Unohtumaton kausi 1992-93 oli Teemu Selänteen maalijuhlaa

NHL-kausi 1992-93 oli unohtumaton monesta syystä. Tämän talven aikana NHL.com/fi tarjoaa jokaisen kuukauden viimeisenä sunnuntaina muistopalan 30 vuoden takaa.

Teemu Selänne kertoo tajunneensa kunnolla vasta vuosia myöhemmin, kuinka monella tavalla uskomaton hänen tulokaskautensa Winnipeg Jetsissä olikaan ollut.
- Nyt tietysti ymmärrän sen, mutta silloin siinä hetkessä en tajunnut. Kaikki meni vain jotenkin omalla painollaan. Lehdissä siitä varmaan puhuttiin, mutta en koskaan lukenut mitään juttuja, joten en sillä tavalla päässyt mukaan siihen huumaan, entinen superhyökkääjä tuumii NHL.com/fi:n haastattelussa.
Kerrataanpa hieman nyt 52-vuotiaan Selänteen tulokaskautta 1992-93. Runkosarjassa 84 pelattua ottelua, joista tehot 76+56=132, eli ottelukohtainen pistekeskiarvo oli 1,57. Tulokkaiden pistepörssin kärkisija, ja seuraavilla sijoilla kaukana takana olivat Boston Bruinsin Joe Juneau (32+70=102) ja Philadelphia Flyersin Eric Lindros (41+34=75).

Liigan maalipörssissä Selänne oli ykkösenä ennen Aleksandr Mogilnyia (76) sekä Mario Lemieux'ta (69) ja liigan pistepörssissä suomalaistulokas ylsi sijalle viisi.
- Kyllähän se oli semmonen lumipalloefekti, joka lähti liikkumaan kovaa vauhtia. Nälkä vaan kasvoi ja kasvoi, mitä enemmän tulosta tuli. Se oli ihan käsittämätön kausi, ja tajusin sen kunnolla vasta parin vuoden päästä, Selänne tiivistää.
Arvelut maitojunasta kasvattivat nälkää ja motivaatiota
Jets varasi Selänteen vuoden 1988 NHL Draftin ensimmäisellä kierroksella kymmenentenä pelaajana. NHL-ura käynnistyi syksyllä 1992, eikä hänellä ollut oikein mitään odotuksia uuden äärellä. Eikä kunnolla käsitystä siitä, mitä on tulossa, joten hän lähti hyvin avoimin mielin taalaliigaan.
- Tiesin kyllä, että pystyn pelaamaan hyvin ja pärjäämään, jos vain saan mahdollisuuden, hän toteaa ja kiittää, kuinka hyvin pöytä oli katettu hänelle.
- Se oli aivan ainutlaatuista. Nummisen Teppo oli siellä vähän kuin isoveljenä minulle, ja hän oli tosi iso apu. Agenttini Don Baizley asui Winnipegissä ja oli vähän kuin toinen isä minulle siellä.

Selänne nostaa esiin myös apuvalmentaja Alpo Suhosen, joka auttoi häntä sekä Jetsin muita eurooppalaispelaajia ymmärtämään joukkueen taktiikan. Piti huolen siitä, että jokainen ymmärsi, miten toimitaan.
- Hän (Suhonen) varmisti, että me eurooppalaiset varmasti ymmärrettiin, missä mennään. Minulle oli kyllä luotu sellaiset mahdollisuudet, jotka harvalla pelaajalla tulee vastaan.
Selänne muistaa, miten kova motivaatio hänellä oli näyttää, kuinka hyvä hän voikaan olla. Motivaatiota ja nälkää kasvattivat kommentit, että hän tulee vielä maitojunalla takaisin Suomeen.
- Välillä se kieltämättä harmitti. Päätin, että näytän epäilijöille. Se antoi lisäpotkua. Keskityin vain omaan hommaani ja annoin kaikkeni. Sekin tietysti auttoi, että pääsin heti pelaamaan parhaiden pelaajien kanssa ja ykkösylivoimaan.
Selänne nostaa esiin erityisesti puolustaja Phil Housleyn, joka oli Selänteen mielestä äärettömän tärkeä joukkuekaveri hänen tulokaskaudellaan, apu ja tuki joka tilanteessa. Kuten Selänteen ennätysrikkojaisissa.
Winnipegin ei tarvinnut kauan odottaa nuoren tähtensä syttymistä, sillä Selänne teki ensimmäisen hattutemppunsa 14. lokakuuta Edmonton Oilersin verkkoon. Maaliskuun 2. päivänä hän iski Housleyn esityöstä kauden 52. maalinsa ja nousi yhden osuman päähän silloisesta NHL-tulokkaiden maaliennätyksestä, joka oli New York Islandersin Mike Bossyn nimissä. Ja kun kerran vauhtiin oli päästy, niin Selänne latoi ottelussa vielä pari maalia lisää ja jätti Bossyn ennätyksen historiaan.
- Se maali (54.) oli mieletön fiilis, Selänne hehkuu onnesta ja ilosta vielä 30 vuotta myöhemmin.

Maaliennätys, jota ei ehkä olekaan tehty rikottavaksi
Mutta palataan vielä Selänteen tulokaskauden uskomattomaan 76 maalin pottiin, jota tuskin kukaan osasi odottaa. Pystyykö kukaan sitä rikkomaan?
- Olen uran päättymisen jälkeen vitsaillut, että aika harvalla pelaajalla on ensimmäisen kauden jälkeen alkanut tilastollisesti alamäki. Kaikki ennätykset on tehty rikottavaksi, mutta uskon, että tuo on yksi vaikeimmista rikkoa, hän arvelee.
Mutta eihän se tietenkään ole mahdotonta, Selänne muistuttaa, sillä peli on taas muuttunut avoimempaan suuntaan.
- New Jersey Devils alkoi yhdessä vaiheessa pelata trap-systeemillä, rupesi pärjäämään ja voitti mestaruuksia. Kaikki rupesivat kopioimaan sitä. Mutta nyt maalimäärät on alkaneet taas nousta.
Selänne pohtii, että maaleissa taidettiin olla lähestulkoon alimmillaan silloin kun hän vuonna 1999 Mighty Ducks of Anaheimissa pelatessaan takoi 47 osumaa ja voitti liigan kautta aikain ensimmäisen Maurice "Rocket" Richard Trophyn eli maalikuninkaan palkinnon.
- Viime vuosina on ollut kiva katsoa, kun maaleja on taas tullut enemmän. Pelityyli ja ideologia ovat palanneet siihen, että se joukkue voittaa, joka tekee enemmän maaleja. Ei niin, että se voittaa, joka päästää vähemmän maaleja. Hienoa katsoa, kun taitotaso on laajentunut.
Selänteen mielestä lisääntyneissä maalimäärissä ei ole kyse siitä, että peli olisi nopeutunut. Kärkiketjujen vauhti ei ole muuttunut, mutta kolmos- ja neloskentän puolestaan on. Alempien ketjujen taitotaso on laajentunut, ja siinä on selvä ero entiseen. Maaleja syntyy laajemmalla rintamalla.
- Mutta silti, kyllä sääntöjen pitää muuttua, jos joku tekee enemmän kuin 76 maalia kaudessa. Maalin kokoa tai jotain muuta täytyy muuttaa radikaalisti, hän uskoo.
Jouluaatto on pieni pala Suomea myös Kaliforniassa
Selänne muistelee edelleen lämmöllä Winnipegiä, ja tunne on molemminpuolinen. Hän ihailee tapaa, jolla kaupunkilaiset asuvat, elävät ja kokevat jääkiekon. Aivan käsittämätöntä, hän ihmettelee vieläkin.

• Siksi oli upeaa aloittaa NHL-ura Winnipegissä ja jakaa se kaupungin kanssa, antaa sellainen kokemus heille. Side on säilynyt tosi vahvana, ja edelleenkin tuntuu kuin menisi kotiin. Winnipeg adoptoi minut, ja vastaanotto siellä vetää aina nöyräksi.
  Selänteen ensimmäinen joulu Winnipegissä oli ruokineen ja perinteineen suomalainen, ja on aina ollut siitä lähtien, missä ikinä hän on uransa aikana ja nyt uran päättymisen jälkeen perheineen asunutkaan. Jopa helteisessä Kaliforniassa pidetään tänäkin vuonna kiinni suomalaisista traditioista.
  - Sirpa on aina tehnyt kaikki suomalaiset jouluruuat, ja meillä tärkein päivä on jouluaatto, ei joulupäivä niin kuin Yhdysvalloissa.
  Kun kinkku ja laatikot on syöty, on aika keskittyä nuorten MM-kisoihin.
  - Aion katsoa kaikki Suomen ja muiden isojen kiekkomaiden ottelut. Nuorten pelit ovat parasta viihdettä, kun he vetävät niin aisteilla, tunteella ja ennakkoluulottomasti. Otteluissa on huikea fiilis ja motivaatio, kun nuoret kaverit pelaa omista unelmistaan ja haluaa näyttää kuinka hyviä he ovat, Selänne innostuu.
  Ei ehkä nyt käynnistyvissä nuorten MM-kisoissa, mutta kenties jonain päivänä U20-ikäluokan turnauksessa pelaa seuraava Teemu Selänne, joka eläkkeelle jäätyään muistelee tulokaskautta NHL:ssä ja toteaa Selänteen sanoin: "Se vuosi oli satumainen."
  Lisää aiheesta [Selänne ja Numminen jättivät jälkensä Jetsin ja jääkiekon historiaan]