Mutta hyökkäyksen kannalta positiiviset asiat loppuvat melko pitkälti tähän. Nurinkurista koko asiassa on se, että kokoonpanon vastuunkantajiksi lasketuista isopalkkaisista pelaajista ainoastaan Pavelski pystyi suorittamaan sellaisella tasolla kuin häneltä voisi odottaakin. Kapteeni Jamie Benn ja Aleksandr Radulov eivät pystyneet tuomaan läheskään odotettua tulosta pöytään missään vaiheessa kautta. Radulov pelasi NHL-uransa ylivoimaisesti heikoimman runkosarjan, ja pudotuspeleissä hän nautiskeli neljässä ottelussa katsomossa popcorneja, vaikka olisi ollut pelikunnossa.
Benn viimeisteli pudotuspeleissä vain yhden maalin, joka toki oli tärkeä avausmaali seitsemännessä ottelussa. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että esimerkiksi hänen ja Radulovin olisi pitänyt pystyä tekemään enemmän tulosta niin pudotuspeleissä kuin runkosarjassakin. Vaikka pelaamisen absoluuttinen mittari ei aina ole tehdyt tehopisteet, nämä ovat sellaisia pelaajia, joilta tulosta odotetaan erityisesti kauden tärkeimmillä hetkillä.
Starsin kokoonpanossa oli monia samoja pelaajia kuin vuoden 2020 Stanley Cup -finaaleihin saakka edenneessä joukkueessa. Tuolloin Dallas sai yllättäviä apuja alemmista kentistä. Esimerkiksi Joel Kiviranta tuli pari vuotta sitten reservistä kokoonpanoon ja vei hattutemppunsa myötä Starsin konferenssifinaaleihin. Nyt vastaavia tarinoita ei syntynyt.
Oettingerin otteet olivat suurin valonpilkahdus
Dallasilaisten pelaamisen perusresepti oli sama kuin kaksi vuotta sitten. Stars ei ollut pudotuspelien taitavin joukkue, mutta viihtyi altavastaajana pelaten joukkueelle ominaista duunarikiekkoa. Juuri tässä piili Starsin toivonkipinä.
- Kaikki pelasivat koko sydämellään. Valmentajana en voi pyytää sen enempää, Starsin päävalmentaja Rick Bowness huokaisi sunnuntaina seiskapelin tappion jälkeen.
- Pelaajat antoivat kaikkensa, ja olen ylpeä siitä, miten esiinnyimme ja taistelimme. He (Flames) olivat parempi joukkue runkosarjassa ja pelasivat tänään hyvin. Siitä kaikki kunnia heille, hän jatkoi.
Starsin lyhyeksi jääneen pudotuspelitaipaleen suurin yksittäinen onnistuja oli maalivahti Jake Oettinger, joka venyi seitsemännessä pelissä kiekon tielle peräti 64 kertaa. Hänestä tuli samalla NHL:n historiassa vasta toinen maalivahti, joka on kirjauttanut playoff-sarjan seiskapelissä vähintään 60 torjuntaa. Edellisen kerran tähän pystyi New York Islandersin Kelly Hrudey (73 torjuntaa) vuonna 1987.
Oettingerilla oli pudotuspelien ensimmäisen kierroksen paras torjuntaprosentti (95,4) ja kaikki pelit pelanneista maalivahdeista toiseksi paras päästettyjen maalien keskiarvo (1,81) heti Flamesin Jacob Markströmin jälkeen. Hän joutui torjumaan seitsemässä ottelussa yhteensä 272 laukausta, mikä on tämän kevään pudotuspelien kovin noteeraus ja 91 enemmän kuin Markströmillä.