Göran Stubb vastaa kysymyksiin elämästään ja kykyjenetsijäurastaan

Görän Stubb oli isossa roolissa nostamassa suomalaista jääkiekkoa parrasvaloihin, mutta hän teki myös merkittävän uran NHL Central Scoutingin Euroopan-toimiston johtajana. Stubb, 88, teki töitä kykyjenetsijänä NHL-seuroille yli 40 vuoden ajan ennen eläköitymistään heinäkuussa.

NHL Central Scoutingin Euroopan-toimisto jatkaa suomalaisessa komennossa, sillä Stubbin manttelinperijäksi nimettiin pitkän uran urheilujohtajana tehnyt Jukka-Pekka Vuorinen.

– Jos on minun ikäiseni ja toiminut kykyjenetsijänä NHL-joukkueille 40 kauden ajan, on todellakin aika astua sivuun. Olen ylpeä siitä, että eurooppalainen kykyjenetsijäjoukko on kasvanut 2–5 kykyjenetsijästä yli 130 osa-aikaiseen ja täyspäiväiseen kykyjenetsijään, jotka työskentelevät pääasiassa Ruotsissa, Suomessa, Tshekissä ja Venäjällä, Stubb sanoo.

– On hienoa huomata, että lähes 30 prosenttia nykyisistä NHL-pelaajista on saanut kiekko-oppinsa Euroopassa, hän lisää.

Stubb on ollut yksi merkittävimpiä eurooppalaisen jääkiekkoilun vaikuttajia. Hänet aateloitiin jääkiekkoleijonaksi vuonna 1991 ja nimettiin kansainvälisen jääkiekkoliiton IIHF:n kunniagalleriaan vuonna 2000.

– Olen tuntenut Göranin pojasta saakka, sillä isäni (Jim Gregory) oli tekemisissä hänen kanssaan. He päättivät palkata Göranin ryhmän tekemään Central Scoutingin toiminnasta Euroopassa mahdollisimman samankaltaista kuin Pohjois-Amerikassa, NHL Central Scoutingin David Gregory taustoittaa.

– Kokeilusta tuli lopulta vuosien mittainen menestystarina. Göran ymmärsi jääkiekon muutoksen. Hän on fiksu ja huumorintajuinen mies. Hän on ystävällinen ihmisille ja halusi lajille aina parasta, Gregory jatkoi.

– Sain tavata hänen perheensä ja kuulla heidän tarinoitaan samoihin aikoihin kun hän päätti uransa lopettamisesta. Opin häneltä paljon, mutta hän sai melkein uskomaan, että hän oppi minulta. Hän on siinä mielessä nöyrä, hän lisäsi.

Stubb astui vuonna 1961 HIFK:n jääkiekkojaoston puheenjohtajaksi, pitäen helsinkiläisseuran vaakalaudalla olleen jääkiekkotoiminnan hengissä. HIFK-uransa jälkeen Stubb astui Suomen Jääkiekkoliiton toimitusjohtajaksi ennen kuin silloinen NHL Central Scoutingin johtaja Jim Gregory ja Stubb ryhtyivät keskustelemaan Central Scoutingin Euroopan-toimiston perustamisesta vuonna 1983.

– Jim ymmärsi Toronto Maple Leafsin general managerina toimiessaan, että Eurooppa on hyvä tulevaisuuden markkina. Hän värväsi riveihinsä puolustaja Börje Salmingin ja hyökkääjä Inge Hammarströmin vuonna 1973. Pitkään suomalaisen jääkiekon parissa toiminut ystäväni Esko Paltanen auttoi heitä tapaamisen järjestämisessä. Loppu on historiaa, Stubb kertoo.

NHL.com oli hiljattain yhteydessä Helsingissä asuvaan Stubbiin keskustellakseen hänen urastaan ja perheestään.

Miten tärkeä askel urallasi oli hypätä nuorena HIFK:n jääkiekkojaoston ruoriin, ja mitä opit siitä kokemuksesta?

– Jääkiekko oli 60 vuotta sitten Suomessa todella pieni laji ja HIFK puolestaan iso urheiluorganisaatio, jossa oli jääkiekon lisäksi jaostot jalkapallolle, jääpallolle, yleisurheilulle, keilailulle ja telinevoimistelulle. Tuolloin ongelmana oli, että HIFK:ssa aiottiin lopettaa jääkiekkotoiminta kokonaan, ellei jaostoon löytyisi johtajaa, joka ottaa vastuun toiminnasta ja rahoituksen keräämisestä. Olin 26-vuotias poikamies, joten lähdin tielle, jolla olen edelleen. Olin aiemmin mukana seuran jalkapallotoiminnassa, mutta oli iso askel hypätä koko jääkiekkotoiminnan johtoon.

– Kaikki toimi aluksi amatööripohjalla. Pelasimme ulkojäällä ennen vuotta 1966, jolloin Helsingin jäähalli avattiin. Vasta jäähallin avaamisen jälkeen oli mahdollista ryhtyä kasaamaan joukkuetta puoliammattilaisista ja ammattilaisista. Käännekohta oli vuonna 1967, kun onnistuin saamaan kolminkertaisen Stanley Cup -voittaja Carl Brewerin HIFK:n riveihin pelaajavalmentajaksi. Maple Leafsissa puolustajana pelannut Carl toi modernin jääkiekon IFK:hon ja Suomeen. Kutsuin hänet pelaamaan ystävyysturnaukseen Eurooppaan syksyllä 1967. Jos se olisi hänen mieleensä, hän voisi tulla tänne perheineen koko kaudeksi 1968-69.

– Työskentelin HIFK:n jääkiekkojaoston johtajana vuodesta 1961 vuoteen 1975, jona aikana voitimme kolme SM-kultaa (1969, 1970 ja 1974). Uskon oppineeni jääkiekkobisneksestä aika paljon noiden vuosien aikana.

Mitkä kokemukset olivat hyödyksi ennen kuin aloitit NHL:n Euroopan kykyjenetsijätoiminnassa?

– Suomen jääkiekkoliiton toimitusjohtajana (1976-83) sain erinomaiset kontaktit kansainväliseen jääkiekkomaailmaan. Kontaktit ja ystäväni auttoivat minua, kun perustimme Central Scoutingin Euroopan-toimiston.

Missä kohtaa havaitsit, että kykyjenetsintä on kutsumukseksi?

– Välittömästi, kun aloitin kykyjenetsinnän. Olin erittäin kiinnostunut rakentamaan kykyjenetsijäsysteemin Eurooppaan. Vain kolmella NHL-joukkueella oli minun aloittaessani kykyjenetsijä Euroopassa: Edmonton Oilersilla oli Matti Väisänen, New York Rangersilla Lars-Erik Sjöberg ja Calgary Flamesilla Lasse Norrman. Paikalla oli vain kymmenen muuta kykyjenetsijää, kun työskentelin NHL:lle ensimmäisissä alle 18-vuotiaiden MM-kisoissani Saksassa vuonna 1984. Nyt 40 vuotta myöhemmin jokaisella NHL-joukkueella saattaa olla kymmenen omaa kykyjenetsijää alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa. Viime keväänä Sveitsissä taisi olla yhteensä lähes 250 kykyjenetsijää.

Mitä Jim Gregory pyysi sinulta NHL Central Scoutingin Euroopan-toimiston alkutaipaleella?

– Jim antoi meille suuntaviivat siitä, mitä NHL ja NHL-seurat meiltä haluavat. Niihin kuuluivat muun muassa rankinglistojen tekeminen, peliraportit sekä lippujen ja hotellien järjestäminen. Tarkoituksena oli toimia siltana turnausjärjestäjän ja NHL-kykyjenetsijöiden välillä sekä auttaa heitä viisumien kanssa. Alkuvuosina autoimme NHL-seuroja löytämään myös omia kykyjenetsijöitä Euroopasta. Meidän täytyi rakentaa kykyjenetsijäsysteemi Eurooppaan tiedostaen, että Euroopassa jääkiekkosarjat järjestetään jokaisen maan oman jääkiekon kattojärjestön sääntöjen mukaan. Myös seura- ja juniorijärjestelmät toimivat eri lailla kuin Pohjois-Amerikassa.

Millaisia muistoja sinulla on kykyjenetsijätöistä?

– Pääsin matkustamaan mielenkiintoisiin paikkoihin, joihin en ilman jääkiekkoa olisi mennyt. Tapasin vuosien varrella myös paljon loistavia ihmisiä ja sain paljon ystäviä. Kykyjenetsijäyhteisössä on vain hienoja ihmisiä.

Pystytkö nimeämään kuusi parasta pelaajaa, joiden otteita olet todistanut kykyjenetsijänä Euroopassa?

– Suomesta Teemu Selänne ja Saku Koivu, Ruotsista Mats Sundin ja Peter Forsberg, Venäjältä Aleksandr Ovetshkin ja Tshekistä Jaromir Jagr. Kaikki kuusi olivat erityisiä pelaajia, tulevia supertähtiä ja pelasivat jo hyvin nuorina alle 18-vuotiaiden turnauksissa.

Kuinka vanhoja lapsesi ovat ja mitä he tekevät nykyään?

– Vanhin poikani Alexander, 55, on Suomen entinen pääministeri ja toimii yliopistollisen Eurooppa-instituutin (EUI) yksikönjohtajana ja professorina. Tällä hetkellä hän on tosin yksi suosikeista Suomen presidentinvaaleissa, jotka järjestään alkuvuodesta. Alex on naimisissa ja hänellä on kaksi lasta. Nuorempi poikani Nicolas, 53, työskentelee tunnetun hotelliketjun johtoryhmässä Chief Digital Officerina. Hän työskentelee digitalisaation, liiketoimintateknologian ja perinteisen IT-puolen parissa. Hän on naimisissa ja hänellä on neljä lasta.

Millaisia neuvoja sinulla on ihmisille, jotka haluavat kykyjenetsijäksi?

– Käy mahdollisimman monissa peleissä, erityisesti alle 18-vuotiaiden ja alle 20-vuotiaiden peleissä. Niissä ovat parhaat lupaukset ja kykyjenetsijät. Taidoista tärkein on luistelu, jonka jälkeen tulee peliymmärrys. Olen kuitenkin oppinut sen, ettei parhaita lupauksia tarvitse erikseen etsiä, sillä he nousevat otteillaan esiin. Vuosittain on vähintään kymmenen sellaista pelaajaa, jotka pystyvät nousemaan esiin yhden ottelun perusteella. On mukavaa tutustua pelaajiin, mutta nykyään emme häiritse heitä liikaa. Jos olet 17–18-vuotias nuori ja pelaat varausvuottasi, sinua piirittää 150 kykyjenetsijää, jotka haluavat soitella ja puhua kanssasi. Se tilanne on mahdoton.