4 Nations Roster Remix: Suomi 1995

Suomen, Ruotsin, Kanadan ja Yhdysvaltojen NHL-jääkiekkoilijoista kootut maajoukkueet iskevät yhteen Montrealissa ja Bostonissa pelattavassa 4 Nations Face-Off -turnauksessa 12.–20. helmikuuta.

Vaikka turnaus on ensimmäinen laatuaan, teemme sunnuntaisin aikamatkoja menneisyyteen ja tarkastelemme, miltä NHL-tähdistä kootut maajoukkueet olisivat näyttäneet eri vuosina. Etenemme taaksepäin viiden vuoden välein ja kokoamme joukkueen samalla lailla kuin 4 Nations Face-Offiin – 13 hyökkääjää, seitsemän puolustajaa ja kolme maalivahtia.

Tänään NHL.com/fi:n toimittaja Varpu Sihvonen kertoo, miltä Suomen joukkue olisi näyttänyt vuonna 1995.

Hyökkääjät (13)

Esa Tikkanen – Christian Ruuttu – Teemu Selänne
Petri Skriko – Janne Ojanen – Jari Kurri
Ville Peltonen – Saku Koivu – Jere Lehtinen
Vesa Viitakoski – Jarmo Kekäläinen – Mikko Mäkelä
Jarkko Varvio

Esa Tikkanen voitti viidennen Stanley Cup -mestaruutensa New York Rangersin riveissä vuonna 1994 ja jatkoi sitten matkaansa seuraavien kahden vuoden ajaksi St. Louis Bluesiin. Kaudella 1994-95 hänelle kirjattiin tehot 12+23=35. Hän olisi pelannut ykkösketjussa, jonka keskellä olisi ollut Chicago Blackhawksin Christian Ruuttu (2+5=7) ja toisella laidalla tuleva Stanley Cup -voittaja ja kunniagalleria Hockey Hall of Famen jäsen, Winnipeg Jetsin Teemu Selänne (22+26=48). Kakkosketjun olisivat muodostaneet Petri Skriko, Janne Ojanen ja Jari Kurri. Skriko pelasi San Jose Sharksissa kaudella 1992-93 ennen kuin palasi Eurooppaan pelaamaan vielä kuuden kauden ajaksi. Ojanen pukeutui samalla kaudella New Jersey Devilsin paitaan ja palasi hänkin sitten Euroopan kaukaloihin seitsemän kauden ajaksi. Kurri, viisinkertainen Stanley Cup -voittaja ja tuleva Hockey Hall of Famen, edusti kaudella 1993-94 Los Angeles Kingsiä ja merkkautti 38 otteluun tehopisteet 10+19=29.

Kärkiketjuissa olisi ollut kovia nimiä, mutta mielenkiintoisin vitja olisi ollut Tupu – Hupu – Lupu eli Ville Peltonen, Saku Koivu ja Jere Lehtinen. Viimeistään vuoden 1995 MM-kisoissa kolmikko pelasi itsensä suomalaisten sydämiin. He olivat nuoria mutta isossa roolissa, kun Suomi voitti kautta aikojen ensimmäisen MM-kultansa ja vielä Ruotsin kustannuksella Tukholmassa. Kolmikko oli pelannut ennen MM-kultaa yhdessä jo nuorten MM-kisoissa (1993) sekä vuoden 1994 olympia- ja MM-turnauksessa. Kaikki kolme siirtyivät kaudeksi 1995-96 NHL-jäille: Peltonen San Joseen, Koivu Montrealiin ja Lehtinen Dallasiin.

Nelosketjussa olisivat pelanneet Vesa Viitakoski (Calgary Flames), Mikko Mäkelä (Boston Bruins) ja tuleva ensimmäinen eurooppalainen NHL-seuran GM Jarmo Kekäläinen, joka pelasi kauden 1993-94 Ottawassa ja sen jälkeen kauden Ruotsissa ennen pelaajauran päättymistä. Jarkko Varvio olisi ollut 13. hyökkääjä.

Puolustajat (7)

Teppo Numminen – Jyrki Lumme
Janne Laukkanen – Reijo Ruotsalainen
Ville Siren – Jari Grönstrand
Peter Ahola

Kolme suomalaispuolustajaa luuti NHL-joukkueidensa takalinjoilla kaudella 1994-95: Teppo Numminen (Jets), Jyrki Lumme (Vancouver Canucks) ja Janne Laukkanen (Quebec Nordiques).

Oikealta laukova Numminen ja vasemmalta laukova Lumme olisivat olleet ilmeinen valinta ykköspariksi, sillä molemmat olivat hyvällä peliälyllä varustettuja kokeneita pelaajia. Täydellinen yhdistelmä Tampereen Tapparaa ja Ilvestä.

Toisessa parissa olisivat pelanneet tulokas Laukkanen sekä kaksi Stanley Cupia voittanut Reijo Ruotsalainen, joka olisi ollut loistava mentori nuorelle pelikaverilleen. Ruotsalainen oli vakuuttava Edmonton Oilersin takalinjojen vartija kaudella 1989-90, mutta palasi sitten Eurooppaan ja lopetti pelaajauransa vuonna 1998.

Kolmas pari olisi luultavasti ollut toinen yhdistelmä Tapparaa (Jari Grönstrand) ja Ilvestä (Ville Siren). Siren päätti NHL-uransa kaudella 1989-90 Minnesota North Starsissa, mutta pelasi vielä sen jälkeen Euroopassa ja lopetti vuonna 1999. Hän jatkoi kuitenkin työntekoa NHL:ssä ensin eri seurojen kykyjenetsijänä. Hän vastaa nykyisin Columbus Blue Jacketsin kykyjenetsinnästä.

Grönstrand pelasi viimeisen NHL-kautensa 1990-91 New York Islandersissa ja jatkoi sen jälkeen pelaamista vielä Euroopassa vuoteen 1999 saakka.

Peter Ahola olisi ollut seitsemäs puolustaja. Hänen viimeinen NHL-kautensa oli 1993-94 (Calgary Flames), mutta hänen pelaajauransa jatkui Euroopassa vuoteen 2003 saakka.

Maalivahdit (3)

Jarmo Myllys
Kari Takko
Jani Hurme

Vuonna 1995 NHL:n ykkösmaalivahdit ja Vezina-voittajat olivat Suomessa vain kaukainen haave, sillä kaudella 1991-92 Jarmo Myllys oli ainoa suomalaismaalivahti taalaliigassa. Seuraavaa jouduttiin odottamaan kauteen 1999-2000 asti. Tuolloin Jani Hurme torjui Senatorsin maalilla.

Myllys oli mainitulla kaudella Sharksin aloittava maalivahti 22 kertaa ja pelasi 27 ottelua (3-18-1). Hänen torjuntaprosenttinsa oli 86,7 ja päästettyjen maalien keskiarvonsa 5,02. Hän palasi kauden jälkeen Eurooppaan ja pelasi Suomessa sekä Ruotsissa ennen kuin lopetti vuonna 2005. Hänellä on palkintokaapissaan yksi hopea (1988) ja kaksi pronssia (1994 ja 1998) olympiaturnauksista sekä MM-kisoista yksi kulta (1995) ja kolme hopeaa (1994, 1998 ja 2001). Myllys olisi ollut Suomen ykkösmaalivahti.

Kari Takko oli North Starsin maalilla kahdessa ja Oilersin maalilla 11 ottelussa kaudella 1990-91. Hän oli aloittava maalivahti 9 ottelussa (4-6-0) ja kirjautti kauden peleissä torjuntaprosentin 86,1 sekä päästettyjen maalien keskiarvon 4,54. Hän palasi Eurooppaan kyseisen kauden jälkeen ja jatkoi pelaamista, kunnes laittoi luistimet naulaan vuonna 2000. Takko olisi todennäköisesti ollut kakkosmaalivahti.

Kevääseen 1995 mennessä kaikki muut NHL-taustaiset suomalaismaalivahdit olivat ”eläköityneet” Euroopan sarjoista, joten kolmas maalivahti olisi miltei varmasti ollut tulevaisuuden NHL-torjuja Hurme. Hän pelasi TPS:ssä sekä Kiekko-67:ssä kaudella 1994-95 ja siirtyi Senatorsin maalille syksyllä 1999.