44 sekuntia jotka muuttivat jääkiekon

Sen piti olla ihan tavallinen kiekkolauantai Montrealissa. Forum oli tupaten täynnä 5. marraskuuta 1955, kun Original Six -joukkueet Montreal Canadiens ja Boston Bruins ottivat toisistaan mittaa NHL:n runkosarjaottelussa. Veskarilegenda Terry Sawchuk piti Bruinsin maalin puhtaana ensimmäiset 20 minuuttia. Toiseen erään lähdettäessä "Les Habitants" oli tappiolla 0-2, mutta sitten koitti hetki, joka muutti koko lajin.
Bostonin keskushyökkääjä Cal "Ginger" Gardner oli joutunut jäähypenkille aivan avauserän loppuhetkillä. Kun toista erää oli pelattu vain 16 sekuntia, pilli soi jälleen. Myös Hal Laycoe passitettiin istumaan kakkosta joukkuetoverinsa seuraksi. Canadiens pääsi yrittämään kavennusta kahden miehen ylivoimalla.

Montrealin ylivoima oli tuohon aikaan liigan pelätyin. Viivamiehinä olivat Doug Harvey ja Tom Johnson, pelintekijänä sentteri Bert "Dirty Bertie" Olmstead sekä maalipyssyinä Maurice "Rocket" Richard ja Jean "Le Gros Bill" Beliveau, jotka olivat takoneet NHL:ssä ennen tuota kautta vaatimattomat 477 maalia…
Kaudella 1955-56 pelaajan oli kärsittävä rangaistuksensa loppuun, vaikka vastustaja olisikin tehnyt ylivoimamaalin. Ja sehän sopi Montrealin viisikolle mainiosti.
Ennen kuin toisen erän ensimmäinen minuutti ehti täyttyä, Olmstead syötti kulmasta Beliveaulle, joka ohjasi kiekon ohi Sawchukin. Bruinsin rangaistut pelaajat katsoivat jäähyaitiosta pelikellon lukemia: 0.42.
Vain 26 sekuntia myöhemmin nähtiin saman tilanteen toisinto. Olmstead tarjoili limpun Beliveaun lapaan, ja peli oli silmänräpäyksessä tasan. NHL:n kaikkien aikojen toiseksi nopein hattutemppu täydentyi ajassa 1.26. Beliveau tarvitsi kolmen maalin tekemiseen vain 44 sekuntia.
Tuo 44 sekunnin suvereeni näytös sai NHL:n sikariportaan haromaan arvokkaasti harmaantuvia hiuksiaan. Montrealin ylivoimaviisikko oli niin käsittämättömän kova, että asialle olisi tehtävä jotain.
Niinpä seuraavalle kaudelle ehdotettiinkin sääntömuutosta: kahden minuutin rangaistus päättyisi, jos vastustaja tekisi ylivoimamaalin. Sääntömuutos meni läpi kuuden joukkueen liigassa äänin 5-1. Canadiens tietenkin vastusti uutta sääntöä.

• Ei tämä tunnu oikeudenmukaiselta. Kun Detroit Red Wings hallitsi kaukaloita kivikovalla ylivoimallaan, ei tällaisista sääntömuutoksista ollut mitään puhetta. Nyt meidän hyvää ylivoimaamme halutaan jarruttaa väkisin muuttamalla sääntöjä.
  Kehittäisitte omat ylivoimanne paremmiksi, kommentoi Canadiensin valmentaja Frank J. Selke.
  Vaan eipä sääntömuutos paljon Montrealin menoa haitannut. Canadiens nousi 1950-luvun dynastiajoukkueeksi voittamalla Stanley Cupin viisi kertaa peräkkäin vuosina 1956-60. Joukkueen ykkössentteri oli historiallisen hattutempun isä Beliveau, joka sai myös C:n rintaansa Richardin lopetettua uransa viidennen kannun jälkeen.
  Taitavan, kookkaan ja kovaotteisen "Le Gros Billin" kipparoima Canadiens voitti 1960-luvulla vielä neljä cupia lisää. Beliveau oli ensimmäinen Conn Smythe Trophylla palkittu pudotuspelien arvokkain pelaaja vuonna 1965. Legendaarinen numero 4 päätti huikean uransa kymmenenteen Stanley Cupiin vuonna 1971.
  Hiljaisena kapteenina ja joukkueen huolehtivana isähahmona tunnettu Beliveau oli Canadiensin mies koko NHL-uransa ajan. Hän teki pelaamissaan 1 125 runkosarjaottelussa yhteensä 507 maalia ja antoi 712 maaliin johtanutta syöttöä. Hattutemppuja hän latoi vuosien varrella kaikkiaan 18.
  Ai niin, Beliveau muuten teki tuona marraskuisena lauantaina vielä neljännenkin osuman.