Joonas Rask viritti kroppansa pudotuspeleihin

Luomme joka toinen tiistai katsauksen kaukaloihin NHL:n ulkopuolella ja nostamme esiin mielenkiintoisimmat pelaajat, valmentajat ja kiekkovaikuttajat. Tällä kertaa haastattelimme HIFK:n hyökkääjä Joonas Raskia.

HIFK:n hyökkääjä Joonas Rask lähtee hyvillä mielin Liigan pudotuspeleihin, joissa ensimmäisellä kierroksella vastassa on JYP. Pitkä sairausloma on takana ja kauden haastavimmat pelit edessä.
- Tässä on taisteltu, että päästiin lähtemään pudotuspeleihin niin hyvistä asemista kuin mahdollista. Pleijareissa vain voittaminen merkitsee. Sillä ei niinkään ole väliä, että minkälaisia maalikarkeloita tulee, hän miettii edessä olevia otteluja.
Neljättä kautta HIFK:ssa pelaava Rask keskittyy tietysti oman joukkueensa otteluihin, mutta toisella silmällä hän vähän vilkuilee, mitä NHL:ssä tapahtuu. Häntä kiinnostaa erityisesti se, kuinka entiset pelikaverit pärjäävät, torjuuko isoveli Tuukka oman joukkueensa Boston Bruinsin NHL:n pudotuspeleihin, ja miltä sijalta Tuukka lähtee jatkopeleihin.
HIFK varmisti jatkopaikan hyvissä ajoin, ja Raskin mielestä se rentoutti sekä helpotti päivittäistä työntekoa. Ei tarvinnut koko ajan miettiä pelejä, vaan saattoi keskittyä treenaamiseen ja kropan virittämiseen huippukuntoon.
- Mutta toki me lähdettiin joka ilta voittamaan eikä ikinä löysäilemään. Aina annetaan kaikkemme, ja silloin pelaaminen on kivaa ja tuloskin yleensä hyvä, hän mainitsee.
Raskin kauteen on mahtunut monenlaisia käänteitä. Hän loukkaantui joulukuun alussa Mikkelin-pelireissulla, kun jalka vääntyi pelitilanteessa, eikä luisteleminen onnistunut pariin kuukauteen.
- Oikeastaan kolmasosa kaudesta on mennyt loukkaantuneena. Useana vuonna joulun tienoilla on tullut joku loukkaantuminen, mutta niille ei voi mitään. Pitää vain yrittää toimia niiden kanssa.
Mutta nyt hyökkääjä on täydessä iskussa ja samanlainen periksiantamaton yrittäjä kuin aina ennenkin. Hän kuvailee, että kausi on ollut nousujohtoinen: alussa oli nihkeää niin hänellä itsellään kuin koko joukkueella, ja sitten sairauslomalta paluun jälkeen peli lähti kulkemaan. Tosin hän toivoo, että olisi pystynyt iskemään enemmän maaleja ja sitä kautta auttamaan joukkuetta.
- Kauden alku oli vähän totuttelua, kun tuli uudet valmentajat ja pelaajat vaihtuivat aika paljon viime vuoteen verrattuna. Toivottavasti peli paranee vielä rutkasti. Meillä on paljon potentiaalia.
Raskin veljekset olivat aikoinaan vähän aikaa yhdessä NHL:ssä, sillä Joonas oli Nashville Predatorsin organisaatiossa ja pelasi kausina 2012-13 sekä 2013-14 Predatorsissa ja sen AHL-farmijoukkue Milwaukee Admiralsissa.

• Milwaukeessa pelasin yhden kokonaisen kauden ja pääsin pelaamaan myös pari änäripeliä. Yleisesti ottaen siitä ajasta on hyvät muistot, mutta pelillisesti ei mennyt ihan nappiin, hän muistelee ja jatkaa, että pieni rooli Admiralsin neloskentässä tappelijoiden kanssa ei ehkä ollut hänelle optimaalinen paikka.
  - Toki aina voi miettiä, että olisiko siellä voinut tehdä jotain toisin. Jos olisin pelannut paremmin, niin olisin saanut paikan ylemmistä ketjuista. Mutta se oli hyvää ja opettavaista aikaa, ja suosittelen kaikille, jos on mahdollista lähteä oikeassa vaiheessa uraa. Kannattaa kokeilla, mihin rahkeet riittävät.
  Rask sai Pohjois-Amerikasta paljon työkaluja pelaamista sekä elämää varten. Eikä kiinnostus NHL:ää kohtaan ole sammunut. Hän ei katsele pelejä öisin, mutta Suomen aikaa iltaisin pelattavia otteluja hän seuraa, varsinkin jos velipoika on maalissa.
  - Siellä pelaa myös entisiä joukkuekavereita. Osa on NHL-paidassa ja osa taistelee ottaakseen paikan ylhäältä, kuten Roope Hintz. Mielenkiinnolla seuraan, miten heillä menee.
  Mutta puhuvatko Raskin veljekset keskenään paljon jääkiekosta?
  - Ei hirveästi jutella jääkiekosta. Hän on kuitenkin maalivahti, ja heillä on ihan omat jutut.
  Lisää aiheesta: [Rask kannustaa Patriotsia Super Bowlissa]
  Joonas täyttää pian 28 vuotta ja Tuukka on 31. Isoveli ei mitenkään aktiivisesti tarjoile pelivinkkejä Joonakselle, mutta kaikki annetut neuvot otetaan kyllä vastaan. Ne ajat ovat mennyttä, kun pikkuveli oli vain häiriötekijä, joka piti joskus säälistä ottaa porukkaan mukaan.
  - Pienempänä oli jotain kinaa, mutta ei enää nykyisin. Se oli silloin kun pelattiin pihapelejä, ja useimmiten kinaa tuli siitä, että pääsenkö nuorempana peliin mukaan. Isommat pojat eivät aina välttämättä halunneet minua mukaan. Ajattelivat, etten pärjää, nuorempi Rask nauraa.