Myös karismaattiset puolustajat Nicklas Lidströmin, Brent Burnsin ja Erik Karlssonin tapaan mainitaan usein joukkueidensa johtavina pelaajina.
Maalivahteja tähän luokkaan laitetaan harvemmin. Enemmän kuin johtajina, heidät nähdään usein joukkueiden outoina lintuina, jotka elävät enemmän tai vähemmän omaa elämäänsä. Tämä ei tee monelle huippuvahdille oikeutta, kun heidän johtajaominaisuuksiaan arvioidaan.
Kuka voisi kiistää esimerkiksi Patrick Royn merkitystä Montreal Canadiensille ja Colorado Avalanchelle, Carey Pricen asemaa Montrealissa saati sitä, miten suuri hahmo Roberto Luongo on ollut kaikissa seuroissaan?
Karismaa pursuaa tälläkin hetkellä tolppien välistä monella paikkakunnalla. Marc-Andre Fleury on lähes koko Vegas Golden Knightsin kasvot, Price tulikin jo mainittua, eikä Nashvillesta löydy Pekka Rinnettä suurempaa hiljaista auktoriteettia.
\[Lisää aiheesta: Annusessa ja Huhtamaassa on potentiaalia\]
- Pekka on yksi tärkeimmistä henkilöistä kopissamme. Hän ei nouse kovin usein esiin, mutta kun hän sanoo jotain, häneltä kysyy jotain tai kun pelaajillamme on asiaa hänelle, on hän silloin yksi suurimmista johtajistamme. Kun katsotaan sitä, ketkä ovat läsnä kopissamme, Pekka on kärkipäässä, Nashville Predatorsin päävalmentaja Peter Laviolette ylistää.
Rinne on vaiteliaan ja kohteliaan miehen maineessa, ja hänen suuruutensa kumpuaakin eniten juuri tuosta perisuomalaisesta ominaisuudesta. Kun joukkuekaverit ovat Rinteen kanssa tekemisissä, voivat he luottaa siihen, että tämä keskustelukumppani ei fuskaa tai naureskele tyhjää.
Rinne onkin omalla tekemisellään saavuttanut aseman, jossa hän voi olla oma itsensä, eikä hänen tarvitse tuoda itseään enää keinotekoisesti esiin. Hän voi hyvin jakaa kaiken, mitä on tarttunut puseroon matkan varrella, jos siitä vain on joukkuekaverille apua.