Vsport 1 Suomi: Lehkosen voittomaali 6. ottelussa

Artturi Lehkonen pääsee tänä syksynä palaamaan Denveriin rauhallisin mielin. Viime kaudella maisema vaihtui Quebecista Coloradoon yllättäen, mutta menestyksekkäin lopputuloksin.

Suomalaishyökkääjä kaupattiin Montreal Canadiensista Colorado Avalancheen runkosarjan ratkaisevien hetkien lähestyessä. Muutos oli valtava ja nopea.
- Kuuden vuoden aikana Montreal oli tavallaan ehtinyt jo muodostua kodiksi ja siellä oli hyviä kavereita. Jossain määrin reaktiona siis oli, että mitähän nyt sitten, Lehkonen muistaa.
NHL:ssä Lehkonen ei ollut muuta tietänytkään kuin Montrealin. Canadiens varasi hänet yhdeksän vuotta sitten toisella kierroksella ja kasvatti suomalaisesta kärsivällisesti NHL-valmista pelaajaa.

VSport 1:llä: Lehkonen naulaa Rantasen passista

Kolmen vuoden ajan joukkue seurasi taustalla, miten Lehkonen haki seuraavaa kehitysharppausta Euroopassa. Ensin kauden KalPassa, sitten kaksi Ruotsissa Frölundan huippuorganisaatiossa. Vuonna 2016 hän lähti tuoreena tuplamestarina - SHL:n kultamitalistina ja Champions Hockey Leaguen voittajana - rapakon taakse, eikä ole joutunut katselemaan maitojunaa.
Maaliskuun lopussa tultiin kuitenkin yhden tien päähän. Montreal oli valahtanut finalistijoukkueesta häntäpäähän, kun taas Avalanche näki olevansa lähempänä Stanley Cupia kuin pitkään aikaan. Lehkonen kiinnosti molempia, joten joukkue vaihtui ja Lehkosesta tuli Avalanchen tulevan mestarijoukkueen täsmävahvistus.
- Pelit Coloradossa alkoivat niin hyvin ja pääsin todella hyvin joukkueeseen mukaan, että alkujännitys haihtui. Siinä mennään päivä kerrallaan, ei näitä voi tässä bisneksessä ottaa henkilökohtaisesti.
Lisää aiheesta: [Colorado Avalanchen harjoituskauden ennakko\]
Täydellinen kevät
Canadiensin pelaajana Lehkonen ylsi parhaimmillaan 31 pisteen kauteen. Maaleja syntyi enimmillään 18, tulokaskaudella 2016-2017. Coloradossa ympärillä oli parempia pelaajia kuin missään vaiheessa aiemmin, joten kaudesta tuli uran toistaiseksi vahvin.
29 pistettä 58 ottelussa Montrealissa saivat jatkoa yhdeksästä pisteestä 16 ottelussa Avalanchessa.
- Tiesin, että siellä on hemmetin hyvä joukkue. Minut otettiin todella hyvin vastaan ja "Rane" (Mikko Rantanen) tietenkin auttoi siinä paljon. Sain hyvän mahdollisuuden pelata hyvien pelaajien kanssa ja onnistuin siinä. Se lisäsi itseluottamusta. Voitettiin vielä pelejäkin, ja se tietysti nostattaa mieltä, Lehkonen kertaa.
Hyökkääjä muun muassa iski huhtikuun jälkipuoliskolla kahdeksan ottelun jaksolla viisi maalia, vaikka Avalanchen runkosarja loppuikin alakuloisissa tunnelmissa. Se ei lopulta osoittautunut huonoksi enteeksi pudotuspelien kannalta, sillä Colorado jyräsi Stanley Cupiin varsin vakuuttavasti.
Lehkonen puolestaan oli ehdoton avainpelaaja. Maaleja syntyi jokaisessa pudotuspelisarjassa ja mikä arvokkainta, kahdeksasta pudotuspelimaalista neljä oli voittomaaleja. Lehkonen ei vaatimattomana joukkuepelaajana pidä niistä kovaa meteliä, mutta sai selvästi mainetta tärkeimpien maalien miehenä.
Tärkeistä tärkeimmät olivat Avalanchen Stanley Cup -finaaliin iskenyt jatkoerämaali Edmonton Oilersin verkkoon sekä Stanley Cupin ratkaissut 2-1-voittomaali Tampa Bay Lightningin verkkoon.

Muutama viikkoa lepoa
Heinäkuussa mittariin tuli 27 vuotta ja nyt Lehkosen asema NHL-kartalla on vahva. Piikkiöläinen sai viiden vuoden jatkosopimuksen Avalancheen, jonka on määrä jatkaa Stanley Cup -kandidaattina ties kuinka pitkään.
Mahdollista ennakkomakua saatiin tämän kesän mittaan, kun Lehkonen sai palkita tukiverkostonsa arvokkaan työn tuomalla mestaruuspokaalin Suomeen. Kesä oli erilainen, mutta ikimuistoinen.
- Suomeen palaamisen jälkeen meni muutama viikko lomaillessa ja hauskanpidossa. Sen jälkeen oli paluu hommiin, ei sitä voi koko kesää sluibailla. Kesä on lyhyt, joten nopeasti palataan arkeen.
Kauden päätyttyä täyttä taukoa tuli kolme viikkoa. Lehkosen kaltaiselle persoonalle se on pitkä aika istua paikoillaan, joten aluksi haastavalta tuntunut paluu harjoittelun pariin oli lopulta mielekäs siirtymä normaaliin tilanteeseen.
- Ensimmäiset pyörätreenit olivat kamalat ja sellaista se aina on, alkuun tuntuu surkealta. Nopeasti siihen taas tottuu ja saa arjesta kiinni. Olen tottunut siihen, että aamupäivän on aina liikkeellä ja treenaamassa. Minun elämääni se siis tuo oikeastaan vain normaaliutta, että tekee jotain suurimman osan päivästä, eikä vain löhöile kotona.