Skip to main content

Suomi tuottaa taitavia pelaajia liukuhihnalta

Suomalaisen juniorituotannon kehitys on alkanut näkyä viime vuosina NHL:ssä

Teksti Toni Rajamäki @Trajamaki11 / kirjeenvaihtaja, NHL.com/fi

Lauantaisin suuntaamme katseet kiekkomaailman tapahtumiin NHL:n ulkopuolella. Tällä kertaa käsittelemme suomalaista NHL-pelaajatuotantoa.

Suomalaisella jääkiekolla menee tällä hetkellä lujaa, ja moni voisi sanoa Suomi-kiekon olevan paremmassa jamassa kuin koskaan aikaisemmin. Ainakin jos verrataan nykytilannetta kymmenen vuoden takaiseen, ero on valtava.

Asiaa on helppo tarkastella tutkimalla NHL:n varaustilaisuuksia, jotka kertovat maan pelaajatuotannon tasosta. Suomella meni kauan hyvin, mutta vuosituhannen alussa tapahtui jotain, mikä sysäsi Suomi-kiekon pois raiteiltaan. Vielä kesän 2004 varaustilaisuudessa huudettiin ensimmäisellä kierroksella kolmen suomalaisen kenttäpelaajan nimi, kun Lauri Tukonen, Petteri Nokelainen ja Lauri Korpikoski mahtuivat 30 parhaan joukkoon.

Sen jälkeen alkoivat laihat vuodet: vuosina 2005-09 ei varattu ensimmäisellä kierroksella ainuttakaan suomalaista kenttäpelaajaa. Ainoastaan maalivahdit Tuukka Rask (2005) ja Riku Helenius (2006) saivat varauksen ensimmäisellä kierroksella. Tämä tilastofakta kertoo siitä, että Suomesta ei tullut näinä vuosina huippulahjakkaita kenttäpelaajia, mutta se ei kerro oleellista Suomen kokonaistilanteesta.

Mutta seuraava fakta kertoo: näiden viiden vuoden aikana NHL:ään varattiin 44 suomalaista, joista ainoastaan kymmenen pelaajaa huudettiin ensimmäisen kolmen kierroksen aikana. Näistä kymmenestä vain seitsemän oli kenttäpelaajia, ja näistä seitsemästä vain yksi poimittiin toisella kierroksella (Jesse Joensuu, 2016). Vertailun vuoksi nostetaan esiin vuoden 2017 NHL Draft, jossa ensimmäisellä kierroksella varattiin kuusi suomalaista ja kahden ensimmäisen kierroksen aikana 12 suomalaista.

Vuoden 2009 varaustilaisuudessa alkoi näkyä merkkejä paremmasta, kun taitavat Toni Rajala, Sami Vatanen ja Joonas Nättinen herättivät NHL-pelaajatarkkailijoiden huomion. He eivät kuitenkaan yltäneet kahdelle ensimmäiselle kierrokselle. Vuodesta 2010 lähtien tilanne muuttui, kun Mikael Granlund varattiin koko varaustilaisuuden yhdeksäntenä pelaajana. Tällä vuosikymmenellä ei ole koettu yhtäkään NHL Draftia, jossa suomalaispelaajia ei olisi varattu ensimmäisellä kierroksella.

Granlund, Joel Armia ja kumppanit palauttivat Suomen uskottavuuden, mutta heidänkin aikanaan materiaalin leveys oli ohutta. Suomi on vasta viime vuosina näyttänyt, että täältä löytyy lahjakkuutta laajemmin. NHL:ään on varattu viimeisen neljän vuoden aikana peräti 67 suomalaispelaajaa, joten varauksen on saanut keskimäärin 17 pelaajaa per NHL Draft. Ero on valtava, kun verrataan esimerkiksi kesän 2007 varaustilaisuuteen, jossa huudettiin tasan neljä suomalaispelaajaa, joista ensimmäinen oli neljännellä kierroksella varattu Niclas Lucenius.

Eivätkä Suomen loistavat varausvuodet ole jäämässä tähän. Suomella on taas ensi kesänä todellisia timantteja Kaapo Kakon ja Mikko Kokkosen johdolla. Niin on myös vuonna 2020, kun Anton Lundell ja Kasper Simontaival tulevat varausikään. Ja lahjakkuutta löytyy laajalla säteellä.

Mutta mistä tämä totaalinen täyskäännös johtuu? Miksi Suomi onkin yhtäkkiä pelaajatuotannon mahtimaa? Suurin asia on ollut Jääkiekkoliiton uudet linjaukset ja lisäpanostukset juniorikiekkoon, joilla suunta onnistuttiin muuttamaan.

Juniorikiekossa alettiin painottaa peruspelaamisen sijaan kiekollisia taitoja ja joukkuepelin sijaan yksilöiden tekemistä. Muutoksen myötä Suomessa alkoi kasvaa sukupolvi, joka ei ajattelut peliä viisikon toiminnan kautta vaan oman toimintansa kautta. Pelaajien henkilökohtainen taitotaso kasvoi, ja uskallus yrittää hyppäsi aivan uudelle tasolle. Katsokaa esimerkiksi Patrik Lainetta. Uskaltaako hän epäonnistua? Uskaltaa, koska siihen on annettu mahdollisuus.

Suomesta on aina tullut nopeita pelaajia, mutta muu maailma kehittyi nopeammin ja suomalaiset alkoivat jäädä jälkeen. Tässäkin asiassa on menty eteenpäin: junioreissa on keskitytty yhä enemmän laadukkaaseen luistelutekniikkaan, joka mahdollistaa nopean luistelun.

Henkilökohtainen taitotaso ja hyvät luisteluominaisuudet ovat tehneet suomalaiselle pelinopeudelle ihmeitä. Suomalaiset pystyvät pysymään kiekossa myös nopeassa vauhdissa. Tästä syystä Leijonien nuorisomaajoukkueet ovat menestyneet viime vuosina. Suomella on nykyään pelinopeutta, joka on kansainvälisellä tasolla menestyksen elinehto.

Vahva luistelutaito ja vahva kiekonkäsittelytaito ovat elinehto myös NHL:ssä, joten on luonnollista, että Suomi tuottaa entistä enemmän pelaajia taalaliigaan. Eikä ole sattumaa, että nykypäivän suomalaiset NHL-pelaajat ovat huomattavasti taitavampia kuin ennen.

Suomalaiset NHL-pelaajat olivat ennen tunnettuja kovasta työmoraalistaan ja monipuolisesta pelistään. Kun katsotaan vanhempia suomalaiskiekkoilijoita, niin jussijokiset, valtterifilppulat ja leokomarovit on veistetty samasta puusta. Tänä päivänä suomalaiset tunnetaan ennen kaikkea henkilökohtaisesta taitotasostaan, ja he ovat enemmän kärkikenttien pelaajia kuin alempien kenttien työmyyriä. Laine, Sebastian Aho, Aleksander Barkov, Mikael Granlund, Jesperi Kotkaniemi, Mikko Rantanen, Miro Heiskanen, Henri Jokiharju, Rasmus Ristolainen ja monet muut tunnetaan ennen kaikkea kiekollisista taidoistaan.

Video: COL-STL: Rantanen lyö pelin tasoihin

Erinomaisen pelaajatuotannon taustalla on myös monia muita syitä kuin juniorivalmennuksen kehittyminen. Suomalainen sarjajärjestelmä on osoittautunut nuorille hyväksi. Kotimaisen Liigan joukkuemäärä on noussut, ja nuorten tie pääsarjaan on helpottunut. Sitä on helpottanut myös muiden huippusarjojen kasvanut palkkataso, miksi Liigaan ei tule ison profiilin pelaajia samaan tahtiin kuin ennen. Nuorten tie Liiga-joukkueiden kärkikenttiin on huomattavasti helpompi kuin 2000-luvun alkupuolella, joten on luonnollista, että nuoret pääsevä kehittymään helpommin.

 

[Tuoreimmat uutiset maailman parhaan jääkiekkosarjan tapahtumista tarjoaa @NHL_fi]

 

Tämä on vaikuttanut myös alaspäin, sillä tie Mestikseen ja A-nuoriin on entistä helpompi. Näin ollen lahjakkaimmat yksilöt nousevat A-nuoriin jo 15-16 vuoden iässä ja Mestikseen saatetaan suunnata täysi-ikäisyyden kynnyksellä. Vaikka sarjojen taso onkin saattanut kokea inflaation, saavat lahjakkaimmat yksilöt vyölleen kovatasoisempia pelejä kuin ennen.

"Ennen vanhaan" 16-vuotias suurlupaus olisi saattanut jäädä pelaamaan B-junioreihin, mutta tänä päivänä hän saa paikan A-nuorista ja on onnistuessaan kivenheiton päässä Liigasta. Tämäkään ei voi olla näkymättä pelaajatuotannossa. Joku viisas on sanonut, että kovat pelit kehittävät, ja se on nähty.

Monet kiekkoihmiset ovat huolestuneet suomalaisten sarjojen tasosta, mutta niin kauan kuin Suomi-kiekko tuottaa NHL-pelaajia tähän tahtiin, ei kenenkään tarvitse olla huolissaan.

Katso lisää

NHL käyttää evästeitä, majakoita ja muita vastaavia verkkopalvelimia tietojen keräämiseen. Vierailemalla NHL:n sivustoilla tai käyttämällä muita verkkopalveluja hyväksyt niiden käytön. Lue lisää niiden käytöstä ja yksityissyyssuojasta täältä: Privacy Policy, Terms of Service sekä Cookie Policy.