Tämän kevään Avalanchessa on vuosien 1996 ja 2001 mestarihenkeä

Colorado Avalanche voitti Stanley Cup -mestaruudet vuosina 1996 ja 2001. Miten vuoden 2022 joukkue vertautuu vanhoihin mestareihin ja onko sillä rahkeita maailman arvostetuimman jääkiekkomestaruuden voittamiseen?

Avalanchen ensimmäiset mestaruudet tulivat NHL:n palkkakattoa edeltäneellä aikakaudella, joten joukkueet eivät ole täysin vertailukelpoisia. On silti ilmeistä, että Stanley Cup -finaaliin 2022 etenevä joukkue muistuttaa varsin paljon runsaan kahden vuosikymmenen takaisia voittajaryhmiä.
Nykymuotoisen Avalanchen juuret juontavat Kanadaan, missä seura tunnettiin Quebec Nordiquesina. Seura myytiin vuonna 1995 ja siirrettiin rajan eteläpuolelle Yhdysvaltoihin, Coloradon osavaltiossa sijaitsevaan Denveriin. Siirtyminen oli menestys, sillä Avalancheksi muuttunut joukkue voitti Stanley Cup -mestaruuden heti ensimmäisellä Colorado-kaudellaan.

Vain Detroit Red Wings, aikansa voimanpesä, oli Avalanchea parempi NHL:n runkosarjassa 1995-96. Pudotuspeleissä Avalanche lähetti Vancouver Canucksin ja Chicago Blackhawksin laulukuoroon ennen kuin Red Wings kaatui konferenssifinaaleissa voitoin 4-2. Stanley Cup -finaalissa Avalanche lanasi Florida Panthersin tieltään suoraan neljässä ottelussa.
Joe Sakic, Peter Forsberg ja Valeri Kamenski tuikkivat Coloradon tähtinä mestaruuskaudella. Puolustuksen herruus kuului eurooppalaisille: latvialainen Sandis Ozolinsh (pudotuspeleissä 19 tehopistettä, joista 10 ylivoimapelissä) ja saksalainen Uwe Krupp kantoivat kosolti vastuuta. Montreal Canadiensista kesken kauden Coloradoon siirtynyt Patrick Roy vartioi maalia vakuuttavasti.
Päävalmentaja Marc Crawfordin luotsaama Avalanche oli ensimmäisellä mestaruuskaudellaan toki paljon enemmän kuin tähtinippu. Lyömättömiä roolipelaajia oli koko joukko - Mike Ricci, Claude Lemieux, Adam Deadmarsh, Adam Foote - ja heidän panoksensa voitokkaalle kaudelle oli hurjan tärkeä. Pudotuspelien parhaan pelaajan palkinto Conn Smythe Trophy meni 18 maalia viimeistelleelle Sakicille.
Bourque vuoden 2001 mestaruuden symboli
Mestaruuskautensa jälkeen Avalanche eteni pudotuspeleihin vuosi toisensa jälkeen, mutta Stanley Cup -finaaliin se palasi vasta keväällä 2001. Loppuottelupaikkaa osattiin odottaa, koska Colorado oli ollut koko runkosarjan ykkösjoukkue.

Pudotuspeleissä Avalanche hoiteli Canucksin, Los Angeles Kingsin ja St. Louis Bluesin muitta mutkitta, mutta loppuottelusarjassa tahti muuttui. Sinnikkäästi taistellut New Jersey Devils pakotti finaalit täyteen seitsemään kamppailuun - ratkaisuottelun Avalanche vei nimiinsä maalein 3-1.
Sakic ja Forsberg (joka tosin pelasi pudotuspeleissä vain 11 ottelua) nousivat jälleen hyökkäyksen ratkaisurooleihin, lisäksi maalivahti Roy hilasi pelaamisensa uusiin sfääreihin ja voitti Conn Smythen. Myös Milan Hejduk ja kaksi maalia ratkaisufinaalissa ampunut Alex Tanguay kirjoittivat nimensä Avalanchen historiaan vahvoin kirjaimin. Footen ohella tärkeimpiin roolipelaajiin kuului Ville Nieminen, jolle pudotuspelit olivat NHL-uran ensimmäiset.
Bob Hartleyn valmentamasta joukkueesta kenties parhaiten muistetaan kuitenkin luottopuolustajat Rob Blake ja Ray Bourque. Bourque oli aikansa parhaita NHL-puolustajia. Hän siirtyi pitkän Boston Bruins -aikakauden jälkeen Avalancheen, ainoana tavoitteenaan Stanley Cupin voittaminen. Kun kapteeni Sakic sai mestaruuskannun käsiinsä "game sevenin" päätyttyä, hän ojensi sen Bourquelle, joka sai kunnian nostaa pokaalin ensimmäisenä kohti hallin kattoa.
Vuoden 2022 joukkueessa lupaavia yhtäläisyyksiä
NHL-kauden 2021-22 alla Avalanche kuului suurimpiin suosikkeihin, ja aiempien mestarijoukkueiden tapaan se pelasikin vahvan runkosarjan. Colorado sijoittui Läntisen konferenssin ykköseksi, mutta Presidents' Trophy lipsahti Panthersille.
Yhteistä oli myös se, että Jared Bednarin valmentama Avalanche selvitti kolme ensimmäistä pudotuspelikierrosta ilman suuria vaikeuksia. Nashville Predatorsin ja Edmonton Oilersin joukkue kaatoi suoraan neljässä ottelussa. Kovimman vastuksen antoi Blues, joka venytti toisen kierroksen sarjan kuuden ottelun mittaiseksi.
Tampa Bay Lightningia vastaan käytävää finaalisarjaa odotellessa on selvää, että Avalanchelta löytyy tarvittavaa tähtivoimaa. Nathan MacKinnon, Mikko Rantanen, Gabriel Landeskog ja Cale Makar kestävät minkä tahansa vertailun. Lisävaltti on elämänsä kautta pelaava Nazem Kadri, jonka pelikunto on tosin arvoitus loukkaantumisen vuoksi.
Kuten vuosien 1996 ja 2001 mestariryhmät osoittivat, menestyvä joukkue tarvitsee duunarinsa ja roolipelaajansa. Artturi Lehkosessa, J.T. Compherissa ja Devon Toewsissa on ainesta, mutta varsinkaan vuoden 1996 Avalanchelle nykyjoukkue ei aivan vedä vertoja tällä osastolla.

Suurin kysymysmerkki piirretään maalivahtipelin ylle. Roy-aikakauden Colorado on omassa kastissaan, pelasi tulevissa finaaleissa sitten Darcy Kuemper tai Pavel Francouz. Lisäksi vastaan on tulossa liigan valio, Lightningin Andrei Vasilevski, joten Avalanche-puolustuksen on totisesti onnistuttava veräjänvartijansa edessä.
Lupaavia yhtäläisyyksiä siis löytyy. Vahvimman punaisen langan punoo Joe Sakic, joka on ollut seuran leivissä jo Quebecin ajoilta - pelaajana, kapteenina, seuran toimihenkilönä ja nyt general managerina. Hänellä on mahdollisuus tulla yhdeksi harvoista, joka voittaa Stanley Cupin sekä pelaajana että GM:nä.
Avalanchen ja Lightningin väliset Stanley Cup -finaalit alkavat keskiviikkona Denverissä.