Anton Lundellin 4 Nations -blogi, osa 2

Suomen, Ruotsin, Yhdysvaltojen ja Kanadan NHL-pelaajista kootut maajoukkueet ottavat toisistaan mittaa Montrealissa ja Bostonissa 12.–20. helmikuuta pelattavassa 4 Nations Face-Off -turnauksessa. Leijonien keskushyökkääjä Anton Lundell kertoo huipputurnauksen tunnelmista yksinoikeudella NHL.com/fi:lle.

Meillä oli tänään (keskiviikkona) viimeiset kokonaiset treenit ennen ensimmäistä ottelua, ja hyvältä tuntui. Onhan se aika nättiä olla suomalaisten kesken, kun pääsee puhumaan suomea, näkee kavereita ja saa pelata samassa joukkueessa. On tämä kyllä ainutlaatuinen turnaus.

Sinänsä outo tilanne, sillä suomi on yleensä meillä Panthersin äijillä kopissa sellainen salakieli. Meitä on siellä kuitenkin neljä, niin hyvin pystyy huutamaan kopin halki jotain suomeksi, jos ei halua, että kaikki muut ymmärtää sen. Totta kai on kiva puhua suomea tässä joukkueessa ja turnauksessa. Vähän erilaista kuin Panthersin kopissa, mutta mukavaa.

Huomenna on sitten vastassa USA. Tulossa on erittäin kova matsi, mutta on hienoa päästä vääntämään parhaita vastaan. He ovat taitavia ja hyviä kiekolla, joten meidän täytyy pystyä puolustamaan hyvin sekä ottamaan tila ja aika pois heiltä. Mutta ylipäätään tulee varmasti hieno peli, ja kiva saada turnaus käyntiin.

Pystyn pelaamaan yli- ja alivoimaa, mutta en tiedä, miten valmentaja peluuttaa meitä. Jos pelaan alivoimaa, niin siellä on kovat kaverit (mm. Jack Eichel, Auston Matthews ja Adam Fox) vastassa. Pitää vain ottaa aika ja tila pois ja pakottaa heidät antamaan huonoja syöttöjä.

Totta kai heillä on hyviä pelaajia, mutta niin on meilläkin. Jokaisella NHL-joukkueella on aikamoinen All Star -ykkösylivoima, mutta nyt kaikki parhaat on yhdessä. Aika hyvin sitä tietää, minkälaisia pelaajia on vastassa, kun heidät on kohdattu aika monta kertaa ja hiottu kauden aikana ja katsottu paljon videoita heidän pelaamisestaan. Mutta totta kai hereillä pitää olla. He ovat syystäkin maailman parhaita pelaajia ja löytävät oikeat ratkaisut eri tilanteisiin. Me tiedetään, miten he pelaavat seurajoukkueissa, mutta tämä joukkue on vähän eri juttu.

Ykkösylivoimassa meillä on viisi hyökkääjää, ja itse sain kunnian päästä kakkosylivoimaan. Koetan tehdä parhaani, sillä siinä on huippuäijiä ympärillä. Teukka (Teuvo Teräväinen) ja Mikke (Mikael Granlund) ovat ihan eliittisyöttäjiä ja osaavat myös tehdä maaleja. Siinä pitää vaan olla valmiina. Arsi (Artturi Lehkonen) on tosi vahva maalin edessä, ja hän on fiksu pelaaja muutenkin. (Esa) Lindell osaa laittaa kiekon paikasta maaliin ja on myös hyvä syöttäjä. Siinä yv:ssä on kiva olla.

En miettinyt etukäteen liian pitkälle, että kenen kanssa pelaan samassa kentässä. Täällä sitten selvisi, että olen Eetun (Luostarinen) ja Miken kanssa. Äärettömän siistiä päästä pelaamaan Miken kanssa. Hän on ollut pitkään NHL:ssä ja huipulla ja on yksi maailman parhaita syöttäjiä. Olen tosi innoissani, kun pääsen pelaamaan hänen kanssaan. Hän on arvostettu, kokenut ja tosi fiksu kaveri. Koko ajan näkee, kuinka hänen pelipäänsä raksuttaa ja ideoita tulee. Häneltä voi oppia paljon.

Mikke tuli aikoinaan nuorena poikana Oulusta ja pelasi HIFK:ssa isäni kanssa. Itse olin silloin yli kymmenen vuotta sitten pieni poika ja juoksin ympäri koppia. En tiedä, kuinka paljon tutustuin Mikkeen silloin, mutta olen nähnyt hänen pelaavan.

Mikellä ei ole kapteenin merkkiä, C-kirjainta rinnassa, mutta hän on kuitenkin yksi kapteeneista. Hän on tosi iso osa meidän joukkuetta ja identiteettiä, ja kokemus paistaa hänestä. Hän osaa myös olla rento ja heittää vitsiä.