Flyersin ja Pittsburgh Penguinsin välille on vuosien varrella muodostunut niin vahva viha-rakkaus-asetelma, että edes kylmä vesisade ei niitä tunteita viilennä. Stadium Series -kamppailuun kytkeytyi jenkkifutisstadionin ylimmille riveille ja kotisohvalle asti välittyneen tunnelatauksen lisäksi äärimmäisen vahva pelillinen panos. Ja kun ottelu kaikkine käänteineen ratkeaa Hollywood-tyyppisten juonenkäänteiden jälkeen, enempää ei olisi tohtinut pyytää.
Itäisen konferenssin asetelma on kutkuttavan tiukka ja kireä. Penguins, Carolina Hurricanes, Buffalo Sabres ja Flyers jahtaavat playoff-viivaa tai kisaavat villi kortti -paikasta, eikä kenellekään ole salaisuus, että osa nelikosta jää rannalle ruikuttamaan. Tai viisikosta, sillä juuri nyt parhaissa asemissa olevan Montreal Canadiensin kaula on olematon kuin lumiukolla, jonka pää on lyöty suoraan vartaloon kiinni. Eroa Hurricanesiin ja Penguinsiin on yksi vaivainen piste.
Juuri nyt Hurricanes keikkuu Canadiensin lisäksi playoff-viivan paremmalla puolella, Penguins tasapisteissä sen alla. NHL:n jännitystä ylläpitävä pistesysteemi takaa sen, ettei mittelö itse asiassa typisty siihen: Sabresin ja Flyersin lisäksi pelin tai parin rästijonossa olevilla Florida Panthersilla ja New York Rangersillakin on seitinohuet saumansa jatkaa kauttaan siinä vaiheessa sesonkia, kun maajoukkueiden pomot kyselevät Slovakian MM-kisoista kiinnostuneita.
Tuoreimmat uutiset maailman parhaan jääkiekkosarjan tapahtumista tarjoaa [@NHL\_fi]
Tässä siis reunaehdot ja taustapuntaroinnit ulkoilmaottelun urheilulliselle panokselle - eikä vain sille, vaan koko loppukaudelle. Pennsylvanian paikallistaistosta otetut kaksi pistettä saattavat osoittautua Flyersille kullan arvoisiksi. Toki saman voi sanoa Penguinsin pisteestä, vaikka kaksi karkasikin katkerasti oranssien leiriin.
Entä koko ottelu? Dramaattisia käänteitä sisältänyt kamppailu oli - vähemmän ideaaleista sääolosuhteistaan huolimatta - mitä mainioin tapahtuma. Ja juuri tapahtumiahan Winter Classicit ja Stadium Seriesin ottelut ovat.
Taivasalla järjestettävistä spektaakkeleista on viime vuosina tullut erottamaton osa NHL:n sydäntalvea. Se tuntuu sopivan myös areenoiden ideaaliolosuhteisiin tottuneille pelaajille ja siisteissä sisätiloissa yleensä viihtyville katsojille. Vilu, vesi ja pöytäjääkiekon pikku-ukoilta näyttävät pelaajat sopivat maksavalle yleisölle mainiosti, koska isossa liigassa joukkueita ja otteluisäntiä riittää niin runsaasti, etteivät tapahtumat pääse kärsimään inflaatiota.
Lisää aiheesta: [Giroux ja Voracek pitivät Flyersin playoff-unelman elossa]
Pohjois-Amerikan ammattilaisurheilun traditio rakentuu suuruuden ympärille. Isosti tekemisen, kirkkaana tuikkivien tähtien ja urheiluviihteen pyhä kolmiyhteys on NHL:ssä yhtä selvää kuin käristemakkara, sinappi ja jääkylmät jalat meille suomalaisille harjoitushallien vakiokärvistelijöille. Stadionotteluissa yhdistyvät nuo kaikki - toki vähän vaihtelevilla mausteilla ja sillä erotuksella, että grillimakkaran ruskean mausteen sijaan hodarin väliin isketään monenlaista tunnelmaa ja kolesteroliarvoja nostattavaa.
Ja niinhän se menee. Jos herkkua olisi tarjolla monta kertaa viikossa, makuhan siitä menisi. Mutta aika ajoin nautittuna parempaa ei voisi kuvitella.
