Kari Takko oppi Dallasin kykyjenetsijänä katsomaan pelaajaa eikä peliä

NHL-seuroissa työskentelee nykyään monia eurooppalaisia merkittävissä rooleissa. Kulissien takana tärkeää työtä tekevät kiekkopersoonat eivät useinkaan paistattele kirkkaissa valoissa, mutta me nostamme esiin yhden heistä joka kuukausi. Tässä artikkelissa tutustumme Kari Takon tarinaan ja toimenkuvaan.

Kari Takko vastaa puhelimeen ajaessaan kotoaan Uudestakaupungista Helsinkiin ja varoittaa hetken kuluttua, että kohta hän ajaa tunneliin ja puhelu saattaa katketa. Dallas Starsin Euroopan-kykyjenetsinnän johtaja on selvästi ajanut samaa reittiä kymmeniä tai kenties satoja kertoja ja muistaa katvealueet, sillä puhelun kanssa käy juuri niin kuin hän ennakoi.

Mutta puhelu otetaan uusiksi tunnelin jälkeen, ja Takko kertoo ajavansa yöksi Helsinkiin. Aamulla on lento Tshekkiin, sillä on aika päivittää tiedot tietyistä pelaajista.

– Tyypillinen työpäivä on sellainen, että ajan Helsinkiin ja jatkan matkaa lentäen. Toinen tyypillinen päivä on sellainen, että laadin tulevaa ohjelmaa. Sitä täytyy järjestellä aina vähän pidemmälle kuin viikon päähän. Täytyy varata lennot, hotellit ja vuokra-autot. Se kaikki vie aikaa, hän selittää.

Eikä siinä vielä kaikki, sillä aamuisin katsotaan, mitä potentiaaliset varaukset ja seuran jo varaamat lupaukset ovat tehneet edellisen illan otteluissa ympäri maailmaa eri sarjoissa. Kaikki hyödyllistä tietoa, kun lähestytään NHL Draftia.

– Paras hetki työpäivästä on se, kun aamu-uinnin jälkeen juot aamukahvia ja seuraat, mitä he on tehneet. Sitä aina oikein odottaa, hän myhäilee.

Nykyisin 64-vuotiaan

Takon ja Starsin yhteistyö alkoi vuonna 1984, kun Minnesota North Stars varasi suomalaisen maalivahdin 97. pelaajana. Takko pelasi seuran maalilla kuuden kauden aikana 131 ottelua ja vielä Edmonton Oilersissa 11 ottelua kaudella 1990-91. Ennen pelaajauransa loppua hän torjui vielä kasvattajaseurassaan Ässissä sekä Ruotsin Elitserienin HV71:ssä, kunnes kauden 1999-2000 päätyttyä hän hyvästeli maalivahdin parhaat ystävät, maalitolpat.

Jääkiekkomuseo aateloi NHL:n suomalaismaalivahtien pioneereihin kuuluneen Takon vuonna 2006. Siihen mennessä Jääkiekkoleijona numero 179 oli etsinyt uusia NHL-tähtiä kuuden vuoden ajan, sillä uranvaihto tapahtui lähes lennosta.

Takko mietti aikoinaan hetken aikaa paluuta kaukaloihin, ja neuvottelut olivat käynnissä. Hän päätti kuitenkin soittaa North Starsin aikaiselle apuvalmentajalleen Les Jacksonille, joka oli silloin jo Dallas Starsin palveluksessa.

– Hän (Jackson) sanoi, että olipa hyvä ajoitus. He olivat juuri miettimässä, että Suomessa täytyisi tehdä vaihto. Siitä se alkoi. Olin Dallasin organisaation työntekijänä ensimmäisen kerran mukana Karjala-turnauksessa marraskuussa 2000. Kaikki tapahtui todella nopeasti, hän muistelee.

Takko on todella onnellinen käänteestä, jonka hänen suunnitelmansa saivat.

– Olin kerran sen lopettamispäätöksen tehnyt, ja se tuntui hyvältä. Comeback olisi ollut itsetuho.

Ennen haettiin kotoa, nyt pitää raivata tie scoutiksi

Takko, 64, on siis ollut alalla 26 vuotta ja sanoo asioiden muuttuneen paljon sinä aikana. Suomessa on nyt kymmeniä kykyjenetsijöitä, lähemmäs 50, jos mukaan lasketaan myös NHL-seurojen kehitysvalmentajat ja muut nuorten pelaajien tarkkailijat.

– Nykyään täytyy olla kontaktipinta. Esimerkiksi minulta on monta kertaa kysytty, tiedänkö Suomesta jonkun, joka voisi auttaa heitä Suomessa, hän kertoo, kuinka tie kykyjenetsijäksi voi aueta.

Mutta on muitakin reittejä kuin itselleen jo nimeä luoneiden kykyjenetsijöiden avulla.

– On hyvin menestyviä suomalaisia agenttifirmoja, jotka ovat vahvasti mukana Pohjois-Amerikan toiminnassa. Heiltä usein kysellään, olisiko heillä mahdollisia scoutteja, ja monta kertaa agenttifirman entinen pelaaja voi saada pestin.

Ja sitten suurin muutos: kykyjenetsijäksi haluavan täytyy ”puskea itseään”.

– Ennen vanhaan tultiin kotoa hakemaan. Nyt sinun täytyy raivata tie sinne. Se on selkeä ero.

Takko kiittää muun muassa Jacksonia siitä, että tämä iskosti häneen kykyjenetsijän perusajatuksen: katso pelaajaa äläkä peliä. Taidon oppii ja sisäistää sitten kokemuksen myötä.

– Alkuun isoimman askeleen ottaminen oli se, ettei peli vienyt mennessään. Opin katsomaan pelaajasta ominaisuuksia, jotka ehkä voivat viiden kuuden vuoden kuluttua johtaa NHL:ään.

Dallasin puolesta Euroopassa seurataan nuoria lupauksia Suomen lisäksi Venäjällä, Tshekissä ja Ruotsissa. Takko on Suomessa seuran ainoa kykyjenetsijä.

Eniten painavat peliäly, luistelu ja kiekonkäsittelytaito

Starsin edustajat ja kykyjenetsijät kokoontuvat tammikuussa ja toistamiseen keväällä muun muassa tekemään listan pelaajista, joista keskustellaan. Yleensä puhutaan varaustilaisuuden kolmen tai neljän ensimmäisen kierroksen varauksista.

– Jos organisaation johto luottaa sinuun vankasti, niin silloin sinulla on isompi vaikutus myös kärkikierroksiin. Kun mennään myöhäisemmille kierroksille, niin silloin on mahdollisuus vaikuttaa voimakkaastikin. Mutta toki päätöksen tekee joka kerta henkilö, joka vastaa seuran kykyjenetsinnän amatööritoiminnasta.

Takko nimeää potentiaalisen NHL-varauksen kolme tärkeintä ominaisuutta: peliäly, luistelu ja kiekonkäsittelytaito. Mitä ylempänä pelaaja varataan, sitä enemmän hänellä täytyy olla näitä ominaisuuksia kokonaispaketissaan.

– Myöhemmillä kierroksilla pelaajalla voi olla pelissään yksi elementti, joka riittää, ja hän pystyy pelaamaan jossain roolissa, esimerkiksi kutospakkina. Tai hän voi olla sellainen AHL-pelaaja, jota voidaan välillä kutsua ylös.

Stars mainitsee verkkosivuillaan Takon esittelyssä, että hänen aikanaan seuraan on varattu muiden muassa Esa Lindell, Miro Heiskanen, Roope Hintz, Jussi Jokinen, Jyrki Jokipakka, Loui Eriksson, John Klingberg ja Patrik Nemeth. Takko itse arvioi, että hänen seuraamistaan pelaajista runsaat 40 on saanut NHL-varauksen. Viime vuosien varauksia ovat Emil Hemming ja Niilopekka Muhonen (2024), Atte Joki (2025) ja Jasper Kuhta (2026).

– Totta kai kokee onnistuneensa, kun joku saa varauksen, mutta samalla olen todella ylpeä siitä pelaajasta, koska hänhän sen työn tekee. Ja hän tekee sen henkisen päätöksen, että tekee jääkiekosta ammatin. Pelaaja ei aina ymmärrä, kuinka ison työn se vaatii, ja työ voi jäädä puolitiehen.

Stubb ja Väisänen raivasivat tien suomalaisille kykyjenetsijöille

Takko nimeää kaksi henkilöä, Göran Stubbin ja Matti Väisäsen, jotka ovat raivanneet tien suomalaisille kykyjenetsijöille.

– Suomalaisten pääsy scouteiksi on selkeästi helpottunut heidän työnsä tuloksena. Seurat alkoivat ymmärtää, että kun scoutti on paikalla, hän näkee ja tapaa pelaajan, mutta kuulee myös muiden ihmisten mielipiteitä siitä, millainen henkilö pelaaja on.

Mutta milloin aukeaa tie suomalaisille valmentajille NHL:ään?

– Jonkun valmentajan pitää avata pää ja menestyä. Göran Stubb ja Matti Väisänen tekivät sen meidän alalla, ja sama tarvitaan valmennuksessa, Takko pohtii.

Hän mainitsee yhden mahdollisen tienraivaajan.

– Onko hän esimerkiksi Jussi Ahokas. Hän on varmaan lähimpänä tällä hetkellä. Se vaatii yhden valmentajan, joka näyttää suunnan, samalla tavalla kuin suomalaiset maalivahdit ja kenttäpelaajat aikoinaan. Sen jälkeen toinen saa sauman, ja siitä se lähtee.

Kykyjenetsijän työ kuulostaa vaativalta, kun kalenterissa on paljon matkapäiviä ja pitkiä työpäiviä. Häneltä vaaditaan näkemystä niin varattavasta kuin ei-varattavasta pelaajasta, ja joskus vain joutuu sanomaan ei.

– Scoutti työntää sisään ajatusta pelaajasta, on se sitten positiivinen tai negatiivinen. Mutta loppuviimeksi sen päättävät ylemmät herrat. Scoutin mielipiteen kuuntelemiseen vaikuttaa se, millaisen luottamuksen hän on saanut organisaation sisällä.

Takko kutsuu kykyjenetsijän työtä myös virheiden ammatiksi, sillä jokainen tekee virheitä. Eikä hän kiistä työn ajoittaista haastavuutta, mutta työyhteisö auttaa jaksamaan – ja myös se, että sydän palaa jääkiekolle.

– Suurin osa Starsin scouteista on minulle enemmän kavereita kuin kollegoja, ja jokainen GM on ollut välittävä persoona. Se auttaa ihan älyttömästi ja puskee tekemään töitä. Dallasissa on mottona ”Family comes first, and then comes hockey, and then comes nothing”, ja näin olen kyllä kokenut.

Ensin siis tulee perhe, sitten jääkiekko, ja sitten ei enää mitään muuta olekaan. Onko uusien NHL-kykyjen etsiminen enemmän elämäntapa kuin työ?

– Kyllä se on. Voisin kuvitella tässä vaiheessa, että pelaajauran lopettaminen oli helpompaa kuin tämän työn lopettaminen, joka on sitten lopullista ja elämänkaaren päässä. En halua edes miettiä sitä, hän päättää.