Sergei Makarovin elämä ja teot

Aikakaudet, joukkueet, pelitavat tai yhteiskuntajärjestelmät eivät tunnetusti ole veljiä keskenään.
Eurooppalaisen ja pohjoisamerikkalaisen jääkiekon vastakkainasettelu oli kovimmillaan 1970- ja -80-luvuilla, kun maailmankartalla ja kiekkomaailmassa oli maa nimeltä Neuvostoliitto. Kanadan ja CCCP:n vertailu oli kovaa, ja konkretiaa saatiin vain harvoissa ottelusarjoissa ja arvoturnauksissa.

Samoin kun pelaajia laitetaan paremmuusjärjestyksiin, kumpuaa tuolta aikakaudelta vaikeuksia Neuvostoliiton ja Kanadan pelaajien paremmuusvertailu. Mihin kohtaan tuon aikakauden sentterieliittiä sijoittuu Igor Larionov? Kumpi oli parempi laitahyökkääjä: Jari Kurri vai Sergei Makarov?
Viimeksi mainittu kaksikko on ainakin kansainvälisessä arvostuksessa tästä syksystä lähtien samalla tasolla, kun Makarov ottaa paikkansa Hockey Hall of Famessa, jossa Kurri on jo hyvän aikaa ollut.
Makarov kuului Neuvostoliiton maajoukkueen - Punakoneen - suurimpiin pelaajiin 1970-luvun lopulta lähtien ja 1980-luvulla hän muodosti Larionovin, edesmenneen Vladimir Krutovin, Vjatsheslav Fetisovin ja Aleksei Kasatonovin kanssa myös suomalaisille kovin tutun Moskovan ZSKA:n ja Neuvostoliiton pelätyn ykköskentän.
Lukemattomat olivat kerrat, kun yllä lueteltu viisikko kerääntyi maalin jälkeen yhteen, löi kevyesti ja hymyilemättä hanskansa yhteen ja lähti ilmeettömänä kohti vaihtoaitiota.
Tosin vaikka pelaajista tehtiin totalitaarisen järjestelmän alla liki robotteja, oli peli taianomaista, kevyin siveltimenvedoin maalattu teos.
Tuon viisikon voimin Neuvostoliitto hallitsi arvoturnauksia voittaen olympiakultaa 1984 ja -88 ja maailmanmestaruudet vuosina 1981-83, -86, -89 ja -90. Makarov oli voittamassa kaikkia noita titteleitä ja lisäksi vuosien 1978-79 MM-kultia.
Kanada Cupin Makarov voitti 1981, mutta vuoden 1987 eeppisessä finaalisarjassa Neuvostoliiton kohtalona oli jäädä toiseksi. Pronssia tuli vuonna 1984.

Makarov oli sekä loistava maalintekijä että syöttäjä. Uransa hurjimmat MM-lukemat hän teki vuoden 1983 turnauksessa, kun kymmenessä ottelussa syntyivät tehot 9+9=18. Yhdeksään maaliin hän ylsi myös vuonna 1985.
Hän jäi MM-kisoissa urallaan vain kerran alle piste per peli -saldoon. Tämä tapahtui vuonna 1990, kun kaatumassa olleen Neuvostoliiton jääkiekkomaajoukkuekin oli pahemman kerran sekasorrossa.
Calgary Flames varasi Makarovin vuonna 1983, mutta sai odottaa Makarovin yli puoli vuosikymmentä ennen kuin pääsi nauttimaan miehen tehoista.
Larionovin ja Fetisovin johtama pelaajien kapina neuvostojärjestelmän sisällä johti lopulta siihen, että myös venäläisille avautui tie länteen. Heidän ei tarvinnut enää loikata.
Kun Makarov siirtyi Flamesiin kaudeksi 1989-90, seuratasolla 11 Neuvostoliiton mestaruutta voittanut taituri sai heittää hyvästit Larionoville ja Krutoville, jotka lähtivät luomaan hyvin eri suuntiin johtaneita uriaan Vancouver Canucksiin.
Makarov alkoi tehdä itselleen nimeä tuoreen Stanley Cup -mestarin riveissä. Tuon, kansalaisuutensa ja meriittiensä takia mies oli todella tarkan suurennuslasin alla, mutta hän suoriutui urakastaan todellakin kunnialla.
Makarov teki debyyttikaudellaan 24 maalia ja antoi 86 syöttöä. Pitkin kautta kuului spekulaatioita Makarovin mahdollisesta valinnasta vuoden tulokkaaksi, ja peistä väännettiin ennen kaikkea siitä, voidaanko kiekossa jo kansainvälisesti kaiken voittanutta ja 32-vuotiasta pelaajaa valita vuoden tulokkaaksi.
Hän voitti lopulta Calder Trophy -äänestyksen, mutta valinta johti radikaaliin sääntömuutokseen. Tuosta lähtien vuoden tulokkaaksi on voitu valita vain alle 26-vuotias pelaaja.
Makarov pelasti Flamesissa lopulta neljä kautta. Hänestä tuli suosittu pelaaja, mistä on osoituksena mm. se, että FlamesNation-sivusto rankkaa hänet yhä organisaation historian kymmenenneksi parhaaksi varaukseksi.
Makarov oli myös kaikki Flames-kautensa (1989-93) yhteen laskien koko NHL:n ykkönen laukaisuprosenteissa vähintään 250 ottelua pelanneiden pelaajien osalta.
Kaudeksi 1993-94 hän siirtyi San Jose Sharksiin. Kolme kuukautta sen jälkeen Sharksin haaviin jäi waiver-listalta muuan Igor Larionov. Kaksikko laitettiin samaan ketjuun. Tulosta tuli.
Makarov rikkoi tuolla kaudella ainoan kerran NHL-urallaan 30 maalin rajan ja Larionov iski 60 ottelussa tehot 18+38.
- Heidän kemiansa ei ollut tästä maailmasta. Kun Igor loukkaantui, jouduin Makarovin ketjuun sentteriksi. En pitänyt siitä, koska en osannut syöttää kuin Igor, ja Sergei suuttui minulle siitä koko ajan. Hän katsoi minua monta kertaa kuin sanoakseen "Lapaan!" Vastasin: "Hei, tiedän, etten ole yhtä hyvä kuin Iggy", muisteli Jamie Baker kirjassa "100 Things Sharks Fans Should Know and Do Before They Die".
- Makarov ei sanonut koskaan mitään pukuhuoneessa. Ei hän puhunut myöskään, kun häneen törmäsi kaikessa rauhassa jäällä, kun olimme drinkeillä tai kävelimme hallilta autoillemme, Sharksin tuolloinen päävalmentaja Kevin Constantine sanoi samassa teoksessa.

Kirjan tarinan mukaan Makarov avautui kerran, kun päävalmentaja piti jokaisen pelaajan kanssa kahdenkeskisen puolituntiseksi määrätyn keskustelun.
- Kysyin yhden kysymyksen ja sitten hän vain puhui kertoen ikään kuin elämäntarinansa. Imin kaiken kuin sieni haltioituneena. Kesken kertomisen hän pysähtyi ja kysyi, kuinka pitkä aika keskusteluun oli varattu. Sanoin, että puoli tuntia. Hän katsoi kelloaan, sanoi puoli tuntia kuluneen ja käveli pois kesken tarinan, kertoi Constantine.
Kahden Sharks-vuoden jälkeen Makarov suuntasi Sveitsiin. Kaudella 1996-97 hän pelasi vielä neljä ottelua Dallasissa, mutta ei enää yltänyt huippuvuosiensa tasolle. Hänestä ei tullut Stanley Cup -voittajaa kuten Larionovista ja Fetisovista.
Ehkä osa Makarovin suuruutta onkin se, että hänessä on jotain, mihin emme pääse koskaan käsiksi.
Emme koskaan saa tietää, miten huiman NHL-uran hän olisi saanut tehdyksi, jos olisi voinut siirtyä NHL:ään heti varauksensa jälkeen.
Constantinekaan ei saa koskaan tietää, miten Makarovin kertomus olisi jatkunut, jos jutteluaikaa olisi ollut lisää.
Eniten Makarov puhuikin mailallaan. Hän puhui jääkiekon universaalia kieltä.