Sebastian Ahon ympärille rakentuu Leijonien toinen syömähammas

NHL.com/fi esittelee viisi ennakkoon varmaa suomalaisnimeä, jotka pelaavat talvella Pekingin olympialaisissa. Juttusarjassa tehdään katsaus kyseisten pelaajien maajoukkuehistoriaan. Aiemmin on tutustuttu Patrik Laineen ja Miro Heiskasen maajoukkueuriin, ja tällä viikolla on vuorossa pelaaja numero 3: Sebastian Aho.

Suomen olympiajoukkueeseen tehtiin kolme valintaa jo kesällä, ja yksi valituista oli Carolina Hurricanesin ykkössentteri, supertähti ja arvokkain pelaaja, Sebastian Aho.
Aho ei koskaan pidä itsestään meteliä, ja koska hän pelaa suhteellisen pienessä kiekkomarkkinassa, Raleigh'ssa, jää suomalaisen saama huomio usein melko pieneksi. Carolinassa ja Suomessa Ahon taso on tietenkin hyvin tiedossa, mutta muualla hänen hyvyyttään ei ole ehkä vielä ymmärretty.
Florida Panthersin kapteeni Aleksander Barkov oli vielä pari kautta sitten NHL:n kenties aliarvostetuin pelaaja, mutta nyt tuota titteliä voisi sovitella Aholle. Hän on nimittäin NHL:n ylintä eliittiä - samaa kaliiperia kuin Barkov ja kumppanit. Siitä kertoo muun muassa se, että hän on pelannut neljä viime kautta yli piste per peli -tahtia NHL:ssä, vaikka hän on vasta 24-vuotias. Syksystä 2018 lähtien Aho on pelannut tehokkaammin kuin esimerkiksi Barkov, John Tavares, Sidney Crosby, Blake Wheeler, Mikko Rantanen, Anze Kopitar, Patrice Bergeron ja monet muut liigan keulakuvat.
Eikä Ahon erinomaisuus ole tullut esiin pelkästään pistemässäilynä, vaan sentteri on pelannut NHL:ssä alusta lähtien loistavaa kahden suunnan peliä. Syksystä 2018 lähtien NHL:stä on löytynyt vain 10 pelaajaa, jotka ovat keränneet Ahoa paremman plus-miinuslukeman (Ahon lukema +61).
Tällä kaudella Aho on takonut 25 otteluun 13 maalia ja 29 tehopistettä. Plus-miinuslukema on +12.

On sanomattakin selvää, että Aho on Leijonien yksi tärkeimmistä tekijöistä olympiajäillä. Hänen ympärilleen kootaan Suomen toinen kärkikenttä, jolta vaaditaan urotekoja pelistä toiseen. Ahon kohdalla onnistuminen on melkein varma asia, sillä hän on isojen pelien mies ja aina parhaimmillaan maajoukkuepaidassa. Se on nähty jo monet kerrat.
- "Sepellä" on alusta asti ollut pelaajana tietty suurpelaajan aura. Hän on aina sama rauhallinen mies, mutta tekeminen on yhtä timanttia joka hetkessä ja paikassa, Ahon entinen seurakaveri, Leijonien pitkäaikainen luottomies Lasse Kukkonen sanoi Iltalehdelle muutama vuosi sitten.
Barkovin ympärille rakentuu Leijonien toinen syömähammas. Oletettavasti Panthersin kapteenin toiseen laitaan tulee Patrik Laine, ja toisen laitahyökkääjän tontti on vielä auki. Siihen sopisi kenties Rantanen, Roope Hintz tai jopa Kaapo Kakko.
Ahon kentälliseen tulee lähes varmasti Teuvo Teräväinen, joka on pelannut Ahon rinnalla jo pitkään Carolinassa. Toiseen laitaan haetaan todennäköisesti työteliästä pelaajaa, joka vääntää kulmissa ja maalin edessä hoitaen kiekotonta peliä mallikkaasti. Yksi parhaista vaihtoehdoista on Edmonton Oilersin Jesse Puljujärvi, joka on pelannut Ahon rinnalla niin Kärpissä kuin Suomen juniorimaajoukkueissakin.
Lisää aiheesta: [Raimo Helminen pelasi historialliset kuusi kertaa olympialaisissa]
2016 nuorten kisat ei unohdu
Aho teki suuren vaikutuksen jo juniorimaajoukkuepeleissä, ja hän pelasi nuorissa neljät arvokisat. Viidennetkin olisi tullut eteen, mutta NHL-ura alkoi jo 19-vuotiaana päättäen uran nuorten maajoukkueissa.
Aho pelasi alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa kahdesti, vuosina 2014 ja 2015, joista jälkimmäisessä hän ehti pelata vain yhden ottelun Kärppien kauden venyessä Liigan finaaleihin asti. Aho ratkaisi mestaruuden Kärpille ja hyppäsi heti sen jälkeen Pikkuleijonien mukaan MM-finaalin alla ja alusti Suomen ainokaisen tappioon päättyneessä finaaliottelussa.
Seuraavalla kaudella Aho teki todellisen läpimurtonsa Kärpissä. Tuosta kaudesta (2015-16) muistetaan ikuisesti vuodenvaihteen alle 20-vuotiaiden MM-kisat, jotka pelattiin Helsingissä. Nuoret Leijonat voitti MM-kultaa, ja Aho oli turnauksen parhaimpia pelaajia.
Aho johti Suomen ykköskenttää, jota kutsuttiin nimellä PuLa-Aho. Laidoilla viilettävät Patrik Laine ja Puljujärvi. Aho takoi seitsemässä ottelussa tehot 5+9=14 ja valittiin turnauksen tähdistökentälliseen.
Nuoria Leijonia valmensi tuolloin Suomen A-maajoukkueen nykyinen pääluotsi Jukka Jalonen.
- Oli kunnia valmentaa häntä silloin alle 20-vuotiaissa. Sellaisen kokonaisvaltaisuuden huomasi arjessa. Ihan treeneissä ja sitten tietenkin peleissä, missä kaikki muutkin näkivät sen. Ensinkin hän on henkisesti todella kypsä kaveri. Fiksu ja oikealla tavalla nöyrä tapaus. Hän ei nöyristele, mutta hän on nöyrä kaveri niin peliä kuin joukkuetta kohtaan. Hän on myös epäitsekäs, vaikka hän pystyy ratkaisuihin ja haluaa tehdä maaleja. Perusluonteeltaan hän on epäitsekäs, Jalonen sanoi Ahosta vuonna 2018 MTV Urheilun haastattelussa.

Välittömästi A-maajoukkueen runkopelaajaksi
Aho debytoi aikuisten arvokisoissa jo keväällä 2016, ja hän pystyi olemaan saman tien johtava pelaaja myös miesten maajoukkueessa. Aho teki niin ison vaikutuksen, että hänet valittiin jopa seuraavan syksyn World Cup -joukkueeseen, vaikka alla ei ollut vielä yhtään NHL-ottelua.
World Cupin jälkeen edessä oli NHL-debyytti, ja Ahosta tuli alusta alkaen Hurricanesin avainhahmoja, Debyyttikauden jälkeen edessä oli uran toiset aikuisten arvokisat, ja jälki oli erinomaista: 10 ottelussa tilille tuli 11 tehopistettä (2+9) ja valinta joukkueen kolmen arvokkaimman pelaajan joukkoon.
Viimeisen kerran Aho on nähty Leijonissa keväällä 2018, jolloin Suomi lähti isoin odotuksin Tanskan-kisoihin. Joukkueen pelit päättyivät yllättäen puolivälieriin, mutta Aholle turnaus oli jättimenestys: Ahon, Teräväisen ja Veli-Matti Savinaisen muodostama ykköskenttä teki pelistä toiseen loistavaa jälkeä, ja Aho latoi lopulta yhdeksässä ottelussa peräti 18 tehopistettä (9+9). Aho oli turnauksen pistepörssin toinen ja maalipörssin ykkönen ja sai valinnan kisojen parhaaksi hyökkääjäksi.
- Hän on erityinen lahjakkuus. Kaikki näkevät hänen pelitaitonsa, mutta on asia, josta ei kovin paljon puhuta. Se on hänen kilpailuhenkisyytensä. Hän on aivan järjettömän kova kilpailija, joka pystyy pelaamaan kolmea tai neljää eri pelipaikkaa, kehui Ahoa Carolinassa valmentanut ja Kanadaa 2018 kisoissa piiskannut Bill Peters Ylen haastattelussa turnauksen aikana.
Toivottavasti tuo kilpailuhenkisyys tulee esiin myös Pekingissä. Historian perusteella se pitäisi kuitenkin olla selviö.