Leijona-analyysi: Puolustuspäässä täytyy onnistua täydellisesti

Suomen maajoukkue otti 4-3-jatkoaikavoiton Ruotsista lauantaina 4 Nations Face-Offissa ja piti finaalihaaveensa elossa. Suomi kohtaa alkusarjan päätöskierroksella Kanadan Bostonin TD Gardenissa. Samalla selviää, jatkuuko Leijonien matka torstaiseen loppuotteluun vai päättyykö turnaustaival alkusarjaan.

Seuraavassa on viisi asiaa, joihin kannattaa kiinnittää huomiota Suomen ja Kanadan välisessä kamppailussa.

Puolustuspeliin mallia Yhdysvalloilta

Kanadan tähtisikermä on pysäytettävissä, minkä ovat näyttäneet niin Ruotsi kuin Yhdysvallatkin. Tre Kronor hävisi Kanadalle jatkoajalla, mutta onnistui hallitsemaan tapahtumia jopa kahden erän ajan. Yhdysvallat taas sammutti valot Bell Centressä lauantaina ja löi vaahteranlehtipaidat maalein 3-1.

Suomelta vaaditaan nyt turnauksen paras ottelu sekä täydellistä viisikkopuolustamista. Mallia kannattaa ottaa Yhdysvalloilta, jonka viisikot pelasivat tiiviinä puolustus- ja keskialueella. Sen myötä kanadalaisten todelliset huippupaikat jäivät melko vähiin. Etenkin kolmannen erän suoritus oli amerikkalaisilta poikkeuksellisen tyylikäs.

Kanadalla on suuri määrä tähtiä, kuten Sidney Crosby, Nathan MacKinnon ja Connor McDavid. He tykkäävät kuskata kiekkoa ja tulla hyökkäysalueelle pelaamalla, mutta Yhdysvaltojen taktiikka pakotti heidätkin roiskimaan kumilätkää päätyyn. USA:n puolustajat olivat järjestäen ensimmäisenä päätykiekoissa ja päättivät Kanadan hyökkäykset heti kättelyssä.

Leijonilta vaaditaan tismalleen samanlaista pelaamista, eikä se ole ongelma. Suomen pelaaminen perustuu aina tiiviiseen viisikkopeliin ja vastustajan tähtien pimentämiseen. Kurinalaisuus on ainut keino pitää vastustajan supertähdet aisoissa ja onnistua puolustuspäässä täydellisesti.

Kakkosketjun otettava roolia viisikkopelissä

Suomi alkoi löytää Yhdysvallat-ottelussa hyviä ketjukemioita. Kaapo Kakko tuli alun perin pelaavaan kokoonpanoon nelosketjuun, mutta nousi toisessa erässä ykköseen Mikko Rantasen ja Aleksander Barkovin rinnalle. Uusi ykkösketju taituroi kiekon sisään välittömästi ja pelasi ottelun lopun erinomaisesti. Kolmikko jatkaa lähes sadan prosentin varmuudella yhdessä.

Myös Anton Lundellin, Eetu Luostarisen ja Patrik Laineen kolmosketju esitti hyvää yhteispeliä alusta alkaen. Laine otti Yhdysvallat-ottelussa laidasta Mikael Granlundin paikan ja keräsi ottelussa kaksi syöttöpistettä. Lundell iski kiekon kertaalleen sisään Luostarisen ja Laineen esityöstä. Tämäkin kolmikko jatkaa suurella varmuudella yhdessä.

Suomi tarvitsee Kanada-ottelussa suuria tekoja kaikilta tähdiltään, ja siksi katseet kääntyvät myös kakkosketjuun, jossa pelasivat Sebastian Aho, Roope Hintz ja Mikael Granlund. ”Kolmen sentterin vitja” ei pelannut huonosti lauantaina, mutta heiltä on lupa odottaa enemmän hyökkäyspäässä tasaviisikoin. Suurin rooli on keskushyökkääjä Aholla.

Yksi vaihtoehto on ketjujen muuttaminen. Esimerkiksi Hintz saatetaan laittaa keskelle johtamaan nelosketjua. Tällöin Ahon ja Granlundin rinnalle olisi tarjolla esimerkiksi Teuvo Teräväinen tai Erik Haula.

Ykkösylivoiman on toimittava

On selvää, että Suomi ei juhli maanantain ottelussa maalipaikoilla. Kanada puolustaa laadukkaasti hyökkäysalueelta lähtien, mikä antaa kovan paineen Leijonien kiekollisesti rajoittuneelle puolustukselle. Se tarkoittaa sitä, että pelin avaaminen, keskialueen ylitys ja päätykiekkojen voittaminen hankaloituvat entisestään.

Toisin sanoen Suomen on oltava tehokas harvoissa paikoissaan tasaviisikoin sekä onnistuttava ylivoimalla. Tässä turnauksessa on ollut salliva linja, joten ottelua kohden saattaa tulla vain pari ylivoimamahdollisuutta. Niissä olisi onnistuttava, mikäli Leijonat mielii finaaliin.

Suomen viiden hyökkääjän ykkösylivoima ei saanut peliään aluksi kulkemaan, mutta yksi pieni muutos teki valtavan eron Yhdysvallat-ottelussa. Viivamiehenä aloittanut Aleksander Barkov siirtyi Sebastian Ahon tilalle ottamaan aloituksen, voitti sen ja mahdollisti Leijonien pakkopelin käynnistymisen. Se johti Mikko Rantasen tekemään ylivoimamaaliin.

Oletettavasti Barkov jatkaa keskellä ja pelaa maalin edessä. Aho taas jatkaa viivamiehen paikalla.

Alivoimanelikoilta urotekoja

Kanadalla on kaksi äärimmäisen laadukasta ylivoimaviisikkoa, mutta etenkin ykkösylivoima on hurja: mukana ovat muun muassa Crosby, MacKinnon ja McDavid. Tällaiset sepät saavat pakkopelin pyörimään ja tilanteita aikaiseksi.

Varmaa on myös se, että Kanadan pelityyli pakottaa Suomen rikkomaan, joten vaahteranlehtipaidoille on luvassa ylivoimatilaisuuksia.

Toisin sanoen Leijonien on jopa ylitettävä itsensä alivoimalla. Hyvä asia on se, että Suomella on loistavia alivoimapelaajia Barkovin, Lundellin, Luostarisen, Lindellin ja Mikkolan johdolla.

Yhtenä vaihtoehtona on myös se, että Joel Armia palaa katsomosta kokoonpanoon ja nappaa paikan sekä nelosketjusta että alivoimasta. Montreal Canadiensin laiturin puolustuspään osaaminen voi olla nyt tärkeämpää kuin koskaan aiemmin.

Voittavaa ei vaihdeta?

Normaalisti voittava maalivahti jatkaa tolppien välissä, joten Kevin Lankinen lienee valmennuksen valinta Kanada-otteluun. Lankinen pelasi erinomaisella tasolla lauantaina, joten hän pääsee lähtemään koitokseen kuumassa vireessä.

Suomen alkuperäinen ykkösvahti Juuse Saros pelasi 1-6-tappioon päättyneessä Yhdysvallat-ottelussa, mutta häntä ei voi häviöstä liikaa syyttää. Lankisella on kuitenkin voitto alla, joten valinnan pitäisi olla selvä.

Leijonat ei ole monellakaan osa-alueella Kanadaa edellä, mutta maalivahtipeli saattaa mennä Suomelle. Kanadan Jordan Binnington ei ole pelannut huonosti, mutta hän ei ole myöskään pystynyt venymään tarpeeksi. Kanadalaiset saattavat myös yllättää ja laittaa tolppien väliin Adin Hillin, mutta itsevarmaa Lankista on tällä hetkellä hankala lyödä.