Brodeur on tuleva ykkösehdokas Hall of Fameen

Hockey Hall of Famen valinnat vuoden 2017 osalta ovat julki. Teemu Selänne oli odotetusti valittujen joukossa, ja hänestä tuli Suomen kiekkohistorian toinen Hall of Famen jäsen Jari Kurrin jälkeen.
NHL.com/FI suuntaa seuraavaksi katseet jo ensi vuoteen ja ennakoi, ketkä hienot NHL-pelaajat voisivat saada tämän suuren kunnian osakseen. Samalla ruoditaan myös sitä, keillä suomalaisilla olisi mahdollisuudet omien saavutustensa perusteella päästä Hall of Fameen.

Ulkomaalaiset
Martin Brodeur
Brodeur on valintakelpoinen vuonna 2018 ja on samalla kaikista suurin suosikki pääsemään Hall of Fameen ensi vuonna. Hän edusti New Jersey Devilsiä vuodesta 1991 vuoteen 2014, jonka jälkeen hän pelasi yhden kauden St. Louis Bluesissa.
Brodeurin saavutukset ovat täysin vertaansa vailla. Hän voitti urallaan kolme Stanley Cupia, parhaan maalivahdin Vezina Trophyn neljä kertaa ja oli myös vuoden tulokas kesällä 1994. Hänellä on kautta aikojen kaikista NHL-maalivahdeista eniten otteluita (1 266), voittoja (691) ja nollapelejä (125).

Brodeur on myös kaksinkertainen olympiavoittaja. Kun puhutaan kaikkien aikojen parhaasta maalivahdista, hänet on aina mainittava niissä keskusteluissa.
Martin St. Louis
St. Louis on mahdollista valita Brodeurin ohella Hall of Fameen ensimmäistä kertaa ensi vuonna hänen lopetettuaan uransa kevääseen 2015. Liian pieneksi NHL:ään moneen kertaan tuomittu St. Louis pelasi NHL:ssä kaudesta 1998-99 alkaen, jolloin hän debytoi Calgary Flamesin paidassa. Parhaiten hänet kuitenkin muistetaan ajastaan Tampa Bay Lightningissa, jota hän edusti kaudet 2000-14. Uran päätös tapahtui New York Rangersissa.
St. Louis pelasi 1 134 runkosarjaottelua ja teki niissä tehot 391+642. Hän voitti Tampassa Stanley Cupin kesällä 2004, ja hänet valittiin sen kauden päätteeksi NHL:n arvokkaimmaksi pelaajaksi. Hän voitti silloin Hart Trophyn lisäksi myös runkosarjan pistepörssin ja oli pudotuspelien toiseksi paras pistemies. Miehen toinen Art Ross Trophy tuli kauden 2012-13 päätteeksi.

NHL:n herrasmiespelaajaksi hänet valittiin kolme kertaa. Hän on World Cup -voittaja vuodelta 2004 ja olympiakultamitalisti vuodelta 2014.
Rod Brind'Amour
Brind'Amour lopetti keväällä 2010 eli on ollut valintakelpoinen jo neljä vuotta. Hän pelasi 21-vuotisen NHL-uran St. Louis Bluesissa ja pääosin Philadelphia Flyersissa sekä Carolina Hurricanesissa.
Brind'Amour oli Hurricanesin kapteeni, kun seura voitti ainoan Stanley Cupinsa vuonna 2006. Hänellä on NHL-historian 22. eniten otteluita (1 484) tilillään. Niissä hän teki tehot 452+732, jotka oikeuttavat kaikkien aikojen pistetilastossa sijaan 48. Hän oli pudotuspelien paras maalintekijä Flyersin paidassa keväällä 1997.

Brind'Amour on myös kaksinkertainen Selke Trophyn voittaja, mikä noiden tehojen kanssa kertoo valtavasti miehen kokonaisvaltaisesta pelaamisesta.
Daniel Alfredsson
Ruotsalainen jäi kenties Selänteen varjoon tämän vuoden valinnoissa. Koska tänä vuonna oli mahdollista valita Selänne ja Paul Kariya tutkaparina samaan aikaan, he veivät jo puolet tämän vuoden pelaajakiintiöstä.
Alfredsson on Ottawa Senatorsin seurahistorian ehdoton pisteykkönen tehoillaan 426+682. Ottelumäärissä hän jää vain yhden päähän seuran ykkösestä Chris Phillipsistä. Hän on NHL:n historian toiseksi eniten pisteitä tehnyt ruotsalainen. Alfredsson valittiin vuoden tulokkaaksi vuonna 1996, ja hänet palkittiin King Clancy Trophylla 2012 ja Mark Messier Leadership Awardilla vuotta myöhemmin. Hän on vuoden 2006 olympiavoittaja.

Suomalaiset
Saku Koivu
Koivu ei voittanut urallaan Stanley Cupia pelattuaan leijonanosan urastaan käytännössä kilpailukyvyttömässä Montreal Canadiensissa. Häntä kuitenkin pidetään yhtenä parhaista, ellei jopa parhaana pelaajana Canadiensin hienossa historiassa, joka ei ole voittanut kiekkomaailman himotuinta pokaalia.
Koivu valittiin ensimmäisenä eurooppalaisena Canadiensin kapteeniksi kaudelle 1999-2000, ja hän kantoi C-kirjainta paidassaan aina kevääseen 2009 saakka, jolloin hän siirtyi Anaheim Ducksiin.
Koivun kapteeniaikaan sisältyi peruuntunut kausi 2004-05, joten hän oli kapteeni kymmenen vuotta, mutta tuona aikana pelattiin yhdeksän kautta. Siksi häntä pidetään Canadiens-historiassa seuran toiseksi pitkäaikaisimpana kapteenina samat kymmenen vuotta, mutta myös kymmenen kautta kapteenina toimineen Jean Beliveaun jälkeen. Tämä on saavutus, joka menee Suomessa kategoriaan "Asioita, joiden suuruutta Suomessa ei koskaan ymmärretä."

Hän on suomalaisista jo valittujen Selänteen ja Kurrin jälkeen kautta aikojen kolmanneksi paras pistemies tehoillaan 255+577.
Miikka Kiprusoff
Suomen maalivahtituotannon kirkkain helmi on eittämättä mystinen Miikka Kiprusoff. San Jose Sharksissa vuosituhannen vaihteessa alkanut NHL-ura nousi lentoon Calgary Flamesissa, jota "Kipper" edusti kaudet 2003-13.
Kiprusoff oli suurin vaikuttaja siihen, että Flames pelasi Stanley Cupin finaaleissa 2004, ja kuinka lähelle mestaruus silloin jäikään! Hän pelasi kauden 2003-04 NHL:n parhaalla torjuntaprosentilla 93,3 ja voitti Jennings Trophyn pienimmästä päästettyjen maalien keskiarvosta kaudella 2005-06. Tuo kausi päättyi Kiprusoffin osalta myös uran kirkkaimpaan kruunuun, parhaan maalivahdin palkintoon Vezina Trophyyn.

Jere Lehtinen
Vaatimaton espoolainen voitti Dallas Starsissa Stanley Cupin vuonna 1999 ja oli seuran mukana finaaleissa myös seuraavana vuonna. Hän edusti koko NHL-uransa ajan 1995-2010 Starsia.
Hän on suomalaisten pistepörssissä kautta aikain listalla kymmenentenä, mutta hänen ansionsa tulevat paljosta muustakin kuin pelkistä pisteistä. Lehtinen voitti urallaan kolme kertaa parhaan puolustavan hyökkääjän palkinnon Selke Trophyn, eikä kukaan laitahyökkääjä ole voittanut tätä palkintoa hänen jälkeensä.

Lehtinen teki kaikista rinnallaan pelanneista pelaajista parempia, ja Mike Modano saa kiittää häntä suuresta osasta omia sankaritekojaan, kuten vuoden 2014 Hall of Fame -valinnasta.
Lehtisen paita jäädytetään ensi kaudella Dallasissa.
Teppo Numminen
Tapparan mies on tyylikkyyden perikuva. Numminen on pelannut Selänteen jälkeen suomalaisista toiseksi eniten NHL:n runkosarjaotteluja, 1 372. Hän pelasi lähes koko uransa organisaatioissa, jotka eivät taistelleet Stanley Cupista. Hän pelasi Winnipeg Jets/Phoenix Coyotesissa kaudet 1988-2003, joista viimeiset kaksi joukkueen kapteenina.
Kaksinkertaisen olympiahopeamitalistin ura päättyi Buffalo Sabresissa keväällä 2009. Coyotes on jäädyttänyt hänen paitansa.