Mitä ostit ensimmäisenä, kun teit ensimmäisen NHL-sopimuksen?
- En muista, varmaan jonkun tikkarin. Mitään isompia ostoksia ei tullut tehtyä.
Mikä on hauskinta NHL-pelaajan elämässä?
- Lätkä itsessään on hauskaa. Sitten tietenkin joukkuekaverit. On hauska tutustua uusiin jätkiin, missä tahansa sitten pelaakaan.
Baseball vai suomalainen pesäpallo?
- Suomalainen pesäpallo tietenkin. Sitä sentään jaksaa seurata.
Jos et olisi jääkiekkoilija, minkä lajin ammattilainen haluaisit olla?
- Jossain Barcelonassa olisi siistiä pelata jalkapalloa.
Mitä kaipaat ihmisten lisäksi eniten Suomesta?
- Ihan perusruokia. Hesburger on välillä aika kova, ja sitten perinteinen hämeenlinnalainen hotsi. Siinä on pullataikinan tapaista, sisällä on jauhelihaa ja suomimakkaraa. Kovin usein ei niitä kuitenkaan voi vetää. Ei taitaisi pysyä kunnossa.
Isäsi Pekka Saros on tehnyt kovan uran koripallotuomarina. Onko isältä tullut hyviä vinkkejä urheiluun?
- Ei mitään ihmeempiä. Mutta hän on aina muistuttanut, että urheilusta pitää nauttia. Hän on kuskannut ja auttanut kaikessa. Isä on ollut isossa roolissa. Hän ei ole tuputtanut mitään, vaan on antanut minun itse valita lajini. Parempaa isää ei voisi toivoa.
Mikä on oma suhteesi korikseen?
- Parin viime vuoden aikana olen alkanut seurata koripalloa enemmän. Milwaukeessa sitä tuli seurattua, kun siellä on oma NBA-joukkue. Aloin kiinnostua siitä.
Jos joutuisit Pekka Rinteen kanssa autiolle saarelle, mitä tapahtuisi?
- Varmaan Peksi olisi aika isossa roolissa. Minä vain tekisin, mitä hän käskisi. Peksiltä löytyy kyllä keinot kaikkeen. Hän hoitaisi meille ruokaa.