Näin koronapandemia vaikutti NHL:ään

Maaliskuu 2020 muistetaan aikana, jolloin koronapandemia pysäytti lähes koko maailman. Käytännössä kaikki tapahtumat ja kokoontumiset laitettiin jäihin, joten myös urheilutapahtumat jouduttiin siirtämään hamaan tulevaisuuteen. Näin kävi myös NHL:lle, joka jäi väliaikaiselle tauolle.

Edessä olisi ollut kauden 2019-20 runkosarjan loppurutistus ja pudotuspelit, joten pettymys oli valtava. Monet kuitenkin odottivat, että otteluita päästäisiin jatkamaan pikimmiten. Niin ei käynyt.
Tauko kesti lähes viisi kuukautta, sillä sarja jatkui vasta heinäkuun lopulla. Poikkeuksellisesti kausi pelattiin loppuun kesän ja alkusyksyn aikana, ja mestari kruunattiin syyskuussa.
Ajankohtaa oudompaa oli pelien toteutustapa: kaikki ottelut pelattiin ulkomaailmasta eristetyissä "playoff-kuplissa" Edmontonissa ja Torontossa. Stanley Cup -finaaleissa pelanneet Tampa Bay Lightning ja Dallas Stars viettivät kuplassa jopa yli kaksi kuukautta.

Pandemia vaikutti luonnollisesti myös kauteen 2020-21, mutta joukkueet eivät joutuneet enää pelaamaan kuplassa. Sen sijaan matkustaminen minimoitiin luomalla uusi divisioonajako, ja alkukauden ottelut pelattiin tyhjille katsomoille.
Myös päättyneellä kaudella ajankohta oli poikkeuksellinen, sillä normaalisti pelit alkavat lokakuun alussa ja päättyvät kesäkuun puolivälin paikkeilla. Nyt tammikuussa alkanut kausi päättyi vasta heinäkuussa. Sarjan läpivieminen tässä ajassa oli mahdollista runkosarjan ottelumäärän pudottamisella 82 ottelusta 56:een.
Pandemian tuomat muutokset muokkasivat NHL:ää pitkäksi aikaa. Muutokset olivat rajuja, ja siksi pandemia vaikutti myös urheilulliseen puoleen. Toiset hyötyivät, toiset kärsivät.
Ensi kaudella NHL:ssä pyritään palaamaan normaaliin, mutta mikään ei ole vielä varmaa. Nyt on kuitenkin hyvä aika tehdä katsaus kahteen viime kauteen ja pohtia, miten pandemia vaikutti NHL:ään. Seuraavassa viisi isointa asiaa, joilla oli vaikutusta siihen, kuinka kaksi viime kautta on päättynyt.
Lisää aiheesta: [Pudotuspelien kymmenen ikimuistoisinta hetkeä]
Pitkä tauko pilasi monien mahdollisuudet
Aloitetaan kaudesta 2019-20. Pudotuspelikupliin otettiin mukaan yhteensä 24 joukkuetta, joista kahdeksan runkosarjan perusteella parasta joukkuetta eteni suoraan pudotuspelien ensimmäiselle kierrokselle. Loput 16 joukkuetta aloitti taipaleensa niin sanotulla karsintakierroksella. Pitkä tauko muutti voimasuhteita oleellisesti, sillä talvella hyvässä vireessä olleet joukkueet olivat luonnollisesti hukanneet momentuminsa. Vastaavasti runkosarjassa heikommin pelanneet joukkueet saivat tarkastella omaa toimintaansa ajan kanssa ja tehdä tarvittavia muutoksia. Jokaisen joukkueen kausi alkoi ikään kuin uudestaan, kun pelit pyörähtivät käyntiin kuplissa.
Kärsijöihin kuuluivat muun muassa Itäisessä konferenssissa viidenneksi yltänyt Pittsburgh Penguins sekä Läntisen konferenssin vitonen Edmonton Oilers ja kutonen Nashville Predators. Kukin näistä joukkueista jäi lopulta varsinaisten pudotuspelien ulkopuolelle hävittyään karsintakierroksen sarjansa. Kolmikko ei yksinkertaisesti löytänyt talven tasoaan nopealla aikataululla.
Myös Boston Bruinsissa ja Philadelphia Flyersissa harmiteltiin kauden keskeytymistä, sillä kumpikin joukkue kuului suurimpien mestarisuosikkien joukkoon vielä maaliskuussa. Bruins voitti lopulta koko NHL:n runkosarjan, mutta ei löytänyt parasta lentoaan ja tippui toisella pudotuspelikierroksella. Flyers puolestaan oli maaliskuussa koko liigan kuumin joukkue, mutta momentum oli hukattu kesään mennessä ja joukkue lähti lomille toisella kierroksella.
Jos kausi olisi pelattu normaalisti loppuun, olisi pudotuspelitaival voinut olla hyvin erilainen kuin kuplassa.

Kuplassa eläminen rasitti pelaajia
Selvää on myös se, että kuplaan eristäytyminen vaikutti pelaajiin henkisesti. Toisiin enemmän, toisiin vähemmän. Se ei voinut olla näkymättä myöskään jäällä, sillä menestyminen vaatii henkistä lujuutta. Monet pelaajat ovatkin toitottaneet, että kuplassa eläminen oli äärimmäisen raskasta, sillä joukkueet elivät keskenään hotellissa ilman perheitään. Pahimmillaan eristäytyminen kesti yli kaksi kuukautta.
Erään NHL-seuran fysioterapeutti totesi jälkeenpäin, että kukaan kuplan ulkopuolella ei tajunnut, kuinka stressaantuneita ja yksinäisiä hotelliin lukitut pelaajat olivat. Dallas Starsin päävalmentaja Rick Bowness totesi jälkikäteen, ettei hän kaipaa kuplaelämää tippaakaan. Bowness oli vain yksi monista vastaavan mielipiteensä ilmaisseista.
Bownessin leirissä osattiin käsitellä tilanne hyvin, sillä Dallas eteni Stanley Cup -finaaleihin asti. Monissa muissa joukkueissa henkinen taakka koitui kuitenkin liian isoksi.
Karanteenit näyttelivät isoa roolia
Kauden 2020-21 yksi suurimmista ongelmista oli jatkuva karanteeniuhka. Yhdenkin pelaajan sairastuminen koronavirukseen saattoi laittaa joukkueen pelit tauolle. Pahimmillaan karanteenit kestivät yhden joukkueen kohdalla viikkoja. Esimerkiksi Vancouver Canucksille tuli maalis-huhtikuussa yli kolmen viikon tauko otteluista karanteenisääntöjen takia. Sen takia Canucks joutui pelaamaan kauden 19 viimeistä otteluaan 32 päivän sisään. On selvää, että tällainen vaikuttaa tuloksiin merkittävästi.
Kyse ei ole vain siitä, että osa joukkueista joutui olemaan pelaamatta pitkään tai siitä, että otteluita pelattiin karanteenien jälkeen tiuhaan tahtiin. Kyse oli myös siitä, että monet pelaajat eivät palautuneet kovin nopeasti koronaviruksesta, mikä vaikutti pelaajien pelikuntoon. Muun muassa Buffalon Sabresin Rasmus Ristolainen joutui talvella viikoiksi sivuun koronasairastumisen takia, ja hän kertoi tuolloin Ilta-Sanomien haastattelussa, että rappusia ylös kävellessä tuntui kuin sydän olisi haljennut.
Lisää aiheesta: [Pudotuspelien kymmenen parasta suomalaishetkeä]
Leveän materiaalin merkitys korostui
Leveä pelaajamateriaali on aina tärkeää NHL:ssä, mutta menneellä kaudella materiaalin leveys korostui entisestään, kun pelaajia asetettiin vähän väliä koronalistalle. Tiivis ottelutahti lisäsi puolestaan loukkaantumisherkkyyttä. NHL linjasi ennen kautta, että joukkueet saavat pitää mukanaan pudotuspeleistä tuttua "taxi squadia" eli varapelaajista koostuvaa ryhmää. Se helpotti monia seuroja, mutta menestyäkseen varapelaajien ryhmässä piti olla myös laatua.
Toisen mestaruutensa peräkkäin vienyt Tampa Bay Lightning oli yksi hyötyjistä. Joukkueen farmissa on kovan luokan pelaajia, joten joukkue operoi vahvalla materiaalilla läpi kauden. Monilla vastustajilla ei ollut pitää "ylhäällä" läheskään yhtä laadukasta ryhmää.
Esimeriksi Dallas ja Vancouver kärsivät monista sairastumisista, eikä näiden joukkueiden materiaalin leveys riittänyt pitkässä juoksussa. Molemmat seurat loistivat kauden 2019-20 pudotuspelikuplassa, mutta nyt korona koitui liian isoksi ongelmaksi.

Toisille kotietu oli suurempi kuin toisille
Oman mausteensa kauteen toi myös yleisö. Aluksi kaikki ottelut pelattiin suljettujen ovien takana, mutta talvella faneja alettiin pikkuhiljaa päästää halleihin. Jotkut saivat pelata yli puolet kaudesta kotiyleisönsä edessä, toiset taas eivät ainuttakaan peliä. Ongelma oli siinä, että Kanadan ja Yhdysvaltain koronarajoitukset poikkeavat toisistaan merkittävästi. Rajoituksissa on eroja myös Yhdysvaltain osavaltioiden välillä.
Tämä loi epätasa-arvoisen tilanteen joukkueiden välille. Epätasa-arvoisuus näkyi muun muassa Stanley Cup -finaaleissa, jossa Montreal Canadiens sai ottaa halliinsa vain 3 500 katsojaa, kun taas Lightningin kotihallissa oli parhaimmillaan yli 18 000 katsojaa. Ottelusarjan lopputulos olisi tuskin muuttunut, jos Canadiensilla olisi ollut yhtä iso kotiyleisö tukenaan kuin Tampa Baylla, mutta se olisi kuitenkin parantanut montrealilaisten mahdollisuuksia.