Skip to main content

Kimmo Timosen tähtihetki muistetaan pitkään

Timosen uran päättyminen Stanley Cupiin on 2010-luvun NHL:n upein suomalaishetki

Teksti Panu Markkanen @PanuMarkkanen / toimittaja, NHL.com/FI

Kun kiekko putosi jäähän Centennial Classic -ulkoilmaottelussa 1. tammikuuta 2017, koko vuoden kestävät NHL:n 100-vuotisjuhlallisuudet alkoivat. Vuonna 1917 perustetun liigan värikkääseen historiaan mahtuu tuhansia tarinoita ja satoja lajin soihtua kantaneita legendoja.

NHL.com/FI kertoo lauantaisin kiehtovia tarinoita vuosisadan varrelta. Tässä juttusarjassa viemme sinut matkalle vuosikymmenten halki. Luomme katsauksen kunkin vuosikymmenen tähtihetkiin ja legendoihin. Tällä kertaa matkustamme ajassa vuosiin 2010-17.

Dynastioiden aika oli NHL:ssä lopullisesti ohi, kun kellot ja kalenterit käännettiin tälle vuosikymmenelle. Vuosien 2001-10 välissä oli pelattu yhdeksän NHL-kautta, ja jokainen päättyi eri seuran mestaruusjuhliin. Detroit Red Wingsin kahdenkaan peräkkäisen mestaruuden (1997-98) saavutusta ei pystytty toistamaan liki kahteenkymmeneen vuoteen.

Piti siis kehittää uusi termi, jonka luomisessa auttoivat Chicago Blackhawks, Los Angeles Kings ja Pittsburgh Penguins. Syntyi käsite "modernista dynastiasta". Niitä luoneet joukkueet voittivat lyhyen ajan sisällä useampia mestaruuksia, eikä enää kolmea tai neljääkään peräkkäin.

Ennen niiden mestaruuksia yksi Original Six -seuroista voitti Stanley Cupin vuonna 2011, ja kuten edellisen vuoden voittaja Chicago Blackhawks, myös Boston Bruins saavutti voittonsa vuosikymmenten tauon jälkeen. Chicagolla mestaruuteen kului 49 vuotta, Bostonilla kymmenen vuotta vähemmän.

Bostonin finaalivastustaja oli runkosarjan voittanut Vancouver Canucks, joka oli kolmatta kertaa finaaleissa seuran historian aikana. Boston voitti finaalisarjan 4-3. Tuukka Rask voitti Stanley Cupin toisena suomalaisena maalivahtina, mutta toisin kuin Antti Niemi vuotta aiemmin, hän oli pudotuspeleissä seuransa kakkosvahti. Sittemmin Rask nousi seuransa ykköstorjujaksi ja voitti vuonna 2014 parhaan maalivahdin Vezina Trophyn.

Los Angeles Kings teki seuraavalla kaudella historiaa. Se pääsi pudotuspeleihin vasta runkosarjan viimeisen ottelunsa voitolla ja oli Läntisen konferenssin kahdeksas. Näin se joutui aloittamaan jokaisen pudotuspelikierroksen vieraissa. Tämä ei Kingsiä haitannut, vaan se pudotti sekä Vancouverin, St. Louis Bluesin että Phoenix Coyotesin tieltään. Finaalissa kaatui New Jersey Devils, ja näin Kingsistä tuli Pohjois-Amerikan sarjojen ensimmäinen konferenssin kahdeksannelta sijalta mestaruuteen yltänyt seura.

Kings voitti mestaruuden myös vuonna 2014. Näin se voitti kaksi mestaruutta kolmen kauden aikana ansaiten modernin dynastian aseman. Avainpelaajia molemmissa mestaruuksissa olivat Anze Kopitar, Justin Williams, Dustin Brown, Drew Doughty, Mike Richards ja Jonathan Quick.

Bostonistakin oli vähällä tulla moderni dynastia, sillä se oli ennen Kingsin toista mestaruutta finaaleissa Chicagon vastustajana kesällä 2013.

Bruinsin ykkösmaalivahdiksi noussut Rask kantoi vastuuta Bruinsin maalilla. Finaalisarjan lopusta tuli Bostonille katkera, sillä kuudennessa ottelussa sarja oli Chicagolle 3-2, mutta Boston johti ottelua aivan loppuminuuteille saakka. Chicagon Jonathan Toews ja Michael Frolik tekivät viimeisen puolentoista minuutin aikana Raskin taakse kaksi maalia 17 sekunnin välein, ja näin odotettu seitsemäs finaali vaihtui Chicagon mestaruusjuhliksi.

Noihin aikoihin Chicagossa ja Los Angelesissa ei pelannut ketään suomalaisia. Vuosien 2007-11 välillä Stanley Cup oli saatu Suomeen neljänä kesänä viidestä, mutta vuosina 2012-14 pelattiin jälleen kolme peräkkäistä kautta ilman suomalaisvoittajaa.

2000-luvun ikimuistoisin suomalaishetki NHL:ssä oli Teemu Selänteen ja Anaheim Ducksin mestaruus vuonna 2007. Tällä vuosikymmenellä saatiin vastaava, kun Kimmo Timonen edusti NHL-uransa viimeiset kuukaudet Chicagoa ja voitti himoitsemansa mestaruuden seuran riveissä.

Timonen oli sairastanut veritulppaa, joka piti hänet poissa kaukaloista kauan. Lopulta hänet kaupattiin Philadelphia Flyersista miehen omastakin toivomuksesta Chicagoon, jonka Timonen katsoi olevan kykenevä mestariksi. Timonen oli pienessä roolissa Blackhawksin mestarijoukkueessa, mutta pelasi sen verran, että hän oli mestaruuskelpoinen.

Chicagon kapteeni Jonathan Toews ojensi Stanley Cupin ensimmäisenä juuri Timoselle, joka päätti uransa pokaalinnostoon ja valtavaan tuuletukseen. Myös Teuvo Teräväinen voitti mestaruuden. Maalivahti Antti Raanta oli myös Chicagon pelaaja, mutta hänen nimeään ei kaiverrettu pokaaliin.

Chicago päätti kesällä 2015 kuuden kauden jakson, jonka aikana se voitti kolme Stanley Cupia. Toews, Patrick Kane, Duncan Keith, Brent Seabrook ja Corey Crawford olivat joukkueen tukipilarit jokaisessa mestaruudessa. Blackhawks ei ole voittanut viimeisimmän mestaruutensa jälkeen yhtään pudotuspelisarjaa.

Kolmas 2010-luvun moderni dynastia on Pittsburgh Penguins. Sen paluu huipulle alkoi kaudella 2015-16, kun Mike Sullivan tuli joukkueen päävalmentajaksi. Sullivanin tulo sytytti megatähti Sidney Crosbyn aivan uuteen roihuun, ja Penguins-kapteeni on pelannut viime kausien aikana elämänsä kiekkoa. Hän on voittanut kahden viime kauden aikana joukkueen mukana tulleiden mestaruuksien lisäksi maalikuninkuuden ja kaksi Conn Smythe Trophya pudotuspelien parhaana pelaajana.

Pittsburghin finaalivastustajat olivat kesällä 2016 San Jose Sharks ja viime kesänä Nashville Predators. Penguinsin on sanottu olevan nykyjääkiekon ehdoton uranuurtaja niin pelitavan kuin -nopeudenkin osalta. Olli Määttä on voittanut Pittsburghin mukana molemmat Stanley Cupit.

Video: Tuplamestari Olli Määttä kertoo tunnelmistaan

Lukuisat 1990-luvulla ja jopa sen lopulla syntyneet pelaajat ovat nousseet hallitsemaan NHL:ää. Suurimpina tähtinä ovat tietenkin Connor McDavid ja Auston Matthews, jotka ovat jo nostaneet omalla tekemisellään organisaationsa Edmonton Oilersin ja Toronto Maple Leafsin aivan uudelle tasolle. Molemmista puhutaan muutaman vuoden aikajänteellä jopa Stanley Cup -kandidaatteina. McDavid on jo voittanut kertaalleen pistepörssin ja Hart Trophyn.

Myös Suomen pelaajatuotanto on pystynyt vastaamaan tähän. Monen vuoden hiljaisuuden jälkeen Suomikin alkoi vuosikymmenen alkupuolella saada jälleen ykköskierroksen varauksia. Mikael Granlund, Joel Armia, Teuvo Teräväinen, Määttä, Aleksander Barkov, Rasmus Ristolainen, Julius Honka, Kasperi Kapanen ja Mikko Rantanen menivät ensimmäisellä kierroksilla vuosina 2010-15.

Vuonna 2016 jysähti todellinen suomalainen varauspommi, kun Patrik Laine varattiin toisena, Jesse Puljujärvi neljäntenä ja Olli Juolevi viidentenä. Viime kesänä Suomesta varattiin ensimmäisellä kierroksella kuusi pelaajaa.

Mainitusta joukosta suurin osa on jo noussut suuriin rooleihin omissa seuroissaan. Määttä ja Teräväinen ovat Stanley Cup -voittajiakin.

Toisesta suunnasta on jo nähty poistumaakin. Timonen lopetti 2015, Teemu Selänteen upea ura päättyi kevääseen 2014, eikä Saku Koivukaan enää pelaa. Joulukuussa 2017 vanhin suomalainen NHL-pelaaja on noin kuukausi sitten 35 vuotta täyttänyt Nashville Predatorsin tähtimaalivahti Pekka Rinne.

Katso lisää

NHL käyttää evästeitä, majakoita ja muita vastaavia verkkopalvelimia tietojen keräämiseen. Vierailemalla NHL:n sivustoilla tai käyttämällä muita verkkopalveluja hyväksyt niiden käytön. Lue lisää niiden käytöstä ja yksityissyyssuojasta täältä: Privacy Policy, Terms of Service sekä Cookie Policy.