Skip to main content

Intiaanipäällikkö Jyrisevä Jääkiekkomaila

Chicagossa 1950-luvulla pelannut Fred Sasakamoose oli ensimmäinen intiaanipelaaja NHL:n historiassa

Teksti Jouni Nieminen @OnsideWithJouni / NHL.com/fi:n kirjeenvaihtaja

EDMONTON - Cree-heimon Ahtahkakoop-nimisessä intiaanireservaatissa Pohjois-Saskatchewanissa syntyneestä Fred Sasakamoosesta tuli vuonna 1954 ensimmäinen NHL:ssä pelannut täysiverinen intiaani. Hän pelasi Chicago Black Hawksissa 11 ottelua, ja avasi oven häntä seuranneille intiaanipelaajille.

NHL:ssä on pelannut hänen jälkeensä useampia alkuperäiskansojen edustajia. Kuuluisimpia nimiä olivat Toronton kapteeni, Ojibway-heimon George Armstrong, Philadelphian Reggie Leach (Ojibway, jakaa yhä playoffien maaliennätyksen Jari Kurrin kanssa), Stan Jonathan (Mohawk), Bryan Trottier (Cree/Chippewa), Gino Odjick (Alconguin) ja Theoren Fleury (Mètis).

Nykypäivän nimistä Carey Price (Dakelh), T.J. Oshie (Ojibwe), Micheal Ferland (Cree) ja Jordan Nolan (Ojibwe) lienevät tunnetuimmat intiaanipelaajat NHL:ssä.

Sasakamoose kasvoi syrjäisessä reservaatissa. Isoisä Alexander Sasakamoose vei viisivuotiaan Freddien järven jäälle, sitoi tuplaterät tämän mokkasiineihin, teki mailan puusta, ja antoi pojan luistella pikkiessään vähän matkan päässä.

Kanadan hallitus yritti sivistää alkuperäiskansojen lapsia Sasakamoosen lapsuusaikoina Brittiläiseen kansainyhteisöön laittamalla heitä katolisen kirkon ylläpitämiin sisäoppilaitoksiin. Kun Fred oli vasta seitsemänvuotias, intiaaniagentti haki hänet ja yhdeksänvuotiaan veljen pois kotoa, noin sadan kilometrin päässä olevaan laitokseen. Pojat eivät tienneet, mihin he olivat menossa. He näkivät vanhempansa seuraavan kerran kaksi vuotta myöhemmin.

Sisäoppilaitoksessa nunnat leikkasivat pojilta heidän pitkät hiuksensa. Oman intiaanikielen puhuminen kiellettiin rangaistuksen uhalla. Gino Odjick on kertonut, miten hänen isältään kiellettiin seitsemänvuotiaana oman nimen käyttö. Lapsille annettiin sen sijaan koulussa numerot. Siksi Odjick pelasi koko NHL-uransa numerolla 29 - se oli hänen isänsä numero.

- Koulu ei opettanut, miten valmistaudutaan yliopistoa varten, mutta opin paljon eläimistä huolehtimisesta ja työstä maatilalla, kertoi Sasakamoose tämän kirjoittaneelle Edmontonissa joitakin vuosia sitten. - Pääaineeni oli yksinäisyys, sillä ikävöin koko ajan oman kansani pariin.

- Koulussa oli hyvä tilaisuus kuitenkin harrastaa kaikkia urheilulajeja, ja urheileminen oli minun rakkain harrastukseni.

Koulun urheilusta vastaava pappi, isä Georges Roussel valmensi sen joukkueen Saskatchewanin mestareiksi vuonna 1949. Samana vuonna 16-vuotias Sasakamoose jätti vihdoin sisäoppilaitoksen ja palasi kotiin. Kesällä Roussel ja Moose Jaw Canucks-juniorijoukkueen manageri George Vogan vierailivat reservaatissa. He kutsuivat Fredin joukkueen harjoitusleirille.

Fred ei halunnut lähteä, mutta suostui lopulta vanhempiensa kannustettua. Neljännellä kaudella hänet valittiin Länsi-Kanadan parhaaksi junioripelaajaksi. Ennen Edmonton Gardensissa pelattua viimeistä runkosarjaottelua hänet palkittiin jäällä seremoniassa, jossa paikallisen Hobbema-heimon päällikkö antoi aloitusympyrään levitetylle intiaanimatolle polvistuneelle Sasakamooselle perinteisen sulkapäähineen ja rauhanpiipun.

Ottelun jälkeen manageri Vogan luki saapuneen sähkeen, jossa oli teksti: "Fred Sasakamoose, ilmoittaudu välittömästi Chicago Black Hawksiin". Koko joukkue riemuitsi uutisesta. Sasakamoose oli ihmeissään.

- Kun lähdin ammattilaiseksi Chicagoon, Moose Jawn ihmiset antoivat minulle läksiäislahjaksi auton ja kaksi matkalaukullista vaatteita, kertoi Sasakamoose. - "Olet nyt ammattilainen Freddie, ja sinun on pukeuduttava sen mukaisesti," he sanoivat.

Black Hawksin seuraava ottelu pelattiin Torontossa. - Lähdin junalla, matka kesti kaksi päivää. Se oli elämäni hienoin hetki. Astuin Maple Leaf Gardensin jäälle.

Legendaarinen radioselostaja Foster Hewitt halusi tavata Sasakamoosen ja varmistaa Fredin nimen oikeinlausumisen. Hän kysyi, oliko soveliasta kutsua häntä intiaaniksi lähetyksessä. - Vastasin, ettei se haitannut minua ollenkaan, olen ylpeä syntyperästäni, Sasakamoose sanoi.

Nykypäivän poliittisen korrektiuden aikana urheilujoukkueitten intiaaninimien väitetään halventavan intiaanien kulttuuria. Jotkut yliopistojoukkueet ovat vaihtaneet nimiään. Tietyt mediat käyttävät Cleveland Indians-baseballseurasta nimeä "Clevelandin joukkue."

Fred Sasakamoose näki Black Hawksin logon eri tavalla. Hänen mielestään se oli kuin häntä varten erityisesti tehty. - Kun pelasin ensimmäisen otteluni NHL:ssä, tiesin olevani ensimmäinen intiaani. Olin todella ylpeä siitä. Ja, kun sain vielä tulla jäälle paidassa, jonka rintaa koristaa intiaanin kuva, olin siitä vieläkin ylpeämpi.

Sasakamoose myönsi kuulleensa rasistisia huutoja joskus vastapuolen pelaajilta ja katsomosta. Hän vastasi niihin olemalla vastaamatta millään tavalla. Muuten hän tunsi tulleensa kohdelluksi hyvin seurojen ja joukkuekavereitten taholta.

- Pelasin koko jääkiekkourani valkoisen miehen maailmassa, mutta minusta pidettiin hyvää huolta. Joukkuekaverit, kuten Bill Mosienko ja Doug Bentley, ja valmentaja Billy Reay esimerkiksi, ottivat minut siipiensä suojaan ja pitivät minusta huolta. Olin metsästä kotoisin ja Chicagossa tunsin olevani täysin kadoksissa. Olin peloissani."

Sasakamoose kertoi ansainneensa ainoalla NHL-kaudellaan 6000 dollaria. Hän marssi kauppaan ja osti 4000 dollarilla upouuden Cadillacin.

- Kun palasin Sandy Lakelle, olin suuri NHL-tähti. Hienot vaatteet, hieno auto. Mutta reservaatissa ei vuonna 1954 ollut autoja varten rakennettuja teitä. Matkat tehtiin hevosella ja vankkureilla.

Auto kesti nuoren miehen rallia kärrypoluilla kolmisen kuukautta ja sai sitten jäädä jonnekin ruostumaan. Tässä vaiheessa Fred Sasakamoosen elämään oli jo astunut yksi kalpeanaamojen pirullisimmista keksinnöistä. Tuliliemi.

- Alkoholi tuli elämääni hyvin varhaisessa vaiheessa. Sen vuoksi menetin parhaan pelikuntoni ja voimani. En epäröi tunnustaa sitä. Sain paljon huomiota osakseni, pidin viinasta ja naiset olivat kauniita.

Toisella kaudella Sasakamoose ei enää mahtunut Chicagon NHL-kokoonpanoon. Kauden 1955-56 alussa "Chief Thunderstick"-lempinimen saanut Sasakamoose ilmoitti Hawksin omistaja Bill Wirtzille vaihtavansa luistimensa mokkasiineihin. Hän halusi palata kotiin. Yksi suurimmista syistä oli kotireservaatista löytynyt morsian.

- Minulla oli ikävä intiaanielämääni, omaa kansaani ja kotiani reservaatissa. Morsiameni ilmoitti minulle: "Saat valita. Joko minä, tai jääkiekko."

Farmiseura Calgary Stampeders tarjosi Sasakamooselle lentolipun kohti Saskatchewania, mutta Freddie halusi päästä kotiin heti. Hän hyppäsi taksiin ja antoi kuljettajalle ison nipun seteleitä.

Taksikyyti kotiin on yksi kuuluisimmista Sasakamoose-legendoista. Joittenkin tarinoitten mukaan hän otti taksin Chicagosta, mutta Calgarystäkin matkaa tuli noin tuhat kilometriä. Sasakamoose saapui morsiamen talolle aamukolmelta.

Fred ja Loretta Sasakamoosella oli kymmenen lasta.

Katso lisää