Näkökulmavääntö: Vuosikymmenen parhaat suomalaispelaajat

NHL.com/fi:n asiantuntijat keskustelevat taalakaukaloiden ajankohtaisimmista aiheista lauantaisin koko kauden 2019-20 ajan. Tänään raati keskustelee siitä, ketkä ovat olleet päättyvän vuosikymmenen parhaat suomalaiset NHL-pelaajat.

Sinivalkoiset kiekkotähdet ovat rynnistäneet 2010-luvulla sankoin joukoin kohti taalaliigan eliittiä, mutta ketkä heistä jäävät aikakirjoihin vuosikymmenen parhaina suomalaispelaajina? Annetaanpa NHL.com/fi:n asiantuntijoiden kertoa mielipiteensä.
Valtteri Tahkola:
Väitän, että vastaava listaus kymmenen vuoden päästä näyttää todella komealta. Suomalainen jääkiekkotehdas on tuottanut NHL:ään uuden kultaisen sukupolven. Myöhemmin korjataan sen hedelmiä.
Tälle listalle voisi nostaa kyllä monta muutakin nimeä, mutta minä haluan lähteä liikkeelle maalivahdeista. Jos täytyisi sanoa vuosikymmenen paras suomalaispelaaja, minun papereissani se olisi Nashville Predatorsin maalivahti Pekka Rinne.

37-vuotias Kempeleen jätti ei ole voittanut sitä kaikista suurinta pokaalia, mutta muuten meriitit ovat huimaa katseltavaa. Tähdistöotteluita, Vezina Trophy, muutamat erinomaiset arvokisat Leijonien paidassa ja laadukasta pelaamista Predatorsin maalilla vuodesta toiseen.
Rinne toimii myös kaukalon ulkopuolella erinomaisena lähettiläänä suomalaiselle jääkiekolle. Tyylikäs herrasmies, ei voi muuta sanoa.
Tässä keskustelussa ei sovi unohtaa myöskään Tuukka Raskia. Boston Bruinsin ykköskassari on minun mielestäni Suomessa jopa hieman aliarvostettu ainakin suuren yleisön silmissä. Siihen voi toki vaikuttaa se, että Raskille ei ole liikaa arvokisaedustuksia siunaantunut.
Rinne ja Rask kuuluvat Vezina-voittajina ehdottomasti vuosikymmenen parhaiden suomalaisten listalle.
Keitä löytyy Varpun papereista?
Varpu Sihvonen:
Valtteri nosti esiin pari erinomaista maalivahtia, jotka ilman muuta ovat pian päättyvän vuosikymmenen suomalaisjääkiekon jalokiviä. He ovat myös eräänlaisia sillanrakentajia pian eläkkeelle jäävän sukupolven ja tulevan vuosikymmenen tähtisateen välillä, sillä sinivalkoista tähtisadetta on luvassa, kun kymmenen vuoden kuluttua ruoditaan menneitä NHL-kausia. Patrik Laine, Sebastian Aho, Mikko Rantanen, Teuvo Teravainen ja heitä vielä nuoremmat pelaajat ovat silloin yltäneet saavutuksiin, joista voi olla ylpeä.
Mutta palataanpa pian päättyvään vuosikymmeneen. Sen parhaiden suomalaispelaajien joukkoon nostan nuoresta iästään huolimatta pelaajan, joka on ollut yksi joukkueensa kulmakivistä jo kaudesta 2013-14 lähtien: Aleksander Barkov.

Muut NHL-pelaajat puhuvat usein siitä, kuinka aliarvostettu Barkov on, ja olen samaa mieltä. Hän pelaa vahvasti ja tehokkaasti päädystä päätyyn, eikä minun tässä tarvitse muistuttaa, kuinka taitava ja lahjakas pelaaja hän on. Puhumattakaan työmoraalista. Aliarvostus johtuu ehkä siitä, että tietoisuus floridalaisjoukkueen tähden loistosta ei välttämättä leviä suuremmille jääkiekkomarkkinoille asti. Mitäpä, jos hän pelaisi vaikka Montrealissa, Torontossa, Bostonissa tai New Yorkissa?
Kyllä, muistan hiljattain sanoneeni, että yksi pääsky ei tee kesää. Eikä kukaan pelaaja yksinään kanna joukkuetta Stanley Cup -mestariksi asti. Silti Olli Maatta kuuluu minusta tämän vuosikymmenen parhaiden suomalaispelaajien joukkoon. Hänellä on palkintokaapissaan kaksi peräkkäisinä vuosina voitettua mestaruussormusta. Se on saavutus, johon moni suomalaispelaaja ei ole yltänyt.
Mitäs Petteri sinä tuumit?
Petteri Ikonen:
Suomen tilanne on monin kerroin valoisampi kuin vuosikymmen sitten. Vuoden 1984 jälkeen syntyneistä ei noussut eturivin NHL-pelaajia, vaikka esimerkiksi Lauri Korpikoski pelasi duunariroolissa pitkän uran. Heikkojen 1980-luvun lopun ikäluokkien jälkeen 1990-luvun alussa syntyneisiin Sami Vataseen, Granlundin veljeksiin, Toni Rajalaan, Joel Armiaan, Joonas Donskoihin ja Teemu Pulkkiseen keskitettiin suuret odotukset Suomi-kiekon pelastajina. Heistä vain Mikael Granlund nousi edes lähelle NHL:n tähtiluokkaa. Donskoi, Vatanen ja Armia tekevät uraa hyvinä yleismiehinä, joka sekin on kova saavutus.
Mutta niihin vuosikymmenen kovimpiin. Edellisten kirjoittajien mainitsemista maalivahdit Tuukka Rask ja Pekka Rinne kuuluvat ehdottomasti vuosikymmenen parhaimpiin suomalaisiin. Samoin Aleksander Barkov, joka on parempi versio reilua vuosikymmentä vanhemmista Mikko Koivusta, Jussi Jokisesta ja Valtteri Filppulasta. Ei sovi unohtaa kahden Stanley Cupin Olli Määttää. Pelaajana Määttä jää kuitenkin osastoon yleismiehet, kuten 1-3 vuotta vanhemmat Vatanen, Donskoi ja Armia.

1990-luvun lopussa syntyneet ovat räjäyttämässä pottia. Patrik Laine, Mikko Rantanen ja Sebastian Aho on pakko nostaa vuosikymmenen parhaiden suomalaisten joukkoon, vaikka kaverit ovat pelanneet sarjassa vasta 3,5 kautta. Aika lyhyt otanta, mutta kukin on jo melko korkealla vuosikymmenen suomalaispistepörssissä.
Suomi on siis vuosikymmenen loppupuolella saanut Laineen, Rantasen ja Ahon tapaisia superpelaajia jo pidempään mukana olleen Barkovin rinnalle. Nämä pelaajat ovat tehoiltaan ja viihdyttävyydeltään sama luokkaa Teemu Selänteen kanssa. Selänteen ura painui vuosikymmen sitten kohti loppuaan, eikä kunnollista supertähtiluokan manttelinperijää löytynyt 1980-luvulla syntyneistä kenttäpelaajista, eikä lopulta edes 1990-luvun alussa syntyneistä. Nyt heitä riittää Laineen, Ahon, Rantasen ja Barkovin johdolla. Ja nämä sekä monet suomalaispelaajat ovat vielä nuoria. Lähtökohdat 2020-luvulle ovat suomalaisittain mainiot.
Jussi Lehmola:
Minä kuulun myös Pekka Rinteen tukiryhmään. Haluaisin kuitenkin nostaa esiin suomalaiset maalintekijät.
NHL-historiassa on 13 suomalaista, jotka ovat pystyneet 30 maalin kauteen. Heistä viisi liittyi tuohon kerhoon päättyvällä vuosikymmenellä. Jussi Jokinen tuli porukkaan heti vuosikymmenen alussa. Patrik Laine, Aleksander Barkov, Mikko Rantanen ja Sebastian Aho liittyivät mukaan viime vuosina, mikä lupaa hyvää tulevaisuudelle.
Teemu Selänne ja Jari Kurri ovat Suomen ylivoimaiset maalipyssyt. Laineesta tuli toissa kaudella vasta kolmas yli 40 maalin suomalainen, eli potentiaalia olisi aivan huipputasolle, vaikka hänestä on tällä kaudella tullut entistä monipuolisempi pelaaja.
On hauska seurata jatkossa näiden miesten maalikilpailua. Barkov voitti suomalaisten maalipörssin viime kaudella, Aho johtaa sitä tällä hetkellä, Laineella on suurin potentiaali ja Rantasen uskon olevan porukan paras pelaaja sitten kun väsäämme muistokirjoituksia heidän NHL-uristaan.
Toinen hieno asia, mikä tältä vuosikymmeneltä jää mieleeni, on suomalaisen puolustajan nousu. Saatamme saada Miro Heiskasesta jopa Norris-ehdokkaan. Heiskasen lisäksi tulossa ovat Juuso Valimaki, Henri Jokiharju, Urho Vaakanainen, Ville Heinola, Lassi Thomson ja toivottavasti myös Olli Juolevi.
*** ***Lisää aiheesta: Miro Heiskanen valmiina Winter Classiciin]
Päättyvä vuosikymmen oli hieno suomalaiselle jääkiekolle. Uskon, että vielä parempaa on tulossa. Jäämme innolla odottamaan.
Toni Rajamäki:
Täällä on hyvin pitkälti nimetty jo kaikki oleelliset nimet. Nuorisokaartia on hehkutettu syystäkin, mutta minä aion hehkuttaa meidän kokeneempaa osastoamme.
Aloitetaan Mikko Koivusta, josta on tullut tällä vuosikymmenellä yksi kaikkien aikojen suomalaiskiekkoilijoista. Useana vuonna sarjan parhaimpiin kahden suunnan senttereihin kuulunut Koivu sai tällä kaudella kasaan 1 000 NHL-ottelua ja 700 tehopistettä. TPS-kasvatista tuli vasta historian seitsemäs suomalainen, joka on saanut NHL:ssä tuhat ottelua täyteen. Hänestä on tullut myös NHL:n historian viidenneksi tehokkain suomalaispelaaja. Pisteissä taakse ovat jääneet muun muassa Jere Lehtinen ja Esa Tikkanen.
Jo 11. kauttaan Wildin vakituisena kapteenina toimiva Koivu on heittämällä 2010-luvun kovimpia suomalaisnimiä, vaikka nuoriso onkin kerännyt isoimmat otsikot viime vuosina. Muista konkareista on pakko nostaa esiin ainakin Jussi Jokinen ja Valtteri Filppula. Jokinen sai NHL:ssä täyteen lähes 1 000 ottelua ja 600 tehopistettä. Stanley Cup -voittaja Filppula puolestaan saa 1 000 ottelua täyteen vielä tämän kauden aikana. Kaikki nämä kolme konkaria ovat tulleet tunnetuksi monipuolisina kahden suunnan pelaajina, eikä heidän arvoaan todellakaan mitata vain tehopisteissä.
2010-luvulta haluan nostaa esiin vielä Mikael Granlundin ja Rasmus Ristolaisen, joita ei ole liikaa hehkutettu aiemmissa puheenvuoroissa. Ensinnäkin, Granlundin merkitys on ollut jättimäinen Suomi-kiekolle. Vuoden 2011 MM-kultamitalisti oli ensimmäisiä uuden sukupolven taitureita, jotka pystyivät palauttamaan Suomi-kiekon uskottavuuden. Ristolainen teki saman tempun suomalaispuolustajille: hän nousi taalajäille jo alle parikymppisenä, mikä oli tuohon aikaan todella harvinaista suomalaispelaajalle. Samat sanat pätevät Olli Määttään, mutta jos katsotaan pelaajien yksilötasoa, niin Ristolainen on pystynyt vetämään vakuuttavamman uran toistaiseksi.

Ristolainen on jo noussut NHL:n kaikkien aikojen kymmenenneksi tehokkaimmaksi suomalaispuolustajaksi, vaikka ikää on mittarissa vasta 25 vuotta. On selvää, että Ristolainen tulee nousemaan listalla kärkisijoilla olevien Teppo Nummisen ja Kimmo Timosen vanaveteen. Häntä ei voi unohtaa tässä keskustelussa.
Vai voiko, Simo?
Simo Järvinen:
Ei missään tapauksessa, kyllä Ristolainen on ehdottomasti mainitsemisen arvoinen nimi. Omassa vuosikymmenen parhaiden suomalaispelaajien listauksessa painoarvo on vahvasti siinä, kuinka hyvin kyseinen pelaaja on pystynyt pitämään suoritustasoaan korkealla useamman vuoden ajan.
Listauksessani kärkipäähän yltää Pekka Rinne, jolta löytyy viimeisen kymmenen vuoden ajalta tilastojen valossa useita kovia kausia. Rinteen tasoa alleviivaa myös se, että taalaliigan huippuvahtien taso on tällä hetkellä erittäin kova. Lisäksi laajasta kattauksesta kertoo se, että vain Sergei Bobrovski on juhlinut NHL:n parhaalle maalivahdille annettavan Vezina Trophyn voittoa viimeisten 10 vuoden aikana useammin kuin kerran.
Kempeleläinen pokkasi kyseisen pokaalin kaudella 2017-18, mutta sitä niin olisi toivonut, että edelleen Rinteen maineikkaana jatkuva ura olisi saanut sen kirkkaimman kruunun kevään 2017 Stanley Cup -finaaleissa.
Rinteen ohella on myös mainittava hänen virkaveljensä Tuukka Rask, joka kuuluu ehdottomasti vuosikymmenen valovoimaisimpiin suomalaisnimiin. Kaudella 2012-13 Boston Bruinsin ykkösvahdin paikan itselleen kaapannut ja uransa toistaiseksi ainoan Vezina Trophyn kaudella 2013-14 napannut savonlinnalainen on nauttinut Suomi-kiekossa melkoista kulttihahmon asemaa.
*** ***Seuraa meitä [Facebookissa ja Twitterissä, niin pysyt ajan tasalla NHL:n tapahtumista! ]
Suomalaishyökkääjistä kollegoiden mainitsemat Patrik Laine, Sebastian Aho, Mikko Rantanen ja Aleksander Barkov ovat luonnollisesti näyttöjensä puolesta listan kirkkaimmat nimet. Mutta ei sovi vähätellä Chicago Blackhawksissa kaudella 2014-15 mestaruutta juhlinutta ja nykyään Carolina Hurricanesissa hurjaa tulosta takovaa Teuvo Teräväistä, joka on parin vuoden aikana ottanut jääkiekkoilijana huimia harppauksia eteenpäin.
Vähälle huomiolle tuppaa usein jäämään myös Varpun mainitsema kahden mestaruuden (2016 ja 2017) Olli Määttä, joka ei ehkä ole pelipaikkansa näkyvimpiä pelaajia, mutta antaa sen sijaan kykyjensä puhua sitäkin enemmän.
Vesi kielellä jäämme odottelemaan, mitä seuraava vuosikymmen tuleekaan meille tarjoamaan.