Rask ja Halak pokkasivat Jennings Trophyn

NHL-kausi jatkuu pudotuspelejä edeltävillä sijoitussarjoilla ja karsintakierroksella elokuun 1. päivästä alkaen. Ennen kuin kiekko putoaa jäähän ja taistelu Stanley Cupista alkaa, NHL.com/fi analysoi kaikki jatkoon päässeet 24 joukkuetta.

Tänään vuorossa on Power Rankings -lista, joka erottelee suurimmat mestarisuosikit kovimmista haastajista ja selkeimmistä altavastaajista. Listan kärkipäässä, todennäköisimpinä Stanley Cup -voittajina, ovat pitkälti samat joukkueet kuin kauden alkaessakin.

1. Boston Bruins
Maalivahtikaksikko saattaa olla NHL:n paras, varmuudella se on ainakin tasaisin huippusuorittaja. Ykkösketju on melko varmasti NHL:n paras, vaikkakin David Pastrnakin pelaaminen on yhä epävarmaa. Puolustuskin toiminee, jos päästettyjä maaleja oli runkosarjassa vähemmän kuin millään muulla joukkueella. Runkosarja vieläpä päättyi hyvässä iskussa Bruinsin voittaessa viisi viimeisistä kuudesta ottelustaan, vaikka vastassa olivat esimerkiksi Tampa Bay Lightning ja Philadelphia Flyers.

Pastrnak jakoi maalikuninkuuden 48 osumallaan

2. Tampa Bay Lightning
Runkosarjassa kolmannen kerran peräkkäin eniten maaleja tehnyt joukkue on hätkähdyttävän hyökkäysvoimainen. Takalinjoja johtaa Victor Hedman, jota ei hevillä ohiteta, ja maalilla on Vezina Trophy -finalisti. Kaikki varovat liikaa hehkuttamista viimevuotisen työtapaturman jälkeen, mutta todellisuudessa tuskin minkään joukkueen mestaruus olisi pienempi yllätys kuin Lightningin.

3. Washington Capitals
Jos Braden Holtby pelaa samalla tasolla kuin runkosarjassa, Capitals on haavoittuvainen. Jos taas hän on viime vuosien veroinen maalivahti, ei Ilja Samsonovin puuttuminen näy juuri lainkaan. Tampa Bayn jälkeen todennäköisesti kaikista pelottavin ylivoimajoukkue - ainakin paperilla, sillä runkosarjassa tällä osa-alueella oli vielä parannettavaa. Aleksandr Ovetshkin johtaa hyökkäyksessä orkesteria, jonka taitotaso riittää jos jonkinlaisiin harmonioihin.

4. St. Louis Blues
Puolustava mestari on yhä kykeneväinen saavuttamaan tavoitteensa. Jordan Binnington jatkoi maalissa siitä, minne viime kaudella ponnisti heti ensiaskelillaan NHL-kaukalossa. Työteliäs joukkue on vahva puolustussuuntaan ja saa yhden aseen lisää hyökkäyspäähän Vladimir Tarasenkon paluun myötä. Venäläinen on kuitenkin roolitettava oikein, sillä hänen tapauksessaan edellinen ottelu on peräti lokakuulta.

5. Pittsburgh Penguins
Loistava hyökkäys, vahva puolustus, kaksi pätevää maalivahtia kamppailemassa peliajasta. Penguins on ehdottomasti mestarisuosikkien joukossa, eikä suotta. Jake Guentzelin tervehtyminen on iso juttu hyökkäyskalustolle, joka oli jo valmiiksi raudanluja.

6. Toronto Maple Leafs
Hyökkäys pärjää ketä tahansa vastaan. Jos Auston Matthewsin ketjulla on ongelmia, John Tavaresin vitja hoitanee homman. Ainoastaan Tampa Bay ja Washington tekivät runkosarjassa enemmän maaleja kuin Toronto, jonka päästettyjen maalien saldo oli kuitenkin Itäisen konferenssin heikompaa puoliskoa. Frederik Andersen on kokenut ja hyvä ykkösvahti, mutta onko hänestä kuitenkaan sateentekijäksi, jos Maple Leafsille tulee jo muutamaan kertaan tällä kaudella nähty ankeampi vaihe?

7. Colorado Avalanche
Nathan MacKinnon, Mikko Rantanen ja Gabriel Landeskog ovat supertähtiä, mutta koko vastuu Coloradon tehokkuudesta ei enää lepää vain heidän harteillaan. Avalanchen onnistuneet värväykset on palkittu leveytenä, jonka myötä maaleja voi odottaa säännöllisesti aina kolmosketjusta asti. Colorado on pitkän tauon myötä terve - ja valmis haastamaan.

MIN-COL: MacKinnon laukoo tarkasti

8. Philadelphia Flyers
Kohta on varmaan korkea aika todeta, että Flyers ei ylisuorita, vaan kuuluu kärkipäähän. Alain Vigneault on ehdolla kauden parhaaksi valmentajaksi, eikä suotta. Philadelphia oli runkosarjan suurin yllättäjä, ja ainoastaan positiivisessa mielessä. Vasta 21-vuotias Carter Hart nousi parhaiden maalivahtien joukkoon, mutta pudotuspelit ovat hänelle aivan uusi haaste.

9. Vegas Golden Knights
Katseet kääntyvät täälläkin maalivahtiosastolle, sillä Marc-Andre Fleuryn paikka ykkösenä on vähintään uhattuna siirtorajalla hankitun Robin Lehnerin esiinnyttyä edukseen. Ritarit olivat runkosarjassa jokseenkin alttiita putkille, puolin ja toisin, joten jos nyt alle sattuu oikeanlainen ajokeli, voi Vegas haastaa materiaalilta paremmatkin ryhmät.

10. Dallas Stars
Dallas on vaikea sijoitettava, sillä sen runkosarjasta ei tahtonut ottaa selvää. Alku oli huono ja loppu suorastaan surkea, mutta keskivaiheilla kaatui Tampa Bayn, Coloradon ja St. Louisin tasoisia joukkueita. Kaivavatko veteraanit sisältään uuden vaihteen kauden tärkeimmällä hetkellä, vai ovatko esimerkiksi Jamie Bennin parhaat vuodet enää pelkkä muisto?

11. Edmonton Oilers
Ei olisi vääryys nostaa Oilers ylemmäskin. Ensimmäistä kertaa aikoihin Edmonton on näyttänyt aidolta uhalta, eikä vähiten kahden nuoren supertähtensä ansiosta. Kun Connor McDavid ja Leon Draisaitl ovat eri ketjuissa ja tekevät tehoja normaaliin tapaan, Oilersin hyökkäyksessä saattaa olla kaksi sarjan vaarallisinta pelaajaa. Maalivahtipuolella saattaa olla kysymysmerkkejä, eikä Oilers nyt vielä sentään mikään ennakkosuosikki ole.

12. Carolina Hurricanes
Loukkaantumiset sekoittivat pakkaa pahasti erityisesti maalivahtien osalta, mutta nyt Petr Mrazek ja James Reimer ovat molemmat terveinä. Saman piti koskea huiman syksyn pelannutta Dougie Hamiltonia, jonka peliäly ja kiekollinen osaaminen olisivat merkittävä lisä leveydeltään kyseenalaiseen pakistoon, mutta jonka vammahuolet jatkuivat harjoitusleirillä. Tällä saralla paljon odotetaan myös Sami Vataselta, joka ei siirtonsa jälkeen ehtinyt pelata peliäkään. Toinen viime hetken hankinta Vincent Trocheck on hyvä lisä hyökkäykseen.

13. Nashville Predators
Nousujen ja laskujen runkosarjan jälkeen John Hynes on saanut vihkiytyä joukkueeseensa rauhassa. Päävalmentajan kausi alkoi New Jersey Devilsissä, joten siirtymä omien potkujen jälkeen ei varmasti ollut helppo. Sitä ei ole ollut myöskään Nashvillen kausi. Hyökkäyksessä lähes jokainen avainpelaaja alisuoritti. Sinivalkoinen maalivahtikaksikko on vahva, samoin kärkipuolustajat Roman Josi ja Ryan Ellis - molemmat pelipaikallaan NHL:n eliittiä. Predatorsin haastava kausi antaa sille tilaisuuden yllättää, koska sillä pitäisi olla ainekset paljon tätä parempaan.

DAL-NSH: Arvidsson osuu onnekkaan pompun avulla

14. New York Islanders
Viime kaudella nähty puolustuspelaaminen ei aivan toistunut tänä talvena, mutta tiukka kuri yhdistettynä Semjon Varlamovin ja Thomas Greissin torjuntatyöskentelyyn on edelleen Islandersin todennäköisin vahvuus. Hyökkäys on entistä parempi Jean-Gabriel Pageaun saapumisen myötä, ja tämä tuo hyvää syvyyttä sentteriosastolle Mathew Barzalin ja Brock Nelsonin taakse.

15. Columbus Blue Jackets
Myös Columbuksen maalivahdit ovat kovassa kilpailutilanteessa, ja hyvässä lykyssä molemmat ovat tulikuumia. John Tortorellan joukkuetta ei parane koskaan aliarvioida, vielä vähemmän viime vuoden jymy-yllätyksen jälkeen. Seth Jones ja Zach Werenski eivät pakkiparina häviä juuri yhdellekään duolle maailmassa. Painopiste onkin maalinestopelaamisessa, sillä toisessa päädyssä verkko heiluu turhan harvoin.

CBJ-BOS: Werenski tällää suoraan syötöstä

16. Winnipeg Jets
Usko, luotto ja toivo paketoidaan Jetsin tapauksessa yhteen mieheen. Connor Hellebuyck paiski runkosarjassa hommia jokaisen dollarin eteen ja torjui Winnipegin näinkin hyviin asemiin. Jetsin puolustus on jokseenkin arveluttava, mutta Hellebuyck pystyy laittamaan luukut kiinni ja hyökkäysvoimaa joukkueessa kyllä piisaa.

17. Calgary Flames
Flamesilla on hyvä hyökkäys, mutta yksittäisten pelaajien pistesaldot olivat tällä kaudella laajalti laskussa. Pudotuspelihistoria ei rohkaise, sillä tähtihyökkääjistä Johnny Gaudreaun ja Sean Monahanin yhteenlasketut tehot kahdelta edelliseltä pudotuspelikeväältä ovat kymmenen pistettä 18 ottelussa. David Rittichin ja Cam Talbotin maalivahtiduo on arvaamaton. Milan Lucic on varmasti mielenkiintoinen pudotuspelipelaaja, joka voi auttaa antamaan taitopelaajille paremmat edellytykset toteuttaa itseään.

18. Arizona Coyotes
Nimilistaa katsellessa Coyotesin yksilöiden voi jopa sanoa alisuorittavan. Hyökkääjäkaarti Derek Stepanista Michael Grabneriin ja Phil Kesselistä Taylor Halliin kuitenkin teki kauttaan jatkavista 24 joukkueesta neljänneksi vähiten maaleja. Mielessä kannattaa kuitenkin pitää kauden alkuvaiheen Arizona, jolle riitti pienempikin tehtyjen maalien määrä, koska Darcy Kuemper ja Antti Raanta pystyivät pitämään peräpään tiiviinä. Kuemper tervehtyi runkosarjan lopussa, joten veskaripuolen pitäisi olla huippukunnossa.

ARI-VGK: Hallin ylivoimamaali

19. Chicago Blackhawks
Corey Crawford teki onnistuneen paluun kaukaloon harjoitusottelussa eikä päästänyt maaliakaan. Blackhawks lienee itsekin yllättynyt kautensa jatkumisesta runkosarjaa pidemmälle. Puolustus vuotaa pahimmillaan kuin seula, joten Crawfordilta tai kirittäjä Malcolm Subbanilta vaaditaankin paljon. Hyökkäyssuuntaan tulivoimaa kyllä piisaa, mutta takalinjat joutuvat lujaan testiin heti karsintakierroksella Oilersin edessä.

20. New York Rangers
Kolme kovaa maalivahtia ja kaksi tähtihyökkääjää, jotka voidaan sopivasti jakaa eri ketjuihin. Artemi Panarin ja Mika Zibanejad johtavat esimerkillä, mutta ei Rangersin maalinteko ollut riippuvainen pelkästään heistä. Puolustuskalusto on nuori ja osa-alueista heikoin. Runkosarjan loppu ei ollut tulosten valossa vahva, mutta toisaalta vastaan asettuneet joukkueet olivat kovaa luokkaa.

21. Florida Panthers
Maalinteko toimi runkosarjassa pääsääntöisesti mainiosti, mutta puolustussuuntaan Panthers ei aina onnistunut. Sergei Bobrovskikaan ei ollut aivan se pelejä yksinään voittava muuri, jollaista hänestä toivottiin. Päävalmentaja Joel Quennevillen kokemus on oma etunsa, ja mielenkiintoista on myös nähdä, millaista roolia Erik Haulalle ja Aleksi Saarelalle voisi olla tarjolla.

22. Montreal Canadiens
Kaikki katseet kohdistuvat Carey Priceen, jonka onnistuminen on Montrealille elintärkeää. Canadiens kyllä tekee kaikkensa auttaakseen kokenutta maalivahtia, ja joukkue selvisi puolustuksellisesti runkosarjasta kohtalaisen puhtain paperein - ainakin suhteutettuna vaatimattomiin odotuksiin. Hyökkäyksestä puuttuu isoja nimiä ja eturivin pelaajia, joten nykyisten palasten on oltava enemmän kuin osiensa summa.

23. Vancouver Canucks
Tässä joukkueessa piisaa ainakin vauhtia, ja Canucks voi hyvänä iltana yllättää montakin joukkuetta. Ryhmä on kokonaisuutena yhä nuori ja suhtautunee tähän vuoteen edelleen ensisijaisesti kasvattavana kokemuksena. Elias Petterssonin ja Quinn Hughesin kaltaisten pelaajien hyökkäämistä on mielekästä katsoa lopputuloksesta riippumatta. Todennäköisesti se tulos on vahvasti riippuvainen Jacob Markströmistä, jonka pitää jälleen ylisuorittaa pitääkseen Vancouverin voittotaistelussa.

VAN-MIN: Parhaita paloja keskinäisistä otteluista

24. Minnesota Wild
Wildin nykyinen joukkue alkaa olla tiensä päässä, ja esimerkiksi Mikko Koivun sekä Zach Parisen kaltaisten pelaajien tulevaisuus on hämärän peitossa. Kokemus on tietysti kovassa paikassa omanlaisensa etu, ja sitä Minnesotalla riittää. Wild on sikäli erikoinen joukkue, että vaikka tilastollisesti sen puolustuspelaaminen oli varsin hyvää, molempien maalivahtien tilastot olivat hyvin vaatimattomat.