Sharksin konkarisentteri Thornton vietti merkkipaalujen iltaa

Ikä on vain numeroita, mutta kun ikää on runsaasti, myös numeroita on paljon. Näin kai voi muotoilla San Jose Sharksin keskushyökkääjä Joe Thorntonista, joka saa tulevana kesänä mittariin 40 ikävuotta.
Sitä ennen Sharks-ikoni ehtii saada mittariin monenlaista muuta. Niin kuin vaikkapa maanantain kierroksella. Thornton kirjautti tilastoihin NHL-uransa 1 050. syöttöpisteen ja ohitti legendaarisen Gordie Howen kaikkien aikojen syöttöpörssissä.

• Eihän tähän oikein löydy sanoja. Minulla on samassa pukukopissa tyyppi, joka on nyt Gordie Howen edellä. Onhan se aika hullua, Sharksin ykkössentteri Logan Couture puisteli päätään.
  - Joe on aivan erityinen pelaaja, hän on ollut sitä jo kaksi vuosikymmentä. Silti tuntuu, ettei hän ole saanut kaikkea sitä arvostusta, jonka hän maailmanluokan pelaajana olisi ansainnut, Couture pohdiskeli.
  San Josen 7-2 voitto Vancouver Canucksista tuotti tilastoihin mielenkiintoisen noteerauksen. Tehopiste oli Thorntonille hänen uransa 1 457:s, mikä nosti hänet tasoihin Teemu Selänteen kanssa. Thorntonin ja Selänteen ottelumääristäkin löytyvät samat numerot - toki eri järjestyksessä ja Suomi-kiekon suurmiehen eduksi. Thornton 1 541, Selänne 1 451.

Couturen esiin nostama laajamittainen arvostus - tai sen jonkinlainen puuttuminen - saattaa juontaa juurensa siihen, että ennen kevättä 2016 Thornton ei ollut koskaan edennyt Stanley Cup -finaaleihin saakka. Sitä loppuottelupaikkaa hän jahtasi peräti 18 kautta.
Thornton sai kantaa häviäjän ja erotetun kapteenin leimaa pitkälle tämän vuosikymmenen puolelle. Kevään 2016 finaalipaikka haalensi tämän leiman, vaikka himoittu kannujahti päättyikin lopulta kirvelevään tappioon Pittsburgh Penguinsille.
Viime vuosina Thornton on kantanut toisenlaista leimaa, joka on tuonut kapeisiin kaukaloihin raskasta rytmimusiikkia paahtavan ZZ Topin soittajien kaksoisolennot tai antanut innoitusta luolamiespuheille. Puhutaan tietysti parrasta, joka ei enää nykyään ole ihan yhtä muhkea kuin muhkeimmillaan.
- John-veljelläni on aina ollut iso parta, joten seuraan nyt hänen ja "Burnsien" (Brent Burns) jalanjäljissä, Thornton sanoi Pro Hockeylle.
Samalla sentteri myönsi, että oman joukkueen toistasataakiloinen ja jykeväraaminen puolustaja on hänen kasvatustyönsä esikuva.
- "Burnsie" auttaa minua hommaamaan hoitoöljyt ja kammat, itsekin satakiloinen Sharksin sentteri paljasti.

Thorntonin mukaan kukaan hänen perheessään - edes hän itse - ei pitänyt partaa kauniina. Paitsi ehkä huushollin kissa.
- Se painelee mielellään partaa tassullaan. Minustakaan nämä karvat eivät ole erityisen komeat, Thornton hymähti.
Enää parta ei ulotu hailogon päälle asti. Voi olla, että ikävuosien kertyminen on pakottanut keventämään karvoitusta, jotta konkarisentteri on kyennyt pysymään yhä vauhdikkaammaksi käyneen nyky-NHL:n pelitempossa mukana. Se ei ole vuosirenkaiden lisääntyessä mikään itsestään selvä asia, mikä paljastaa voimahyökkääjän poikkeuslaatuisuuden.
Jatketaan numeroiden vääntelyä. Thornton todellakin alkaa olla menneen ajan edustaja F1-kisojen vauhti-iloittelua muistuttavissa kiekkokarkeloissa. Isokokoinen, tehokkaasti luistimilla liukuva ja ulottuvuuttaan hienosti hyödyntävä pelintekijä on syntynyt vuonna 1979.
Thornton pelasi NHL:ssä jo ennen kuin moni vastaan luisteleva pelaaja oli syntynyt. Hänen NHL-karriäärinsä, varauksensa ja kansainvälinen arvokisauransa näkivät päivänvalon samana kalenterivuonna. Silloin elettiin vuotta 1997.
Lisää aiheesta: [Sharksin loistava alkuvuosi\]
Voimasentteri aloitti kansainvälisen uransa vaahteranlehti rinnassa nuorten MM-kisoissa 1997. USA kaatui loppuottelussa 2-0. Kesän 1997 NHL Draftin kärkivaraus ei vielä ollut ykkösnimi noissa kisoissa. Bostoniin seuraavalla kaudella päätynyt Thornton oli vasta Kanadan sisäisen pistepörssin kahdeksas (2+2), kun Christian Dube, Brad Isbister ja Cameron Mann valloittivat kärkisijat.
NHL-ura ja kansainväliset kierrokset käynnistyivät samalla tahdilla, maltillisesti. Thornton oli juniorikisojen tapaan pienessä roolissa myös Saksan MM-kisoissa 2001, kun Kanadan pelit päättyivät pettymyksenä viidenteen sijaan. Neljä vuotta tekee kuitenkin ihmeitä: Itävallan MM-kisoissa 2005 hänestä oli kasvanut johtaja. Työsulkukautensa Sveitsin Davosissa pelannut Thornton iski alppimaan naapurivaltiossa tehot 6+10, voitti pistepörssin ja hänet valittiin MM-kisojen parhaaksi pelaajaksi.
Arvostusta alkoi tulla, mutta ei kuitenkaan menestystä seura-asussa. Bruinsissa pelanneessa Thorntonissa nähtiin noihin aikoihin paljon samaa kuin USA:n kiekkoikoni Mike Modanossa.
- Hänellä on Modanon nopeus ja Mark Messierin sisu, uransa jo aikapäiviä sitten lopettanut puolustaja Jamie Rivers kuvaili lähes 15 vuotta sitten.
Tuoreimmat uutiset maailman parhaan jääkiekkosarjan tapahtumista tarjoaa [@NHL\_fi]
Luonnehdinnan parasta ennen -päiväys ei kuitenkaan ole vielä mennyt umpeen, vaikka seurakin on välissä vaihtunut. Thornton tosiaan on isokokoinen, liukuu tehokkaasti luistimilla ja käyttää hyvin ulottuvuuttaan hyväkseen. Syötöt löytävät tarkasti perille, ja veto lähtee kovaa pienestä tilasta.
Niin, se seuran vaihto. Bruins kohahdutti kiekkopiirejä puolivälissä kautta 2005-06, kun se päästi franchise-pelaajana pidetyn sentterinsä 523 NHL-ottelun palveluksien jälkeen San Jose Sharksiin. Oli aika päästää irti.
Siirto oli valtava isku Bruinsin faneille. Niin valtava, että shokkiaallon jälkimainingit aistii herkillä sensoreilla vieläkin, lähes 15 vuotta myöhemmin. Vaikka verkkaisesti sujuneiden parin NHL-vuoden vuoksi Thornton laskettiin jo tuolloin menetettyjen lupausten kastiin, ihan siltä ei nyt 2020-luvun lähestyessä tunnu. Vaikka vuodet vierivät, suoritusvarmuus säilyy.
Siksi Thorntonia ja Sharksia ei voi jättää huomiotta tämänkään kauden kannujahdissa. Meriittilistalta vielä puuttuva Stanley Cup on suurin syy, miksi muhkeat ansiot urallaan saavuttanut muhkeapartainen mies jaksaa yhä. Hänellä on iso urheilijan sielu.
Ai niin, vielä yksi numero. Thorntonin NHL-uran yhteenlaskettu plus-miinussaldo on maanantain kierroksen jälkeen helposti hahmotettava. Se on +200.