Carl Brewer tuli, näki ja voitti

Kaikki tarinat ovat päivänselviä, kun niitä katsotaan taaksepäin, mutta koskaan ei voi tietää, että juuri jokin tietty kohtaaminen avaa uuden oven ja uuden tarinan. Eräs sellainen oli Göran Stubbin ja NHL-puolustaja Carl Brewerin tapaaminen Wienin MM-kisoissa 1967.

Tuolloin HIFK oli kaukana siitä suomalaisen jääkiekon jättiläisen asemasta, joka sille sittemmin on muodostunut. Oikeastaan HIFK:n koko olemassaolo oli vaakalaudalla, sillä HIFK oli monen eri lajin seura ja pieni jääkiekko oli muiden seassa monien mielestä pelkkä riippakivi.

HIFK:n puheenjohtaja Helmuth Hess päätti antaa nuorelle Göran Stubbille mahdollisuuden yrittää kääntää kelkka ja pelastaa jääkiekko.

– IFK:lla oli lajivalikoimassaan jalkapalloa, yleisurheilua, voimistelua, keilailua ja muuta. Kauden 1959–60 alla jääkiekkoa oltiin heittämässä pois, jos joku ei olisi ottanut jaostoa hoidettavakseen, Stubb kertoi NHL.comille joulukuussa.

– Olin vain 26-vuotias ja poikamies, joten minulla oli aikaa ja energiaa hypätä lajin pariin täysillä, sanoo Stubb, josta tuli HIFK:n rahastonhoitaja.

– Olihan se suuri askel hypätä jalkapallosta ja ottaa täysi vastuu jääkiekosta, mutta toisaalta, kaikki oli vielä amatöörimäistä. Pelasimme esimerkiksi ulkojäällä, kunnes Helsingin jäähalli valmistui 1966.

Halli oli tietenkin merkittävä askel HIFK:lle ja koko suomalaiselle jääkiekolle, olihan se maan toinen. Mutta HIFK:n kannalta kevät 1967 oli suorastaan ratkaisevan tärkeä, sillä Suomen sarjan ykkönen, Töölön Vesa, ja kakkonen, HIFK, pelasivat uusintaottelun SM-sarjapaikasta.

HIFK voitti ottelun 4–2, ja Stubb sanoo vieläkin sen olevan hänen yli 60-vuotisen jääkiekkouransa ikimuistoisin ottelu.

– Tuo uusintaottelu on mielestäni IFK:n historian tärkein ottelu; se oli kaiken alku, Göran Stubb totesi Harri Pirisen kirjassa ”HIFK Stadin Kingit”.

Samana keväänä Stubb oli Wienin MM-kisoissa ja lyöttäytyi eräänä aamuna aamiaishuoneessa juttusille Carl Brewerin kanssa. Brewer oli Stanley Cup -voittaja, joka kapinoi Toronto Maple Leafsin johtoa vastaan ja pelasi siksi kauden Kanadan maajoukkueessa.

– Kysyin häneltä, olisiko hän kiinnostunut tulemaan pelaamaan Suomeen ja IFK:hon. Yllätys yllätys, hän vastasi, että olisi; hän ei halunnut takaisin NHL:ään, Stubb kertoo kirjassa.

Stubb kutsui Brewerin pelaamaan yhteen kutsuturnaukseen syksyllä 1967 ja sanoi, että jos peli miellytti, hän ja perhe voisivat tulla Helsinkiin kaudeksi 1968–69.

Brewer pelasi kauden 1967–68 IHL:n Muskegon Mohawksissa, teki 68 tehopistettä 63 ottelussa ja voitti mestaruuden. Sitten hän lensi Helsinkiin. Stubb oli Pirisen kirjan mukaan tarjonnut hänelle 20 000 dollarin vuosipalkkaa, asunnon, auton ja matkat Kanadan ja Suomen välillä. Palkka vastaa nykyrahassa noin 145 000 euroa.

– Kauden aikana Brewerin appiukko kävi täällä tervehtimässä tytärtään ja sanoi meille, että tehän maksatte miehelle lähes NHL-tasoista palkkaa! Eli ei se palkka lopulta ihan huono ollutkaan, Stubb kertoo kirjassa.

Brewer oli joka ikisen pennin arvoinen, sillä vaikka hän oli HIFK-kaudellaan jo kolmekymppinen, hän pelasi sen jälkeen NHL:ssä vielä kolme kautta ja WHA:ssa yhden. Hän toi HIFK:hon joukkueelle sittemmin niin kuuluisaa peräänantamatonta kanadalaismallista asennetta ja fyysisyyttä.

Tuloksena oli mestaruus.

– On aivan häkellyttävää, miten lyhyessä ajassa oikeastaan koko jääkiekko muuttui. Emme me tietenkään tuolloin itse ymmärtäneet, miten paljon muutimme Suomen jääkiekkoilua, sillä elimme niin intensiivisesti mukana siinä toiminnassa, HIFK:n mestarijoukkueen kapteeni Heikki Järn totesi kirjassa.

– Jälkeenpäin tajusi aika nopeasti, miten valtava "Kallen" merkitys oli.

Ja vain, koska Stubb päätti kysyä aamiaiskaveriaan pelaamaan.