun, joten kakkososastolla on nyt potentiaalia enemmän kuin aiemmin.

Toinen kehitettävä asia on puolustuspeli, mutta sekin lienee paremmassa kunnossa kuin aiemmin. Puolustusmateriaali on leveämpi, ja myös hyökkäyksessä vaikuttaisi olevan entistä parempia puolustavia pelaajia. Viime kaudella joukkue päästi keskimäärin 3,03 maalia per peli, ja tuo lukema olisi tärkeää painaa noin 2,75:een ja sen allekin.
Kolmas pointti on henkinen puoli. Oilers ei ole vielä henkisesti sellainen joukkue, joka pystyisi pitämään tasonsa lähes joka ilta ja kääntämään suurimman osan tiukoista peleistä itselleen. Mentaalinen heikkous tuli karusti esiin kesällä, kun Chicago Blackhawks pudotti Oilersin karsintakierroksella voitoin 3-1.
Joukkue pääsee pudotuspeleihin, jos...
Oilersille riittää se, että joukkueen taso pysyy vähintään samana kuin viime vuoden runkosarjassa. Vahva kärkiosasto ja erinomainen erikoistilannepelaaminen vievät joukkueen pudotuspeleihin.
Öljymiesten tavoitteet ovat kuitenkin korkeammalla, ja päävalmentaja Tippett halua nähdä parempaa peliä kuin aiemmin. Siksi tavoitteena on Pacific-divisioonan voitto ja ehkä myös Läntisen konferenssin ykkössija. Niihin Oilers voi yltää etenkin silloin, jos kärkiosasto saa hyökkäyspäässä enemmän apuja ja joukkueen viisikkopuolustuspeli on varmempaa.